maanantai 13. toukokuuta 2013

Off Line`s leiri


Viikonloppu vietettiin Romeon ja Myyn kanssa Sastamalassa Off Line`s- ja Eloisa-kennelin järjestämällä kasvattileirillä. Viikonloppu oli koulutuksellisesti erittäin antoisa, kouluttajat hyviä, järjestelyt toimivat hienosti ja tietty seura oli kivaa. :)

Paikalla oli paljon hienoja tervuja, ihania grotskuja ja joitakin väärärotuisia... Leirillä oli mukana peräti 8 Myyn sisarusta, sekä Myyn ihanat vanhemmat Usva ja Rosso. Viikonloppu koostui pk-lajeista ja ennakkoon sai laittaa toiveita mihin lajeihin halusi osallistua. Itse jätin hakuilut väliin (kaikkiin ei voi ehtiä :D), koska ensi viikonloppuna on tulossa holskuporukan hakuleiri, joten valitsin ohjelmistoon tottiksen, jäljen ja pennun rättileikityksen. Launatai aamupäivä meni tottiksen kuunteluoppilaana. Iltapäivän olin metsäjälkikoulutuksessa Myyn kanssa. Sunnuntai aamuna olin katsomassa puruja ja Myyn kanssa tehtiin rättileikkejä.

Kouluttajina leirillä olivat:
  • Haku - Mirva Helistölä 
  • jälki -Hanna Toivanen
  • tottiskouluttaja - Outi Hermiö 
  • rättileikitykset/purut - Martin & Peter Hollanti
Tässä sekalainen sillisalaatti omista leirimuistiinpanoista:

Aamupäivän tottismuistiinpanot:

Outi Hermiön koulutustapa perustui positiivisuuteen ja kovia pakotteita tai rankaisuja ei käytetty. Tuntui itselleni hyvin mieleiseltä koulutustavalta, joten tykkäsin kovasti.

Pentutottis:
  • Opeta pentu alusta asti aktiiviseksi! Älä jää odottamaan/kutsumaan/houkuttelemaan jos pentu kadottaa kontaktin ja sen ote herpaantuu ja se lähtee harhailemaan. Hylkää pentu luontaisesti ja kävele siitä poispäin eleettömästi. Kun se itse ottaa kontaktin uudelleen, kehu. Tähän liittyi neljän sekunnin sääntö. Jos ei ota kontaktia - > hylkää. 
  • Opeta pennulle heti VÄÄRIN sana. Esim. jos pentu seuraamisessa lähtee jonkun ihmisen luo, vapauta se sanomalla VAPAA, ilman kuitenkaan harmistumista äänessä ja kävele pennusta poispäin. Älä houkuttele tai kutsu sitä. Sen tilaisuus meni jo. Jatkossa jos pentu tekee väärin pyydetyn asian, sana kertoo sille, että nyt meni pieleen. Tässäkin ajatuksena, pennun oman aktiivisuuden kautta oppiminen, eli kertoa pennulle, että ei noin, mutta sinulla on vielä mahdollisuus korjata.
  • Opeta pennulle RAUHA-vaihe. Eli leuan alta kevyesti kiinni - vastustus (pieni ote) - irrotus. Rauhavaiheessa ohjaajan oman vartalon ei tule olla painostavana koiran yllä, vaan oma keho vähän taakse.
  • Varsinaiset tottiskäskyt vasta 1 1/2 vuotiaasta eteenpäin...
  • Kentälle tulo: Pentu voi katsoa/mennä ihmisten luo ketä paikalla on, mutta neutraalisti, eikä sitä pallutella. Joka tapauksessa se ottaa kuitenkin näistä häiriötä. Toinen vaihtoehto on kantaa pentu kentälle ja kun lasketaan alas, toiminta alkaa, eikä silloin enää nuuksutella maata.
  • Paljon kontaktiharjoituksia. Namit käteen, kontaktista palkataan.
  • Liikkeet teknisesti alusta asti oikein. Eli katsottava, että koira on kunnolla toivotussa asennossa ja riittävän rentona, ennen kuin se palkataan. Ensin tekniikka, sitten vauhti.
  • Koiran kehuminen: Ohjaajan vierellä tulee olla maailman paras paikka ja siinä tulee palkka. Varsinkin bortsuihmiset kuuleman mukaan jostain syystä levittelevät kovasti käsiään, jolloin koirat vaistomaisesti siirtyvät kauemmaksi ohjaajasta... 
  • Pennulle liikkeestä seisominen, niin että pentu peruuttaa, jotta paino siirtyy takapäälle. 
  • Ei höpötetä koko aikaa pennulle hyvä, hyvä, hienosti, vaan ollaan myös aikoja jo täysin hiljaa, jotta koira ei tule hämmentymään kun kehuja ei kuulu ja valmistaa sitä myös tuleviin koetilanteisiin jo pennusta asti. 
  • Vahvista aina sitä mitä tekee. Jos istuu hyvin, sana istu ja palkka. Hakea jo pientä keskittymistä ja tekemiseen pientä kestoa. (Tässä kouluttaja siis käytti käskyä istu.)
  • Seuraamispaikka: koira ei saa nojata yhtään ohjaajaan, vaan tulee olla ohjaajasta vähän irti. Namilla paikkaa voi helposti muuttaa. Hyvästä tunnetilasta kertoo kuulema se, että hännän tulisi olla pystyssä seuratessa. Tällöin koiralla on hyvä olla ja sille mieleinen asento. Peruuttamalla pystyy koiraa paremmin kontroiloimaan. 
  • Perusasento: Oikea paikka: pennun tassut kengän kantapään kohdalla! Jossain vaiheessa koirat kuitenkin siirtyvät aina vähän edemmäksi, joten kannattaa opettaa alusta asti paikka rittävän taakse.   
  • Koulutuksessa molemmat kädet täynnä ruokaa, jotta koira ei opi arpomaan kummasta kädesta palkka tulee.
  • Rauhallisuus ohjatessa. Ei kiirettä. Patukalla voi leikkiä rauhallisesti ja estää koiraa saamasta otetta.
  • Leikkiminen EI TARVITSE olla showta! Kädellä voi estää, itse ei tarvitse olla kovin aktiivinen, pentu saa sitä olla.
  • Leikittäessä käsivarret muistettava pitää rentoina ja alhaalla.
  • Noudon alkeita voi opettaa kahden patukan leikillä. Tässä ideana on, että koira ottaa kaksi patukkaa suuhunsa samalla kertaa ja se opetetaan kantamaan kahta patukkaa yhtä aikaa. Näin koiran vietti ei lopu siihen kun saa yhden, vaan se haluaa vielä toisen. Sille opetetaan mielikuva, ettei yksi riitä. Kouluttajan mukaan tämä vähentää jatkossa esim. kapulan pudottelua, joita hänen omat koiransa eivät kuuleman mukaan tee. 

Tottista "isommille": 

Esimerkkinä koirakko, joka otti ympäristöstä häiriötä, eli vähän Romeomainen siinä mielessä...
  • Jos kontakti katoaa -> siirry välittömästi alta pois (=muutama askel oikealle koiralta karkuun) jos ei seuraa heti, sivu-käsky, jonka jälkeen jos korjaa, vielä kaksi askelta ja kehu. Jos koira on hihnassa ja jää hihnan mitan sivulle, hihnalla voidaan autttaa ja kun korjaa kehutaan. Korjatessa palkka ei tule heti oikeasta, vaan vasta kun on mennyt muutama askel hyvin.
Tämä korjaava liike toimi esimerkkikoirakolla hyvin.  Koira sai paljon lisää tarkkuutta ja keskittyi tekemiseen, kun mamma yllättäin "karkasi" välillä. Toinen hyvä keino oli laittaa koira liinaan ja liinan pää apuohjaajalle. Ohjaaja kutsuu koiraa sivulle, koiran tullessa liina kiristyykin kevyesti, eikä koira pääse heti haluamaansa paikkaan, jolloin koira joutuukin tekemään töitä päästäkseen "omalle paikalle" seuraamaan. Tämäkin toimi. Koira näytti haluavan enemmän mamman viereen, kun sitä tästä esteltiin.
  • Paino tulee olla esim. seuraamisissa aina "ei koiran puolella", koska koira kokee helposti tämän painostavana. Siirtämällä painoa oikealla puolelle, esim. käännökset näyttivät paremmilta esimerkkikoirakolla.
Seuraava esimerkkikoirakko oli vilkas koira, joka ei keskittynyt kentälle tullessa tekemiseen, vaan ympäristö kiinnosti omistajaa enemmän. Kentälle tullessa ensin kuortitaan ns. kermat pois kakun päältä (paskat siis... ;)), eli hektisyys pois ja haetaan aktiivinen koira tilalle. Kouluttaja korosti sitä, että häsellys ja rauhattomuus ei kerro millään tavalla vietikkäästä koirasta, vaan siitä, että koira ei keskity yhtään mihinkään. Ennen treenejen aloittamista keskittyminen pitää saada koiralta esiin. Treenejä ei aloiteta ennen kuin koira on oikeassa mielentilassa ja riittävän rauhallinen ja keskittynyt. Heti alkuun kentälle tullessa koiralle aina rauha-vaihe, jonka jälkeen perusasento. Hyvästä kontaktista patukka kainalosta, johon sai purra, mutta tästä ei mitään showta pystyyn. Kun tämä sujui hyvin, yksi askel seuraamista, palkka kainalosta jne. Tämä toimi käytännössä yllättävän hyvin ja harjoituksen aikana koira todella keskittyi hyvin ohjaajaansa ja hänen kanssaan tekemiseen. Pointtina on, että jos koira häslää, ohjaaja rauhoittelee ja jos koira on jo valmiiksi hyvin keskittynyt, ohjaaja voi  esim. leikittää koiraa enemmän. 

Apuja edistämiseen:
  • jos edistää, tehdään vasemmalle kääntymisiä. Korjataan paikka nostamalla koira hyvin eleettömästi ja painestamatta sitä taaemmaksi. Vaaditaan koira korjaamaan joka kerta paikka oikeaksi ja tarvittaessa autetaan sitä. 
Katseen pälyily sivulle esim. paikalle jäädessä

Esimerkkikoirakko jätettiin paikalle istumaan. Kouluttaja pyysi ohjaajaan laittamaan käden liivin takataskuun samalla kun kävelee kentän toiseen päähän. Koira kiinnostui tästä ohjaajan käden ns. oudosta paikasta ja tuijotti intensiivisesti ohjaajan perään ja "unohti" katsella ympärilleen. Tällä vahvistetaan koiran katseen oikeaa suuntaa. Pieni asia, mutta toimi. 

***********

Iltapäivällä oli sitten jälkikoulutus, jossa tehtiin metsäjälkeä. Nyt on lähes anteeksipyynnön paikka kaikilta pk-ihmisiltä. Olen aina luullut, että pk-puolen jäljet ovat kaikki vähän sellaista nillitystä, eikä ollenkaan niin mukavaa tohua kuin mitä esimerkiksi mejä on, mutta mietä vielä! Olin ihan innoissani jälkimetsässä, kun tajusin miten mukavaa myös pk-puolen metsäjäljet ovat. Plussana vielä, ettei siellä tarvitse edes raataa koko viikonloppua, kun korvaavaa jälkeäkään ei tarvitse tehdä! Ihan mahtavaa siis. Laji oli uusi, mutta varmasti tätä tullaan harrastamaan Myyn kanssa.

Intoa ei yhtään himmentänyt sekään asia, että Myy ajoi elämänsä ensimmäisen jäljen hyvin ja loppua kohden ymmärsi jo myös homman idean.

Pääsin seuraamaan useita voittajakoiria jäljillä ja olihan se vaan hienoa katsoa hyvin koirien työskentelyä. :)


Myyn elämän ensimmäinen jälki. :)




**********

Treenipäivän päätteeksi Dose-pennunt lähtivät vielä rilluttelemaan yhdessä pellolle. Niina (kasvattaja) pyysi irrottamaan pennuilta pannat, jotta vahinkoja ei pääse sattumaan hampaiden kanssa. Pentulauman sännätessä vauhtiin ja kaikkien näyttäen samalaisilta karvakasoilta. Niina muistutti, että sirunlukijaa ei nyt ole mukana... :D ja pakko oli sanoa, että en heti tunnistanut Myytä joukosta. Niin kovin tasaisia, samankokoisia ja -oloisia kaikki pennut olivat. Pienessä iltahämärssä muistuttivat kovasti toisiaan. Toivottavasti ei joskus selviä, että koira onkin tässä mylläkässä vaihtunut....;D





Painiparit löytyivät pennuille helposti. Yksi oli katollaan, toinen päällä ja näitä kasoja oli sitten pelto täynnä. :D Niina kertoi, että samat parit sieltä löytyivät leikkikavereiksi mitä ne olivat joskus aiemmin olleetkin. Ehkä pennut vielä muistivat hyvinkin toisensa, vaikka eivät ole aikoihin enää toisiaan nähneetkään. 

Illanvieton jälkeen koirat laitettiin häkkeihin nukkumaan ja hyvin molemmat koirat nukkuivat koko yön, vaikka samassa huoneessakin oli muita ihmisiä koirineen. Reippaita otuksia molemmat. Romeo sai myös omat peltolenkkinsä, joten kivaa oli silläkin. Alueella oli kivoja ulkoilumaastoja, jossa koiria saattoi vapaasti juoksuttaa, joten mikäs niiden oli ollessa. 

********

Sunnuntaina alkoivat sitten aamusta purut ja rättileikitykset ja maalimiehenä oli Hollantilainen Martin. Koiria oli monen tasoisia aina IPO3 luokassa kilpaileviin ja aina pentuihin saakka. Hienon näköistä puuhaa ja pakko sanoa, että kyllä kylmät väreet tulivat kun katsoin Myyn äidin Usvan työskentelyä maalimiehen kanssa. On se vaan niin kiihkeä ja hieno koira. :)




Myyn kanssa Martin leikki rättileikkejä. Ajankohta oli siinä mielessä pennuille huono, että niillä vaihtuvat nyt hampaat, joten mitään suurempaa repimistä ei voitu tehdä. Jokainen pennuista taisteli rätistä hienosti, kunhan alkuun homman idea selvisi. Hyvin samankaltaisia olivat kaikki pennut (ainakin omaan silmää katsottuna) ja kaikilta löytyi se moottori. Hyvin väsyneinäkin kaikki pennut olivat valmiit taisteluleikkiin. Alkuun Myy oli pussailutuulella (ihania ihmisiä joka suunnalla), mutta ei tarvinnut paljon kaivaa, kun purinamoottori sieltä syttyi ja rättiä vietiin...

Martin kehui kovasti koko pentuetta ja sanoi se olevan hyvin tasainen ja hieno. Taisivat pennut viedä miehen sydämen mukanaan. Hän vitsaili myös, että näkee vielä unta näistä pennuista, joita vaan tulee ja tulee koko ajan lisää... Pennut leikkivät kukin kaksi kertaa, joten kyllähän hän niitä pyöritteli viikonlopuna aikana. Hauskaa oli nähdä iso mies alla ja pentu hurjasti rätistä taistellen miehen päällä....

Ala kuvisssa Myy ja Martin käy vääntöä rätistä. 




Video rättileikistä:





Mukava viikonloppu takana ja mielestäni myös erittäin hyvin onnistuneet leirikuvat ovat nähtävillä

>> TÄÄLLÄ ja >> TÄÄLLÄ

2 kommenttia:

  1. Oli varmasti antoisa leiri! Kiva että kirjoitit muistiinpanoja tänne, täällä yksi aussie-ihminen, joka tuppaa tekemään tuota käsien levittelyä...:D

    VastaaPoista
  2. Hyvä, jos näistä on iloa muillekin. :)Pakko kirjoittaa asiat ylös kun on niin hatara pää, ettei muuten muista mitään... :D

    Leiri oli kyllä tosi hyvä kaikin puolin. :)

    VastaaPoista