Mitä jäljelle jää

Vuosi 2021 oli surullinen ja monella tavalla hyvin raskas vuosi. Viimeisen vuoden yliopisto-opinnot, harjoittelu ja työt ovat vaatineet veronsa omalta jaksamiselta. Kaikesta huolimatta olen yhä hyvässä aikataulussa opintojen suhteen ja ensi keväänä on tarkoitus valmistua vaka-opeksi. Lyhyellä kesälomalla en ehtinyt kunnolla palautua, joten kesällä sanoinkin sitten "ei" kaikille muille koiratalkoiluille paitsi meidän oman seuran Haku- ja Ek:n Sm-kisoille. Jatkan edelleen myös KSPKY:n hallituksessa varajäsenenä, vaikka ajatus olikin jo jäädä pois myös yhdistystoiminnasta. 

Alkuvuonna alkoivat huolet Myyn voinnista ja maaliskuussa Myy sokeutui täysin odottamatta. Maanantaina ajeltiin vielä pitkä lenkki kikkarilla ja keskiviikkona Myy oli sokea. Sokeutumista seurasivat Myyn sairastelut ja lopulta Myyn menetys elokuussa. Kaikki oli hyvin, kunnes ei ollutkaan enää mitään. Myyn menetys tuli meille melkoisena shokkina, josta en ole vieläkään täysin toipunut. Välillä on vaikea uskoa, ettei Myytä enää ole. Vuosi sitten se eli vielä täyttä elämää, josta fb jaksaa lähes päivittäin muistuttaa. Ei mene päivääkään, etten yhä ikävöisi tuota koiraa. 💔 Myy vei mukanaan osan myös minua. Sydämessä on arpi, joka ei parane koskaan. 

Lauma pieneni vuoden aikana kahteen koiraan. Niin repivältä kuin Myyn lähtö yhä tuntuukin, laumassa tapahtunut muutos toi poikakoirille paremmat ajat. Kaksi vuotta elettiin niin, että Caru oli pidettävä erillään Myystä, koska Myy ei sietänyt Carua. Myy ja Romeo olivat parina, ja Caru oli muista koirista erossa tai sitten se oli Romeon kanssa. Myyn lähdön jälkeen pojat ovat olleet yhtä laumaa ja tämä on ollut kaikkien kannalta helpottava ratkaisu. Toivon todella, ettei koskaan enää tulisi sellaista laumaa, jossa koirat eivät tulisi toimeen keskenään. Jälkiviisaana on helppo ymmärtää, että Myyn käytös johtui Myyn sairaudesta eikä siitä, että se olisi ollut aggressiivinen koira. 

Carun kanssa suhteeni on hyvin erilainen kun mitä Myyn kanssa oli, koska Caru on niin täysin erilainen koira. Siinä missä Myy oli vähän totinen tekijä ja teki aina parhaansa, Caru ei ota asioita aina kovinkaan tosissaan, eikä sillä ole erityisen suurta tarvetta miellyttää minua. Se on tällä hetkellä hyvin nöyristelemätön teinikoira, joka tarvitsee johdonmukaista ja selkeää kasvatusta, jotta siitä kasvaa kiva koirakansalainen. 

Caru on ollut hyvä koira suruun, koska se järjestää jatkuvasti omaa "ohjelmaa". Edelleen se hyppää pommilla syliin. Edelleen se varastaa ja rikkoo tavaroita tasaiseen tahtiin. Korvat litassa ja häntä töttöröllä se kantaa ylpeänä varastettuja tavaroita huoneesta toiseen. Se on välillä hirveän rasittava eläin, mutta Carussa on kuitenkin samalla jotain tosi sympaattista ja rakastettavaa. 

Tämän vuoden suurimpia ilonaiheita koirapuolella olivat Carun puhtaat luustokuvat ja terveet silmät. Silmiä aion tutkituttaa Carulta jatkossakin säännöllisesti, koska belgeillä noita silmäongelmia on yllättävän paljon. 

Vuoden aikana treenasin Carulle pohjia hakuun ja jäljellä, tottista tietenkään unohtamatta. Tavoitteena on ensi kaudella suorittaa bh, jos saan Carun siihen koulutusvaiheeseen, että se on valmis kokeeseen. Paljon on vielä laittoa bhta varten ja paljon saa talven aikana tapahtua edistystä, jotta voidaan osallistua kokeeseen ensi kaudella. Olen treenannut Carua tosi laiskasti, jos vertaa siihen miten paljon Myyn kanssa treenattiin ja väistämättä treenien vähyyvs näkyy myös Carussa. Viime aikoina on ollut yllättävän vaikea löytää oma treenimotivaatio. Tästä syystä ja muista kiireistä johtuen on pidetty syksyllä enemmän treenitaukoa. En silti ole yhtään harmissani tästä, koska Caru on vasta nuori koira, jolle on kuitenkin pohjat rakennettu huolella.

Mutta kyllä se Caru jo paljon myös osaa! Tässä vähän koontia siitä missä mennään nyt Carun kanssa.

Tottis: 

• Seuraaminen on Carulla ihan kohtuullista. Omaan makuuni seuraamisessa saisi olla vielä enemmän voimaa, viettiä ja sitä tekemisen meininkiä. Seuraamispaikka on edelleen liian takana, joten toivon, että Caru alkaisi luontaisesti vähän edistämään palkkauksen muuttuessa eteenpäin. 
• Jäävät olen tarkoituksella jättänyt nyt alkaviin talven hallitreeneihin, joissa niihin on kunnolla aikaa paneutua. Caru osaa toki istua, mennä maahan ja seisoa, mutta liikkeestä tehtynä ne ovat vielä melko hitaat. Jäävejä jumpataan talven aikana nopeammaksi. 
• Luoksetuloja on tehty kovassa vauhdissa niin, että palkka lentää jalkojen välistä taaksepäin. Tämä on tuonut luosetuloon lisää vauhtia. Törmäysvaara on todellinen, mutta toistaiseksi ei ole törmäilty. 
• Eteenlähetystä on tehty pk-kentällä läpijuoksuna. Caru osaa lähteä etenemään täysillä ja edetäkin melko suoraan. Loppuasennon maahanmenoa en varmaan saa koskaan tuolle tehtyä, on se sen verran "sokka irti"- tiloissa eteenmenossa.    
• Tasamaanouto: Ennimmäkseen olen tehnyt vauhtinoutoja ja pitoja erikseen. Eläinkokeena kokelin kerran yhdistää nämä yhdeksi kokonaisuudeksi ja lopputulos oli varsin hieno! Carulla on rauhallinen ja mälväämätön ote kapulan pidossa, joten tästä voi tulla kokonaisuutena tosi nätti, ellen nyt sitten jotenkin onnistu vielä tyrimään tätä. 
• Pk-hypyt: Metrinen sujuu moitteetta. Caru hyppää itsevarmasti, kevyesti ja vaivattomasti ja tätä mieltä oli myös hyppytekniikkakouluttaja Katja Kontu toukokuun hyppytekniikkakurssilla. Vinoeste on myös Carun vahvuuksia. Caru suorittaa hypyn rennosti ja varmanoloisesti molempiin suuntiin. Caru tykkää kovasti tehdä esteitä ja sen hyvä itsevarmuus ja rohkeus näkyy hyvin hypyissä.  
• Paikkamakuu: Tehty koirahäiriössä ja muussa häiriössä, kuten lelujen heittoa, käskyjä, juoksua jne. Palkkaan hyvästä mielentilasta ja aikaa vaihdellen. Caru on noussut pari kertaa ylös treeneissä, joka on vaan hyvä asia, jotta se oppii, ettei niin voi tehdä. 

Haku:

• Hyvä maalimiesmotivaatio ja etsintä.
• Voimakas haukku. (n. 4-6 haukkua). Haukun kestoa lisää ensi kaudella. 
• Tavoitteena korrekti maalimieskäytös. Nyt on vielä vähän ailahtelevaa ja saattaa törmätä maalimieheen. Maalimieskäytös pääosin kuitenkin hyvää.
• Sisääntulotreeni toimii ja kehittää muutenkin yleistä hallintaa. 
• Ensi kaudelle mukaan hallinta. 

Pelto- ja pk-jälki

• Peltojälki tauolla. Jatkosta en vielä osaa sanoa tässä vaiheessa. Hyvät pohjat peltojäljelle on kuitenkin olemassa.   
• Metsäjälkeä tehty vasta tosi vähän. 
• Metsäjäljellä janat toimivat hyvin! Caru osaa lähtee suoraan kun muuta toimintamallia ei ole esitelty. Janat on ollut mukana joka kerta meidän treeneissä. 
• Metsäjäljelle lisättiin loppukaudesta kepit. Ruoka tulee pelkästään kepeiltä. Ruoka motivoi vielä, mutta palkkaustapa tarvitsee varmaan vaihtaa leluun, jotta vietti säilyy jatkossakin hyvänä. 

Esineruutu

• Neljä esinettä nousee melko varmanoloisesti ja hyvässä ajassa. 
• Caru työskentelee tarkasti ruudussa, sillä on hyvä nenä, eikä se juokse esineiden yli vaan paikantaa hyvin esineet.  
• Ei turhaa ruudussa juoksentelua. 
• Hyvä palautusvauhti
• Tässäkään ruoka ei ole toiminut Carulla riittävän motivoivana asiana, joten otin palkaksi tyynyllä taistelun, joka sai aikaiseksi parempaa tekemistä.  
• Loppuasennossa on vielä laittoa. Nyt palauttaa samoin kuin Myy...

Maaliskuussa Romeo täyttää 13-vuotta. Romeon vointi on vaihdellut vuoden aikana. Kipulääkeinjektio Liberla on toiminut Romeolla hyvin ja se sopii hyvin käytettäväksi myös kortisonin kanssa. Romeolle on käyty kuukauden välein hakemassa eläinlääkäristä uusi kipupiikki. Valkitettavasti lääkkeen saatavuus on ollut ajoittain vaikeaa ja ilman tuota kipulääkettä Romeo ei voi hyvin. Romeolta löytyy vielä elämäniloa, joten toivotaan, että näin mennään vielä jonkun aikaa. En haluaisi luopua tuosta kultaisesta raitakoirasta. 😭

Kuolema ja suru ovat olleet läsnä meidän elämässä. Myy kuoli elokuussa ja paras ystäväni ja lapseni kummitäti kuoli lokakuussa. Iso ikävä ja kaipaus jäi jäljelle. Lohduttaudun sillä, että ystäväni oli myös koiraihminen, joten hänellä on siellä jossain monta ihanaa koirakaveria. 💖💔 

"Jotain sinusta minuun jää. Jotain ikuista ja pysyvää. "