Viimein koitti sekin päivä, että me päästiin reissuun! Keskiviikkona pakattiin kelkka ja sukset mukaan ja otettiin suunta kohti Iso-Syötettä. Ensimmäistä kertaa olimme liikenteessä patteriautolla ja vähän jännitti kuinka paljon pääsiäisruuhkaa on sähköautojen lautauspisteillä ja varsinkin paluumatkalla, jolloin kaikki autot ovat liikkeellä yhtä aikaa. Kahden pysäyksen taktiikalla mentiin molempiin suuntiin ja päästiin jonottamatta tankkauspisteille.
Sähkäautojen latauspisteitä alkaa jolla jo jonkin verran pohjoisen välillä, mutta ei vielä riittävästi jos on kovin ruuhkaista. Meidän autolle sopivat latauspisteet sijaitsivat K-kauppojen ja Citymarkettien pihoissa ja MacDonaldseilla. K-kaupassa ei ollut vessaa, joten menomatkalla vessatauko pidettiin Pihtiputaalla terveyskeskuksessa. Pohjoisen Abc-myymälöissä ei ole vielä läheskään kaikissa sähköautojen latauspisteitä ja kaikki laturit eivät myöskään sopineet meidän autoon. Auto latasi itseään 45 minuutista tuntiin riippuen aina laturin tehosta (suurteholatureita on pohjoisessa vielä harvemmassa, mutta verkosto laajenee nyt tosi nopeasti) ja myös siitä oliko samalla mittarilla kaksi autoa. Menomatkalla oli jopa pieni pelko, että riittääkö sähkö perille asti kun ajettiin vielä pieni harhalenkki. Sähköautolla ajaminen on kuitenkin huomattavan edullista verrattuna bensa-autolla ajeluun. Sähköautolla ajaminen 1000 km maksoi noin 50 euroa. Sillä välin kun auto otti sähköä, ulkoilutin Carua. Hyvänä puolena tässä, että tuli ainakin pidettyä säännölliset ja riittävän pitkät tauot koirankin kannalta, kun ei päässyt kiirehtimään eteenpäin.
Carun kanssa reissussa
Yhden koiran kanssa matkaaminen tuntui jo alkujaan helpolta ratkaisulta ja sitähän se myös oli, koska tämänkertainen reissukaveri yllätti kaikki meidän ennakko-odotukset! Caru osoittautui todella mukavaksi ja vaivattomaksi matkakumppaniksi. Hotellissa oli paljon koiria, mutta koirakohtaamisia oli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Kapealla käytävällä ei tarvinnut toisia koiria kohdata, koska ulosmenot oli suunniteltu helpoiksi ja toimiviksi. Hotellihuoneessa Caru nukkui sängyllä tai katseli parvekkeelta laskettelurinteeseen. Kotona se jonkin verran vahtii, mutta hotellissa se ei reagoinut mihinkään ääneen tai mihinkään ulkona näkemäänsä. Caru kohtasi hotellin pihalla myös ensimmäistä kertaa koiran pennun, Lauri lapukan, josta se tykkäsi oikein kovasti.
Koettavaa oli nuorella koiralla paljon, koska joka puolella oli laskettelijoita, hiihtäjiä. maastopyöriä, lumikenkälijöitä, autoja, perheitä, juoksevia lapsia ja kaikkea mitä nyt vaan laskettelukeskuksessa voi pääsiäisenä olla. Porojakin nähtiin, mutta nekään eivät menneet Carulla tunteisiin. Tähän varmasti oli syynä se, että porot seisoivat vaan paikoillaan ja tuijottivat Carua. Jos niitä olisi tavattu maastossa, tilanne olisi varmasti ollut aika erilainen.
Näille kahdelle maistui jäkälää.
Kickspark ja Iso-Syöte
Ennen reissua kyselin fb:n Valjakkokoirat ryhmässä, onko Iso-Syötteellä hyviä kickspark-reittejä, joissa voi mennä koirien kanssa. Kukaan ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Iso-Syötteellä on paljon erilaisia reittejä, mutta alkuun oli vaikea tietää minne sai mennä kelkan ja koiran kanssa. Hiihtäjät ja koirat yhdistelmät saivat mennä kaikille reiteille, mitä oli hotellin lähistössä ja kelkkailijat saivat käyttää talvireittejä, jotka menivät osittain latureittejen kanssa päälekkäin. Laturaivo oli Iso-Syötteellä täysin vieras käsite mikä tuntui jotenkin tosi kivalta. Kieltojen sijaan kaikkialla oli vaan sallivia merkkejä ja tauluja siitä, että koirat ovat tervetulleita laduille. Ladut olivat vieläpä ihan viimeisen päälle kunnossa, kuten ylemmästä videolta voi havaita.
Luontokeskuksesta sain asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua, kun kerroin etsiväni kelkkareittiä, jossa ei olisi jyrkkiä alamäkiä. Luontokeskuksen nuori nainen kertoi käyvänsä oman saksanpaimenkoiransa kanssa aika usein Toraslammella, joka reitin alkua lukuunottamatta on melko tasaista. Tämä reitti kuulosta meille sopivalta ja Toraslammen reitistä tulikin heti meidän suosikkireitti.
Ensimmäinen reitti joka käytiin oli Toraslammen reitti. Alussa jouduin seisomaan jarrulla ja meno oli aika kauheaa, mutta loppu olikin sitten pelkkää nautiskelua. Jokaiselle päivälle satttui vielä täydellinen hankikanto ja aivan mahtava luisto! Toraslammen reitti oli pituudeltaan 17,5 km. Seuraavana päivänä ajettiin vähän lyhyempi reitti, eli vaan 7,5 km Toraslammen suuntaan ja viimeisenä päivänä 14 km.
Talvireittejä käyttävät pyöräilijät, kävelijät, koiran ulkoiluttajat ja hiihtäjät sulassa sovussa. Pyöräilijöillä oli maastossa väistämisvelvollisuus. Sen verran reippaasti pyöräilijät kuitenkin ajoivat, etten jäänyt arpomaan muistavatko aina väistämisvelvollisuutensa, vaan annoin reilusti tietä ohitustilanteessa. Pyöräilijät kiittivät kohteliaasti ja muutenkin kaikki tervehtivät iloisesti toisiaan ohituksissa. YHTÄKÄÄN koiraa ei tullut vastaan maastossa koko aikana, vaikka koiria oli paljon hotellilla! Yksi selittävä syy tähän saattoi olla meidän aikainen lähtö reiteille, tai sitten vaan ketään ei kiinnostanut pääsiäisenä koiraurheilu, kun saman ajan saattoi käyttää myös baareissa...
Hotellimajoitukseen kuului myös aamupala, jota tarjoiltiin hotellilla kello 11. asti. Kuudelta lenkille, sitten aamupalalle ja vatsa täynnä päiväunille. Meidän rytmi poikkesi varmasti monen muun lomailijan rytmistä muutamaa innokasta hiihtäjää lukuunottamatta. Iso-Syöte on kyllä tosi mukava paikka koirien kanssa matkailuun ja varmasti mennään sinne vielä toistekin.
Tässä taisi olla tämän talven viimeinen kicksparklenkki. Caru on talven aikana oppinut nauttimaan juoksemisesta juoksemisen ilosta, eikä ole enää etupalkkoja kaivannut. Kun kunto alkaa olla hyvä, niin mikäs on päästellessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti