Viimehetken tokofiilistelyjä ja agia

Viikon varrella on tehty... yllätys, yllätys, tokoa. Joka ilta jotakin vähän. Romeo osaa liikkeet, lukuunottamatta tokoestettä noin teknisesti ja seuraaminenkin on sille päälle sattuessa jopa varsin mukavaa. Oman pääkopan kanssa nyt työskennellään. Onneksi on omasta takaa ammattiapua. :p Kepo tosin totesi, että pidän kauhun tasapainoa koko ajan yllä, eli kun saan yhden kokeen ohitse, ei muuta kun uutta ilmoa vetämään seuraavaan, entistä haastavampaan juttuun. :p Saan varmaan vatsahaavan tätä menoa...

Fiilikset ovat menneet viikon aikana aika vuoristorataa ja kokeen peruminenkin on käynyt mielessä useammin kuin muutaman kerran. ;) Maanantaina kennelkerhon porukkatreeneissä tehtiin alokasluokan liikkeitä. Heli toimi liikkurina. Ei olla paljon liikkurin kanssa treenattu ja se näkyi... ennakoi luoksetulossa mm. liikkurin käskyyn. Uutena/vanhana ongelmana on noussut esiin myös jääveissä ennakoiminen perusasentoon, jonka kuvittelin olleen jo menneen talven lumia.... Kiva juttu, kun tässä vaiheessa ongelmat pomppaavat pintaan. Eli "saatiin" tämä ennakoiminen takaisin, kun tein viime viikolla yhdet kokeenomaiset treenit ja liikkeet päättyivät perusasentoon. Mutta siis, nyt palkkaan vain ja ainoastaan maahan. Seisoskelua koiran vieressä kun on maassa jne. ja ennen koetta en ota enää sivulle... jännäksi menee, miten käy kokeessa.

Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuivat hyvin. 

Tokoeste ihan vaiheessa edelleen, mutta ei riitä aika parempaan. Hyppää nyt jo aika kivasti aita käskyllä, mutta pitkät ovat välillä piuhat ja tahtoo kiertää esteen takaa takaisin. Tehdään tätä vielä iltaisin, jos saataisiin sujumaan.

Paljon tehty pelkkää fiilistelyjä ja tunteen nostoa. Perusasennosta wubba-leikkiä, ihan parin askeleen seuraamista ja liikkeelle lähtöjä ja heti bileet pystyyn kun menee hyvin ja muutenkin mukavaa hömpöttelyä yhdessä. Eihän tässä nyt enää juuri muuta voi, kun pyristellä.... :D

Tänään agitreenit; aiheena persjättö

Tänään agitreenit ja ohjauksena persjättöä. Valssikin sujuu jotenkin paremmin, mutta tämä lentokonehirviö-asento saa mut hukkaamaan koiran aina jonnekin selän taakse ja olen koko ajan myöhässä käännöksineen tai törmätään Romeon kanssa...

Rata oli tämmöinen:

Pussissa oli Romeon mielestä jotakin todella vetoavaa, koska useita kertoja se yritti varastaa lähdössä... :( Varsinkin viikonlopun tokokoetta ajatellen tämä harmittaa, joten olin tosi tarkka tästä. Palasin välillä palkkaamaan, kun malttoi odottaa rauhassa. Onneksi agi on kuitenkin lajina niin eri kuin toko ja tokossa Romeo ei ole noin innoissaan menossa eteenpäin, joten siinä ei tätä varastelu ongelmaa toistaiseksi ainakaan ole ollut.

Muuten rata ohjauksineen sujui yllättävän hyvin ja ylitin kyllä itseni kun en hukannut koiraa kuin pari kertaa kutosesteellä jonnekin selän taakse. Juoksulinja kun oli 4-5-6 esteiden välissä. Romeo sai taas kehuja kouluttajalta siitä, että seuraa hyvin ohjausta ja lukee minua. Viimeisellä kerralla tehtiin jo puhdas ja hyvä rata. Ei kai tämä lentokonehirviö-ohjaus sitten ihan niin paha loppujen lopuksi olekaan.

Otin vielä viereisellä tyhjällä radalla kepit ohjureiden kanssa. En tiedä, onko se, ettei keppejä olla tehty vähään aikaan vai mikä, mutta kepit meni ehkä jopa paremmin kuin koskaan aiemmin. Romeo meni kepit tosi lujaa ja kolmannella kerralla näkyi jo vähän rytmiäkin pujottelussa... 

Keinua täytyisi alkaa harjoittelmaan ihan tosissaan, jotta saataisiin siihenkin jotain tuntumaa. Miten se niin tökkiikin harjoitella?

Kisoissa käynti tuntuu antaneen Romeolle jotenkin lisää itseluottamusta radalla. Romeo hakeutuu selvästi rohkeammin esteille ja irtoaa hyvin kauemmaksikin estettä hakemaan. Kyllä siitä hieno agikoira vielä tulee. :)