perjantai 23. lokakuuta 2015

Viikkoradalla


Hakuilut ovat jääneet arjesta (pimeyden takia), joten aikaa jää nyt agillekin. Agi on paljon hauskempaa kun siihen ehtii paneutua kunnolla. Se on myös laji joka vaatii paljon töitä niin koiralta kuin ohjaajaltakin, jotta kehittymistäkin tapahtuisi. Puolivillaisesti tekemällä ei kovin pitkälle lajissa edetä ja harjoittelemattomuus syö myös motivaatiota koko lajilta. Lajin lopettaminen on ollut useamman kerran mielessä. Pk-lajit vaativat niin täysipainoista työtä varsinkin sulanmaanaikaan, ettei muulle tekemiselle jää riittävästi aikaa. Agi roikkuu kesät lajina mukana, vaikka ei edes harjoitella. Tulevan talven yritän keskittyä agiin ja keväällä arvion uudelleen meidän lajeja ja jaksavuutta treenata.

Pari kertaa on käyty nyt viikolla hallilla aksaamassa. Viikkorata näytti allaolevalta. Rytmitys ja irtoaminen olivat päivän teema. Pitkästä aikaa mukavaa ja ehjää menoa! Koutsi palkkasi Myytä radalla ja Myy saatiin hyvin irtoamaan. Sivuttaissuunnassakin irtosi hyvin 2-hypyllä, vaikka ensin meinasi Myymäisesti, ettei näin nyt vaan voi tehdä... 9-hyppy jätettiin väliin, koska radan keppikulma oli Myylle turhan haastava. Tarkoitus on nyt tukea Myyn itseluottamusta ja hakea vahvistusta keppeihin.


Tuli jälleen sellainen ahaa-elämys siitä miten tärkeää on rytmittää rata, eikä hätäillä. Sitä lähes vaistomaisesti rynnii eteenpäin koiran kadotessa putkeen, vaikka voisi rauhassa odottaa koiran tuloa putkesta ja jatkaa rataa yhdessä. 11-putkella tämä tuli hyvin esiin. Hätäily kostautui välittömästi. 13-hypyllä, jossa tyrkky ei ollut ollenkaan yhtä ponnekas jos oli ottanut etumatkaa verrattuna siihen mitä se oli kun lähdettiin koiran kanssa samanaikaisesti liikkeelle. Tässäkin Myy irtosi hienosti 13-hypylle ilman saattelua kun lähdettiin yhtäaikaa putkelta ja oma liike oli vahva. Hosumalla tulee varmasti hyllyjä ja tämä on varmaan meidän suurimpia ongelmia.

Perjantaina hallilla molempien paimenten kanssa. Romeokin pääsi tekemään kuvan viikkorataa. Romeon kanssa irtoaminen ei ollut ongelma - ennemminkin hallinta radalla. :) Raitapoika päästeli välillä minne halusi. Hienoja pätkiä teki kuitenkin ja luki hyvin rataa. Päällejuoksut mm. ovat Romeolla toimivat. Myyhyn verrattuna sillä on myös parempi hyppytekniikka ja meno on koosta huolimatta vaivattoman näköistä. Käännökset myös vallan hyviä ja loppusuora. Silti EN halua tuon porsaan kanssa kisata... ehkä.

Kuva Salla Kuikka
Myyn kanssa otin mm. keppejä. Palkka edessä ja Myyn ollessa mahdollisimman korkeassa vietissä päästin matkaan. Kannustin edellä juosten menemene ja meni kyllä lujaa ja rytmiäkin oli. Heti kun keppikulmaa vähän vaikeutti, Myy meni toisesta välistä sisään...

Tehtiin myös sivuttaissuunnassa irtoamista (2-hyppy) lentävällä/maassa olevalla palkalla. Sama putkien kanssa. Pyrin olemaan mahdollisimman kaukana ja lähettelin Myytä eri kulmista putkeen. Ensin sama kuin mitä oli jatpailuissa. Ei mennyt vaan jäi käteen kiinni haukkumaan mitä, mitä... Lopulta ymmärsi ja alkoi aktiivisesti hakea putkea ja lopulta homma näytti jo siltä miltä sen kuuluukin - helpolta.

Niin, ja mitä kuuluukaan meidän kontakteille? Ne on jätetty kokonaan herran haltuun. Marraskuun kisa näyttää missä kunnossa ne todellisuudessa ovat. Treeneissä virheitä ei ylösmenoissa tule, mutta veikkaukseni on, että kisoissa taas paukkaa.

Treenejen jälkeen Myyn kanssa hyppynoudot, jotka kaikki kolme meni hienosti.

3 kommenttia:

  1. Mä en agilitystä paljon mitään ymmärrä, mutta jos Myylle on vaikeita jotkut tietyt kepeillemenon suunnat tai mistä kulmasta niitä lähestyy, niin voisiko niitä treenata niin, että seisot ite jossain kauempana (tai asteittain aina vaikeammassa paikassa) paikoillasi ja lähettelet sitä eri paikoista, palkka vain onnistuneista. Ja jos ongelma tulee vain vauhdissa, niin sitten jonkun yhden putken tai hypyn kautta ja kovalla hetsaamisella. Esim. niin, että sinä, kepit ja putki/hyppy muodostatte kolmion ja käskytät sen ensin hyppyyn ja sieltä kepeille (siinä vaikeammassa kulmassa). Oot ehkä näin tehnytkin, enkä tiedä tajuaako tästä mun ideaa (kun tässä on kyllä ajatus:)) mutta ainakin yritin..

    VastaaPoista
  2. Kiva Kata kun kommentoit. :) Noinhan se kuuluisi mennä ja noin on tehty alkeis- ja jatkokurssilla. Hommahan pelitti silloin vallan mainiosti. Myy oli kepeillä hyvä, mitä se nyt ei ole. Se haki kepit mistä vaan, eikä sillä koskaan ollut vaikeuksia esim. keppejen avokulmissa. Ex-koutsi kysyikin, että mitä ihmettä on tapahtunut - Myyhän hakee kepit mistä vaan! Kesätauko, laiskuus ja treenaamattomuus kuitenkin kostautui ja nyt on palattava taaksepäin ja haettava uusi tuntuma asioihin. Se miksi juuri tällä hetkellä en hae lisää haastetta kepeille on se, että seuraavat kisat ovat pian (marraskuussa) ja pyrin vahvistamaan nyt keppejä mahdollisimman ehjillä suorituksilla (helpoilla sisäänmenoilla, suoralla ohjauksella), jotta saisin lisättyä Myyn itseluottamusta. Sitä tunnetta, että se osaa. Kepeille kuitenkin tullaan yleensä melko suoraan ykkösluokan radoilla. Ei toki aina. Kisojen jälkeen otan ohjelmaan enemmän haastetta mm. avokulmien muodossa.

    Irtoaminen on myös täysin "unohtunut", joten paljon on mieleen palautettavaa. Nopeasti tuo asiat kuitenkin oppii ja palauttaa mieleen, joten ehkä tässä vielä ehditään jotain tehdä. :) Laiska ohjaaja saa mitä ansaitsee. :)

    VastaaPoista
  3. Se mun "ajatus" oli tehdä sellaisia treenejä, joissa saisi opetettua, että sen pitää mennä juuri sinne, minne se ei ehkä ensimmäisenä haluaisi.. Vähän niinkuin kolmionoudossa, että hetsataan suoraan eteenpäin, mutta sitten pitääkin lähteä ensin suoraan sivulle jotta pääsee sinne eteenpäin, minne alunperinkin se kiinnostus oli kaikkein suurin. Mutta joo, niitä ei ehkä tässä vaiheessa kannata tehdä :)

    VastaaPoista