Tottiskuvilta ei nyt vaan voi välttyä! Upea syyspäivä treenikentällä.
Myystä tulee vaan juoksukuvia... koska se rakastaa juoksemista.
Caru on niin kauniin värinen auringossa.
Toimintaa!
Caru haukkuu minut...
Carun tottista
Carun aktiivisuus on selvästi lisääntynyt ja otekäyttäytyminen muuttunut aiempaa paremmaksi. Olen näkeväni Carun katseessa paljon samaa mitä Myyssä tottiskentällä, eli senkin mielestä tottis on superhauskaa, eli yksi tavoite on ainakin tältä osin saavutettu.
Luoksetulotreeniin olen tyytyväinen, koska edellisessä treenissä Caru tuli täysillä päin fokus pelkästään minussa lelun sijaan, jolloin en uskaltanut jäädä koiran alle peläten törmäystä, joten väistin sivuun ja taisin kiljahtaakin... 🙊 Nyt otin luoksarin varman päälle ja jarrutin törmäyksen patukalla. Tuosta tavasta on päästävä nopeasti eroon, jotta vauhti ei kärsisi, mutta eiköhän se nyt ymmärtänyt idean.... I hope.
Hypyt etenevät oikein kivasti! Carun pentumainen kömpelyys näkyy hyvin hypyissä, mutta niin sen tulee vielä näkyäkin. Pohjia on kuitenkin jo oikein hyvä rakennella.
Käytiin me vielä jäljelläkin Myyn kanssa, mutta siitä reissusta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti