Carusta on kasvanut pikku hiljaa aktiivinen, taistelu- ja saalisviettinen koira. Yhä enemmän se esittää tekemisessään voimaa ja viettiä. Arjessa Caru on hermojensa puolesta meidän lauman paras koira nyt, kun Moorea ei enää ole. Se on todella helppo koira arjessa ja se on rauhoittunut paljon sitten villeimmän pentuajan. Mielyttämisenhalua Carulla saisi olla ripaus enemmän, mutta on sitäkin tullut paljon lisää sitten pentuaikojen. Itsenäisyys näkyy hieman hallintaongelmana maastoissa, mutta se on asia, jota tulee vaan paljon työstää Carun kanssa.
Viime aikoina on haettu yhä enemmän myös koirahäiriötä.
Fb-lainaus: Käytiin Carun kanssa Muuramen kennelkerhon perustottelevaisuuskoulutuksessa ihan vaan katselemassa erinäköisiä koiria, koska Caru on nähnyt toisia koiria aika vähän loppujen lopuksi. Koiria oli paikalla varmaan reilut 20. Monipuolinen rotuedustus karjalankarhukoirista dogoon ja kaikenlaista siltä väliltä. Osa haukkui ja osa käyttäytyi nätisti. Caru jopa vähän yllätti käytöksellään. ❤ Tehtiin kontaktitreeniä, paikkamakuuta, kouluttaja katsoi Carun hampaat ja ohitettiin toiset koirat nätisti hyvässä kontaktissa. Kertaakaan ei kuulunut puhkumista toisille koirille ja pentu jaksoi hienosti keskittyä yhdessä tekemiseen. Kouluttajan syliin yritti kyllä kerran kiivetä. Loppuajasta Caru makoili mun jaloissa täysin rentona. Onni on kyllä hyvähermoinen koira.
Mulle lyötiin lätkä käteen, jonne voin laittaa namin ja viedä sen metrin päähän ja harjoitella eteenmenoa... 😁 En kehdannut sanoa, että tämän koiran eteenmenoon tarvitaan täysimittainen pk- kenttä.Laitoin lätkän taskuun ja palautin sen sitten käyttämättömänä treenien lopuksi. 😁 Oli kyllä niin kiva olla tuolla taas pitkästä aikaa. 😊 Sama paikka, josta mekin on joskus koirahommat aloitettu. 🥰
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti