Offileiri

Lauantai vietettiin Viialassa Off Line's porukassa tottisleirillä kasvattaja Niinan toimiessa taas koutsina. Leiri oli kaksipäiväinen, mutta olimme ilmoittautuneet päiväkävijäksi Mooren takia, jota en viitsi jättää yöksi hoitoon, enkä toisaalta ottaa mukaankaan. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, joten hyvä sää saatiin kuin tilauksesta. Mukava oli taas nähdä Myyn sukulaisia omistajineen! Paljon samankaltaisuutta Dose-pentueesta löytyy mitä isommaksi koirat ovat kasvaneet. Aika samojen asioiden parissa koulutuksellisesti tahoillamme puuhaillaan/väännetään. Bh:t on tehtynä nyt yli puolella ja yhdellä "pennulla" on IPO1-tulos. Hyppynoutoja, eteenmenoja ja paikkamakuuta oli monella Doselaisella työn alla.

Myylle päivän ohjelmassa oli mm. ilmoa, henkilöryhmää, eteenmenoa, paikkamakuuta ja ampumista. 

• Kentälle tuloon kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ja miettiä ennalta tarkkaan miten sen tekee. Tutulle kentällä ollaan tultu vierellä-käskyllä (saa katsella eteen) kentän laitaan jossa pyydän perusasentoon ja tästä eteenpäin vaadin kontaktin. Nyt vieras kenttä, paljon ihmisiä ja innokkuus saivat aikaan sen, että kontakti vähän katkeili ilmossa. Jatkossa esim. ennen koetta, perusasento kentän laidalla, palkkaus jonka jälkeen saa purra patukkaa hetken, jotta saa vähän purkaa itseään. 
• Eteenmenossa kannattaisi suosia vielä läpi juoksua, koska vauhti on pudonnut hallinnan myötä Myyn odotellessa maahan-käskyä. Nyt viettiä lisää - hetsaten, pannasta kiinni pitäen ja sitten matkaan. 
• Ampumisessa koettiin yllättäin päivän ikävin yllätys. Myy niiasi aika voimakkaasti seuratessa pamausten kohdalla. Pamaus oli kovempi kuin mitä meidän "omalla" aseella ja olisiko vieressä ollut jotain kalliota tms. koska ääni myös kaikui.. Saatiin asiaa kuitenkin työstettyä, joten toivotaan, että oli vaan jotain ohimenevää. 
• Paikkamakuu kokeenomaisesti. Aika noin 7 minuuttia. Ei kuulema paha, vaikka Myyn katseleekin paikkamakuussa ympärilleen. Oli puhetta Myyn sisaruksen omistajan kanssa, että ollaanko koskaan tehty ns. ohjaajahäiriötä, eli ohjaaja voisi pudotella leluja tms. johon koira ei saa reagoida, mutta mielenkiinto suuntautuu ohjaajaan kentällä tapahtuvan toiminnan sijaan.  

Moni Mindlainen (nuorempia koiria) teki mm. luopumista, eli ensin koiran pitää jättää lelu, koira perusasentoon, josta vapautus lelulle. Noudoissa hyvät opit siihen millä vauhtia saa kunnolla noihin palautuksiin. Eli koiraa kutsutaan sen tullessa kapulan kanssa, juostaan karkuun ja vauhdin ollessa parhaimmillaan vapautus leluun.

Hyvä päivä ja taas tiedetään mitä treenataan.  

Paikkamakuu on vakava asia... 

Henkilöryhmässä

Turistikoira H.n kanssa päiväkävelyllä

Sunnuntaina metsässä samoilua Mooren tahtiin. Moore voi nyt jopa yllättävänkin hyvin ja nautti kovasti metsälenkistä, jonka sai olla kokonaan vapaana. Pakko sanoa, että pari viikkoa sitten en olisi uskonut Mooren enää tästä syksystä nauttivan tällä tavalla kunnon romahtaessa niin täysin. Onneksi kuitenkin näin. Tätä jatkoaikaa osaa kyllä todella arvostaa ihan eri tavalla kun jos mitään ei olisi tässä välillä sattunut. Kyllä noita kahta isompaakin ajattelee nyt jotenkin eri tavalla kun miettii, että kaikki voi loppua ihan yllättäin ja sitten se rakas ystävä onkin poissa. Osaammeko me aina arvostaa noita rakkaita riittävästi kun ne ovat täällä, vai ovatko ne meille usein sellainen itsestäänselvyys? Sammaleiden päällä kellivä ja iloisesti murraava skotti on sydämen sulattava näky. Ja kyllä, ainoastaan skotti voi murrata iloisesti. :) Pari kertaa Moore yritti jäljestää itsensä pois kartaltakin kun hajut tempaisivat mukaansa ja pientä miestä vietiin. Aivan ihana nähdä Moorea reippaana ja iloisena.

.
Lenkin jälkeen paimenet pääsivät vielä tekemään esineruudut. Eläinkokeena yksi esine ihan etukulmassa. Normimeininkiä molemmilta. Tässä paimenten ruudut.

Romeo



Myy