Jäljestävä hakukoira

Hakutreenit ovat jatkuneet molempien belgialaisten kanssa. Haku on siitä hauska laji, että se pitää kyllä koiraharrastajan hyvin nöyränä. Juuri kun luulet saavuttaneesi yhden stepin, huomaat ettei niin olekaan tapahtunut ja joudut palaamaan nöyränä takaisin alkuun.

Carun kanssa haastetta hakumetsässä aiheuttaa tällä hetkellä sen voimakas tarve käyttää maavainua ilmavainun sijaan. Sen sijaan, että Caru hakisi maalimiehiä ilmavainulla, se jäljestää niitä. Fiksuna eläimenä se on oppinut hakemaan hajun maalimiehestä edelliseltä piilolta. Maalimiehien kulkureittejä piiloille on tarkkaan mietitty, mutta aina Caru löytää jonkun uuden porsaanreiän jäljestysaikeilleen. Lopputulos on toki se mitä haetaan, eli maalimiehiä ei jää näinkään löytymättä ja jollekin tämä voisi olla näinkin ihan riittävää. 

Jäljestäminen hakuradalla ja noin muutenkaan liika itsenäisyys ei ole kuitenkaan toivottuja ominaisuuksia hakukoiralle. Maastossa tehdään työtä yhdessä ohjaajan kanssa ja se on koko lajin idea. Koiran tulee edetä siihen suuntaan minne ohjaaja koiran lähettää, eikä koiran tulisi työskennellä taaksepäin radalla hakemassa jälkiä tai noin muutoinkaan. Mejäihmisenä koen, että vahvemmin maavainuisten koirien vahvuudet löytyvät helpommin jälkipuolelta ja ilmavainuisille koirille sopii paremmin lajina esimerkiksi juuri haku. Sitten on vielä tietenkin ne monet myyt, joille sopii ihan mikä tahansa.  

Tiedän, että kun treenataan saman aikaisesti koiralla jälkeä ja hakua, niin jäljestyksen riski kasvaa myös hakumetsässä. Tyhmähän koira olisi, ellei se osaisi hyödyntää laajasti kaikkia aistejaan esimerkiksi hakuillessa! Tämäkin pitäisi olla kuitenkin koulutuksellisesti voitettavissa oleva asia. 

Pupuja ja haamuja olen käyttänyt jonkin verran Carun jäljestysongelman kanssa, mutta jotenkin koen, että avut eivät ole paras ja ainakaan ainoa tapa korjata koiran väärää toimintamallia. (Myy on koulutettu koekoiraksi ilman apuja, koska treenasin ryhmässä, jossa ei käytetty apuja) Koira kuumuu helposti avuista, jos on yhtään kuumuvampaa koiramateriaalia. Apuihin jää aina jonkin verran myös kiinni ja tämä tapahtuu jopa yllättävän nopeasti. Caru kyllä sinkoaa avuilla suoraan maalimiehelle, johon sitten usein törmää katseellaan, vaikka maalimies olisikin kunnolla piilossa. 

Jäljestysongelmaan oli plääninä se, että kuljetan koiran liinassa riittävän lähelle maalimiestä ja kun Caru saa maalimiehestä hajun, päästän Carun irti. Tehdään siis sitä perinteistä hakukoiran pentutreeniä. Tämä toimi Carun kanssa viimeksi. 

Etukulmat ovat olleet Carulla koko ajan hyvät (johtuu tallatuista etulinjoista) ja ajatus oli nytkin lähettää sen keskilinjalta alueen oikealle puolelle valmiille maalimiehelle. Caru oli kuitenkin saanut radalle tullessa hajun vasemman puoleisesta maalimiehestä ja olin radalle ilmoittautumisvaiheessa jo unohtanut asian. Myyn kanssa on tullut tavaksi, että aloitan radan aina oikealta puolelta. Koen, että se on kokeneelle koiralle ja itsellenikin näin selkeämpää. En tullut edes ajatelleeksi, ettei tämä tietenkään toimi vielä junnukoiran kanssa... Tilanne oli jälkeenpäin videolta katsottuna jotenkin aika hupaisa. Voi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestäsi? 

Carun itsenäisyys on myös haaste hakumetsässä kuten jo aikoinaan sitä vähän uumoilinkin. Siinä missä Myyllä oli/on tarve ottaa ohjeita vastaan, Caru tekee maastossa mielummin itsenäisiä ratkaisuja. Sen saaminen takaisin keskilinjalle, jos maalimiestä ei ole löytynyt on täysi mahdottomuus tällä hetkellä. Työnteko menee vahvasti laumavietin ohi, vaikka lenkillä irti ollessaan Caru tulee kutsusta heti luokse. 

Ensi kerralla treeneissä edetään yksi maalimies kerralla maastossa ja kuljen Caru liinassa niin lähelle maalimiestä, ettei jää pienintäkään epäilystä sille lukitseeko Caru maalimiehen vai ei. Hajunhakua voisi  myös tehdä, vaikka poukkoilevan koiran kanssa liinassa kulkeminen metsässä onkin tosi rasittavaa.  

Parasta ja hyvää on kuitenkin se, että motivaatio tekemiseen on Carulla kunnossa. Nyt pitää vaan löytää ne oikeat keinot, jolla edetä tästä eteenpäin.  

Mutta, hei! Kaikesta säätämisestä huolimatta haku on ihan sairaan hauskaa ja haasteethan on tehty voitetettaviksi. Caru ei päästä minua helpolla, mutta mielenkiintoa sen kouluttamisesta ei tule ainakaan puuttumaan. Eikä kyllä nauruakaan!