Miksi kukaan ei ole kertonut, että peltoilu on sittenkin näin mukavaa?! 😅 Carun peltojäljen kehitystä on ollut tosi mielenkiintoista seurata. Alkuopetus oli epätoivoista rynnimistä ja hirveää kohellusta ja siitä nyt ei jäänyt kovinkaan hyvä fiilis. Onneksi sain kuitenkin nopeasti hyvät neuvot kuinka edetä ja kouluttaa peltojälkikoiraa. Kiitos tästä menee Maaritille! Autolta oli tänäänkin melko pitkä matka paalulle, mutta niin vaan Caru jaksoi kävellä hihnassa rauhassa ja yhtään rempomatta aina paalulle saakka.
Tänään tein Carulle kaksi jälkisuoraa. Ensimmäisessä jäljessä haettiin hyvä mielentila ja rytmi ja toisessa jäljessä jo päästiin nauttimaan menosta. Maaritin ohjein pysyin poissa Carun persvilloista kävellen vähän sivussa, jotta pystyin hyvin tarkkailemaan ja tarvittaessa puuttumaan heti, jos Caru aikoisi oikoa askelissa, mitä se ei kuitenkaan tehnyt. Hiljaisella äänellä kehuin Carun jäljestäessä jokaisen askeleen hyvässä rytmissä. Nameja ei jäänyt. Myy tarkasti jäljet vielä Carun jälkeen.
Caru on synnynäinen nenänkäyttäjä ja tämä on niin selvästi sen juttu! En tiedä vielä kuinka peltoilu sopii lajillisesti meidän jatkokuvioihin, mutta ainakin jälkipohjat tulee tehtyä Carulle huolella ja se on tällä hetkellä pääasia. Toivottavasti talvi ei tulisi ihan vielä, koska pellolle on päästävä!
Myy pääsi viimeinkin tekemään kokeen jälkeisen palauttavan metsätreenin. Janalla oli iso kippo ruokaa ja ensimmäisen kepin kohdalle oli haudattuna oma rakas pallo. Oli kyllä varsin tyytyväinen tyttö! Myy sai myös tarkastaa Carun jäljen, jonka huvikseni videoin. Melko pienellä vaivalla Myystä saisi varmasti kelpo IFH-koiran...? Tämä voisi hyvinkin olla Myyn eläkeläislaji!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti