SARDS

25.3.2021 Myyn käynti eläinlääkärissä silmäspesialistilla: 

Yön aikana äkillisesti sokeutunut. Viikon ajan ollut näössä muutoksia. Yleistutkimus normaali. Törmäilee ja kulkee hajuaistin varassa klinikalla huoneessa. Selvästi ei näe. Uhkausvasteet molemmissa silmissä poissa. Häikäisyrefleksi molemmissa silmissä poissa. Laaja silmätutkimus; fundus ou normaalit, ei muutoksia heijasteessa, papillat symmetriset, suonet normaalit. Mikroskooppitutkimus; Linssit ja lasiainen normaalit ou: os anteriorisessa kapselissa mediaalisesti hieman pigmenttipisteitä->ei merkitystä. Vasemmassa silmän linsin etukuorikerroksen saumalinjassa hennot samentumapisteet->ei merkitystä. Paineet 10mmhg (ei koholla). Vahva epäily äkilliseen sokeutumiseen on Sudden Acquired retinal degenaration syndrome (SARDs). Toinen vaihtoehto on aivoperäinen sokeus, jonka lisätutkimuksena magneettikuvaus voi antaa lisätietoa. Tässä vaiheessa sinipuna-valotestaus verkkokalvon toiminnan testaamiseksi vahvistaisi SARDs epäilyn.

Lainaus blogista: "Silmäeläinlääkärin juttuja", kirjoittaja Sari Jalomäki, ELL
pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri

Sudden aquired retinal degeneration syndrome (SARDS) eli verkkokalvon äkillistä rappeumaa aiheuttava sairaus on toistaiseksi tuntemattomasta syystä esiintyvä sairaus usein kääpiörotuisilla keski-ikäisillä tai sitä hieman vanhemmilla koirilla. Verkkokalvon toiminta hiipuu usein äkisti, omistajan huomatessa koiran näkökyvyn heikkenemisen ja sokeutumisen yleensä päivien tai 1-2 viikon kuluessa.

Suurin osa potilaista on perusterveitä koiria, mutta osalla potilaista on ollut ennen näön menetystä oireita jotka sopivat lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan nk Cushingin syndroomaan; lisääntynyttä juomista, ruokahalua, painon nousua, vatsan pömppöyttä.
Kliinisessä tutkimuksessa koirissa ei ole yleensä normaalista poikkeavaa. Osalla potilaiden verinäytteistä voi löytyä Cushingin taudille sopivia muutoksia veriarvoissa, jatkotutkimuksissa Cushingin tautia ei kuitenkaan yleensä voida vahvistaa. Osalla potilaista voidaan todeta kohonneita sukupuolihormoniarvoja. Myös autoimmuuniperäistä syytä on epäilty SARDSin aiheuttajaksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä varmuudella mikä sairauden aiheuttaa.

Alkuun pupillit voivat olla laajat ja valoon reagoimattomat tai ovat laiskasti valoon reagoivat, jatkossa kun verkkokalvon rappeuma on jo oftalmoskooppisesti edennyt, pupillit eivät enää reagoi valoon lainkaan, tällöin myös silmänpohja kimaltelee ohentuneen verkkokalvon alla olevan tapetumin loistaessa normaalista poikkeavasti.
Oftalmoskooppisesti (silmätutkimuksessa) verkkokalvoilla ei alussa ole mitään poikkeavaa, viikkojen kuluessa osalla potilaista voidaan havaita verkkokalvojen hentoa reikämäistä ohentumista, myöhemmin verkkokalvot rappeutuvat (kuukausien tai vasta jopa vuosien kuluttua) kokonaan, ja myöhemmin (usein vasta vuoden kuluttua tai myöhemmin) voidaan todeta linssien sekundaarista kaihiintumista.

Äkillisesti sokeutuneen potilaan sokeus voi olla verkkokalvoperäistä tai aivoperäistä. Kliininen kuva ja potilaan historia voivat antaa viitteitä SARDSista. Alustavasti diagnoosin varmentamiseksi voidaan arvioida hereillä nk kromaattinen pupillirefleksivaste, diagnoosi voidaan varmentaa tekemällä rauhoituksessa ERG –tutkimus (verkkokalvon sähköisen toiminnan arviointi). Jos verkkokalvon vaste on olematon, diagnoosi on SARDS, mutta jos verkkokalvon vaste on normaali, sokeuden syynä on aivoperäinen ongelma (näköhermon / aivojen alueella).  

Tila on kivuton ja toistaiseksi siihen ei ole löydetty tieteellisesti todistettua ja turvallista hoitoa, tilaan ei toistaiseksi liitetä kuuluvan mitään muuta elinikää lyhentävää sairautta. Elämä sokean lemmikin kanssa vaatii tiettyjä varotoimia ja opettelua mutta pääsääntöisesti omistajat ovat sitä mieltä että sokean lemmikin kanssa eläminen onnistuu hyvin.Vuosittainen silmäkontrolli on tarpeen sekundaarisesti kehittyvien linssimuutosten seurannan takia.