Lähetys ensin oikeaan etukulmaan. Taas oli tehty koirille pieni källi. Maalimiehelle päästääkseen koiran piti ylittää vieressä olevan koeradan keskilinja. Myy lähti hyvin, mutta noin puolessa välissä alkoi kaartamaan aluetta vasemmalle kadoten näkyvistä. Näin Myystä vilauksen ja se näytti menevän aluetta vauhdilla eteenpäin... Arvelin, että on saanut hajun, jostain muusta maalimiehestä, eikä aio käydä etunurkassa. Huusin sitä takaisin. Ei näy, ei tule. Huudan uudelleen täällä-sanalla. Yleensä tottelee, mutta ei nyt. Huutelen yhä. Sitten näen sen tulevan suoraan oikeasta etunurkasta rulla suussa! Maalimies sanoo kuulleensa hyvin huudot, mutta Myy ei onneksi välittänyt niistä, vaan toimi kuten tavallisestikin. Niin hienoa, ettei se hylkää maailimiestä huutojeni takia! Hyvä treeni tämäkin. Myy kun on aina niin super kiltti, joten oli kiva nähdä siltä päättäväistä tekemistä. Toisen radan keskilinjan ylitys ei sekään tuottanut ongelmaa. Jotkut tyhjät jäivät vähän lyhyiksi, mutta ei hinkattu niitä enempää kun joukossa oli kuitenkin tosi syviä ja suoria pistoja tyhjille. Löydöt ja näytöt sujuivat ja kaikkinensa rata rullasi varsin mukavasti.
Hakutreenien jälkeen tein kentällä vähän tottiksiakin. Niitä on tehty viimeksi kisoissa. Ääntelyyn yritin saada jotain tolkkua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Joka kerta liikkeelle lähdöissä Myy pyrki ääntämään. Myy ei oikein edes itse huomaa, että siltä pääsee ääni, kun se vaan jotenkin kiekaisee niin luonnostaan. Kovistelu tai kielto ei auta, eikä nostatus ennen tottiksiin menoa. Ruoka rauhoittaa, joten sillä mennään kentälle ja pyritään saamaan rauhallinen mielentila. Rauhallinen kehu silloin kun on hiljaa. Pikku Myy ei nyt sitten ollut kiltti tottiksessakaan... Mikähän possu siitä vielä kehkeytyy? 😁Karkasi kolmasti pallo suussa eteenmenopaikalle! Joko nyt pääsee eteen? Sen siitä saa, kun salaa toivoo, että Myy saisi olla vähän enemmän tuhma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti