Jälkiviisaus on parasta viisautta

Romeo on tämän postauksen kuvissa 7 v. ja 5 kk. 

Roomaan on monta tietä ja jokaisella on valittavana vaihtoehtoja miten sinne mennä vai jättääkö ehkä kokonaan menemättä... E.T.n tottelevaisuuspäivässä oli koirakkona mukana pk-holsku. Sitä katsoessa tulvahti taas mieleen pohtia, entä jos kaikki olisi tehtykin eri tavalla Romeon ollessa pentu ja nuori koira? Olisko se nyt yhtään erilaisempi, "parempi" tai olisiko sillä ehkä enemmän koulutustunnuksia? Niitähän kaikki pk-harrastajat kuitenkin janoavat...? Totta puhuen, Romeon kohdalla en välitä pätkääkään koulutustunnuksista tai niiden puuttumisesta, mutta muuten aiheena "holskun koulutettavuus" kiinnostaa ja herättää tunteita. En todellakaan väitä, että toisella tavalla alun tekemisellä minulla olisi vaikkapa nyt juuri niitä koulareita tekevä pk-koira, mutta silti ajatus on vaan niin herkullinen pyöriteltäväksi. Ja kyllä - aika paljon kouluttaisin nyt Romeota samoin kuin miten on menty Myynkin kanssa, mutta joitakin asioita korostaisin vielä kun kyseessä on holsku. Itsenäisenä ja vähemmän mielyttämisenhaluisena holsku on kuitenkin paljon vaikeampi kouluttaa kuin mitä belgi on. Jälkiviisaana on aina helppo huudella, mutta jos joku välttää edes osan noista omista koulutusmokista holskunsa kanssa niin olen iloinen! Tarkennattakoon vielä sekin, että aina kun puhun holskusta, puhun vaan pitkäkarvoista, joista itselläni kokemusta. 

Meidän tekemiä koulutusvirheitä voin luetella useitakin. Aloitetaan. Mentiin mukaan tunnin perustottelevaisuuskoulutuksiin. Tottelevaisuuskoulutuksissa ei sinällään ole yhtään mitään vikaa. Ne ovat hyvää sosiaalistamista nuorelle koiralle ja kohtaamis-/ohittelutreenejä voi tehdä hallitusti ja turvallisesti. Muutenkin holskun kanssa sosiaalistaminen kannattaa tehdä pitkän kaavan kautta. Varsinkin kun kyseessä on urosholsku. Ei siis mitään näitä vastaan, mutta sitten se muu. Voi miettiä miten käy koiran vireen kun luppoaikaa treenikentällä on paljon? Jää aikaa erilaiselle sijaistoiminnoille. Hajuille ja ympäristölle. Pentu oppii heti vääränlaisen työskentelymoodin ja äkkiä ollaankin siinä virpomisvaiheessa. Miten saada holskun huomio puoleensa kun ympäristö kiinnostaa? Kentällä voi nuuskutella, seurailla muita koiria, eikä kontaktia tarvitse pitää kuin aina silloin tällöin, josta saa vielä nakkiakin suuhun. Luppohetkiä välttäisin holskun kanssa viimeiseen asti. Itsenäisenä rotuna holskun saa kyllä helposti kiinnostumaan ympäristöstä ohjaajaa enemmän tai sitten se vetäytyy omaan maailmaansa tekeytymällä passiiviseksi. Holskun ollessa kyseessä tämä käy vieläpä hyvin helposti. 

Ei nyt ehkä yllätä ketään, mutta vaihtoehtona tälle pitäisin lyhyitä, suunnitelmallisia kentällä käyntejä, jossa vietti ja vire nostettaisiin mahdollisimman ylös. Kentälle tuloa korostaisin ja sitä millä ilmeellä koira kentälle tulee. Pointtina tässä, että matalaviettiselle koiralle opetettaisiin heti oikea tunnetila. Kentällä tapahtuu koko ajan jotain superhauskaa. Jälkimmäinen käynti voisi koostua pelkästä ohjaajan kanssa leikistä, ekassa setissä esim. imutusseuraamista vaikkapa lähes juosten, jäävejä ja mikä tärkeintä - ei yhtään luppoaikaa tai aikaa jolloin ohjaaja ei ole koiralle täysillä läsnä! Jännitettä käyttäisin paljon. Ohjaajan tulee omalla äänenpainoillaan ja -sävyillään tehdä koiralle itsestään mahdollisimman kiinnostava. Ohjaaja voi heittäytyä täysillä mukaan, kunhan muistaa, että koiran rooli tulee olla se aktiivinen. Olet onnistunut jos koirasi ei näe kentällä muita kuin sinut! Aikuisen holskun kanssa tämä on hyvin haastavaa, mutta entäpä jos tätä olisi tehty ihan pennusta asti ja koira olisi oppinut sisäistämään tuollaisen toimintamallin? Jos koiraa ei tekeminen kiinnosta, niin koira viedään autoon. Vastahakoista, huonossa työmoodissa olevaa koiraa on turha lähteä kentällä virpomaan. Viimeistään silloin alkaa ohjaajan nutturaa puristamaan ja tämä taas on huono lähtökohta holskun koulutukselle. Murrosikäisen holskupojan kanssa pitäisin lähinnä suhdettta yllä, enkä edes yrittäisi tuossa iässä ajaan sisään mitään uutta. Kannattaa muistaa, että holsku aikuistuu paljon myöhemmin kuin monet muut paimenkoirat. Kannattaa siis unohtaa kiire ja ajattelumalli, että beehoo ja ne muut tulevat läpäistä sen ja sen ikäisenä... 

Koulutuksia, joissa koira seisoskelee kentällä ja kouluttaja kertoo kuinka tehdä en suosisi holskun kanssa ollenkaan. (en tykkää tästä muidenkaan koirien kanssa) Koira voi odotella nämä ajat autossa, häkissä. Kun holskunpoikanen tulee kentällä silloin tapahtuu aina. Tietenkään kokeissa ei tapahdu, mutta pennun/nuoren holskun kouluttamisessa tulee tapahtua... Lähtisin holskun kanssa aina siitä, että valmiina olisi hyvä ja suunnitelmallinen treenisuunnitelma joka treenille, joka nopeatempoisesti viedään läpi. Vasta kun koira on autossa/häkissä mietitään mikä treenissä meni hyvin tai mikä meni vikaan. 

Useimmat pitkäkarvat eivät ole ahneita, joten ruokaa tarvitsee monen kohdalla arvottaa jossain määrin. Kissanruoka, kanan sydämet ym. superherkut kannattaa kokeilla ja valita niistä se paras. Treeneihin tulee tietenkin aina nälkäinen koira. Tottiksessa en kuitenkaan herkuilla kovin pitkälle kouluttaisi, jotta viettiä saataisiin kaivettua mahdollisimman varhain.

Mitään leluja en antaisi holskulle vapaa-ajalla. Holsku kun on ns. itsetyydyttyväinen rotu, eli että se keksii kyllä leluilla omaa kivaa, eikä tarvitse tähän(-kään) ohjaajaa. Jos koira leikkii yksikseen rievulla/pallolla vapaa-ajat, se purkaa itseään, eikä palkan eteen ole mitään syytä ponnistella. Leluilla leikitään vaan koulutusmielessä ja aina yhdessä ohjaajan kanssa. Leiki, leiki ja vielä kerran leiki holskun kanssa. Opettele myöskin leikkimään oikein kysymällä rohkeasti neuvoja kokeneemmilta, koska leikittäminenkin on yllättävän vaikeaa!

Aika monelta pitkäkarvalta löytyy kuitenkin taisteluhalua ja jonkin verran saalisviettiä. Diselmalli käynnistyy hitaasti, mutta puuskuttaa kohtuullisesti kunhan sen ensin saa käyntiin. Tässäkin korostaisin sitä, että kaikki super loppuu lyhyeen. Treenit ovat ohi aina silloin kuin holskulla on ilo ylimmillään. Kentältä poistutaan voittajana, saalispalkka suussa juosten lujaa autolle. Pissoja ei tehdä koskaan treenejen aikana, eikä penkan vieruksilla olevia pissoja ole lupa lussuttaa edes kentältä poistuessa tai sinne tullessa. 

Ohjaaja karkaa heti jos holsku ei pidä kontaktia tai ohjaaja tekee käännöksiä oikealle. Liina-apua voi käyttää, jotta holsku saa vähän ponnistella pitääkseen seuraamispaikkansa. Lyhyitä monipuolisia treenejä riittävän usein, eikä toistoja. Ei mitään kaavamaista! Ohjaaja on aina koiran tukena, eikä hänellä saa nuttura puristaa jos koira ei selviydy sille annetusta tehtävästä. Herkkänä koirana holsku valitsee mielellään passiivisuuden jos omistajan käytös on yhtään paineistavaa. Turha mennä kentälle jos oma sydän ei ole mukana ja riittävä rentous puuttuu ohjaajalta. 

Kun turhat paineet ja tulostavoitteet karsii ensin itseltään, koulutuskin alkaa sujua väittää allekirjoittanut. 

Kun ohjaaja kutsuu, silloin tullaan lujaa.

Ei hinkata, eikä vaadita täydellisyyttä. Vähän perusasennoista seuraamiseen lähtöjä. Sinnepäin tekemistä voidaan mielestäni palkata hyvinkin holskun kanssa jos vire on muuten hyvä. Holsku saakin olla treeneissä vähän röyhkeä ja possu. Vietin noustessa se kestää näin paremmin korjaamistakin ja tässä vaiheessa voidaan epäkohtiin puuttua. Kannattaa muistaa kuitenkin, että holsku on herkkä koira. Kovalla kädellä ja pakotteella et holskua kouluta koskaan. 

En väitä, että näilläkään neuvoin pk-holskujen tulostilastot kirkastuisivat, mutta itse en jaksa uskoa siihen myöskään, että matalassa vietissä treenattavat holskut koskaan myöskään niitä tuloksia tekevät. Paljon olen nähnyt holskuja treenattavan juurikin niin, että vietti on alhaalla ja tehdään tekniikkaa. Koiran koko olemuksesta näkee että, tekeminen on tylsää. Motivaatio ei riitä ja koira alkaa haahuilla muualle. Tämä taas alkaa luonnollisesti harmittaa ohjaajaa ja äkkiä oravanpyörä onkin valmis. Kenelläkään ei ole enää kivaa. Holsku tuomitaan holskupiireissä kuuluisaksi paskaksi, ohjaaja huonoksi jne. 

Miksikö tätä tänne kirjoitan? Siksi. että minulla on tästä kaikesta omakohtaista kokemusta. Kantapään kautta opittua. Kun toiveet ja odotukset eivät kohdanneet. En osannut, eikä myöskään koira osannut. Palapelin palat loksahtivat paikoilleen vasta kun luovuin tulostavoitteista ja rentous astui mukaan kuvioihin. Ei ollutkaan enää pakko suorittaa, eikä saavuttaa. Oli vaan koira ja minä. Lopullisen armahduksen annoin itselleni kun koirallani todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaikki vetämättömyys ei ollutkaan koulutuksesta johtuvaa. En ollutkaan niin huono kouluttaja kuin mitä holskun kanssa tunsin olevani. Koiralla vaan oli paha olla. Ajoittain se oli sairas ja väsynyt. Enää ei ollutkaan tärkeintä muu kuin se, että koira alkaisi voida hyvin. Arvomaailma muuttui ja aloin nähdä koiran toisin. Se sai lääkkeensä, piristyi ja alkoi itse aktiivisesti haluta sitä, että tehdään jotain yhdessä. Nykyään kuitenkin kaikki tapahtuu täysin koiran ehdoilla. Romeo on koirana antanut uskomattoman paljon ja opettanut sitä mitä on kouluttaa, saavuttaa, epäonnistua, iloita ja tuntea suurta ylpeyttä. Tunteiden koko kirjo on menty moneen kertaan laidasta laitaan läpi. Muistan aina päivän jolloin itkin sitä kun Romeo murahti näyttelytuomarille ja lensimme hylsyn kanssa kehästä. Kun se murisi kaikille ihmisille ja rähisi muille koirille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Käänteentekevä ajanjakso, jolloin sisuunnuin ja päätin, että vielä joskus siitä kasvaa hieno ja hyväkäytöksinen eläin. Kasvoihan siitä. Jäljesysvalion saavuttaminen, muotovalion arvo, TK1, agissa kisaaminen ja kaksi hienoa, tervettä ja hyväluonteista jälkeläistä. Tänä päivänä olen Romeosta ainoastaan aidon ylpeä. 

Aina ei voi saavuttaa sitä mitä haluaa, mutta aina voi jotakin oppia. 

Haasteita

Hakutreeneissä tiistaina teemana vaatiminen ja suorat pistot tyhjille lähetyksissä. Aika monta kertaa jouduin uusimaan lähetyksen koska Myy tarjoili hävyttömän huonoja pistoja... Pistot olivat lyhyitä kaarroksia, jotka eivät vahingossakaan menneet suoraan. Vaatiminen ei ollut Myyn mieleen. Turhauma näkyy lisääntyneenä äänen käyttönä ja siihenkin pitää nyt sitten puuttua. Saatiin vähän hämättyä Myytä niin, että maalimies muka lähti toiselle puolelle, vaikka tulikin sieltä pois kun lähetin Myyn ensin toiselle puolelle. Valeita ei kuitenkaan tehnyt missään vaiheessa ja löydöt edelleen hyvät, joten täytyy nyt vaan jaksaa vääntää, että saataisiin jonkinlaista parannusta aikaiseksi myös tyhjille.

Jatilla oli keskiviikkona Avoimet Ovet-tapahtuma, jossa olin talkoilemassa ja kisaamassa agilityn parikisassa L.n kanssa. Ilma suosi ja porukkaakin oli paikalla runsaasti. Mätsäri toi odotetusti väkeä. Lelukoirien kanssa oikean agilityradan meneminen oli kovasti lasten mieleen puffetista saatavien mokkapalojen lisäksi. Agilityn parikisa, jossa konkari ja kokematon tekevät radan joukkueena, oli myös suosittu yleisölaji.

L. ei siis ole koskaan aikaisemmin tehnyt agia ja rataan tutustuminen tehtiin yhdessä. Annoin joitakin vinkkejä Myyn ohjaukseen ja L. sanoikin aika pian, että osaa jo radan, joten ei käytetty rataantutustumiseen paljoakaan aikaa. L. aloitti. Rata meni todella hienosti ja virheettä kunnes putken jälkeisellä hypyllä L. sijoittui väärälle puolelle estettä jääden Myyn juoksulinjan eteen, jolloin Myy suoritti esteen väärältä puolelta saaden tästä hylyn. Meille radalta nolla. Uusinnalla L. veti tosi hienon nollaradan ja mulle 10 vp. kun Myy teki putkilta kiellot... Meidän perheessä kannattaisi ehkä tehdä ohjaajan vaihdos. :) Oli kyllä hauska ilta!

Torstaina kävin hallilla tekemässä keppitreenejä ja kontakteja. Myyllä ei ollut pienintäkään epävarmuutta kepeille menossa oli kulma millainen tahansa! Kepit se osaa varmasti ja hyvin. Miksi kepit eivät nyt sitten suju kisoissa samalla tavoin kuin mitä treeneissä? En kuitekaan mielestäni ohjaa koiraa eri tavalla enkä mielestäni esim. jännitä agikisoissa. Joka tapauksessa aika turhauttavaa...

Tervetuloa tutustumaan seuramme toimintaan!

Kuva Tiina Karvonen 

Keskiviikkona 24.8. Jattilan Avoimet Ovet!

Match Show, Lelukoirien agilitymestaruus, Agilityn parikilpailu,

Rally-tokonäytös ja paljon muuta mukavaa! Tervetuloa! 

Sertin metsästys jatkuu yhä...

 

Sunnuntaina käytiin juoksemassa helteisissä Laukaan agikisoissa kaksi rataa. Sää oli aurinkoinen ja hiekkakentällä paahtavan kuumaa. Tuomarina toimi Minna Räsänen. Radat olivat oikein mukavia ja sitä puuttuvaa sertiä taas tavoiteltiin, mutta...

A-rata muuten virheettä, mutta kepeille tulo onnistui vasta toisella yrittämällä. Myy lähti hyvin hakemaan keppejä ja oli jo aikeissa mennä oikeasta välistä sisään, mutta sitten tuli joku kumma epäröinti. Hujahti taas toisesta välistä sisään kuten kisoissa tuppaa nykyään käymään. Mistähän mahtaa johtua? Omasta korvien välistä tämä täytyy olla kiinni, koska treeneissä keppiongelmaa ei ole. Kisoissa ohjaan/teen jotain erilailla? Olen epävarmempi, jännittynyt tms. Asiaa pitää nyt hetki ihan tuumailla. Tuloksena 5 vp. ja sijoitus radan kolmas.

B-radalla menin sitten itse kaatumaan jo heti toisella esteellä kun jalka vaan lipesi alta. Pakka levisi tähän ja tuloksena hylky.

Kisauran Laukaassa korkkasivat myös Romeon sisko Tyynen poika Tarita's Out of Control, eli Harmi ohjaajineen. Holskuja on aina yhtä ihana nähdä kisakentillä. :)

>> Kuvia 

Mooren kuulumisia ja treenejä

Arki rullaa omalla painollaan ja treenattu on. Kisojakin on katseltu, mutta katsellaan nyt ihan rauhassa mitä jaksetaan ennen talvea. Kiire kun ei kuitenkaan ole. Tämän vuoden tavoitteet on jo saavutettu.

Mooren vointi on jäänyt tänne ihan päivittämättä. Johtuu osittain myös ihan siitä, että ei ole oikein uskaltanut/osannut pukea sanoiksi Mooren tilannetta. Parempaan suuntaan on voinnin kanssa menty. Huonompaankaan kun ei pääse. Riisikanan lisäksi Moorelle on pikkuhiljaa alkanut taas maistua nappulat ja liha. Syö hyvin pieniä annoksia, mutta niin se on tehnyt jo pitkään. Tasapainohäiriöitä ja hoipertelua ei ole nyt ollut. Pienet lenkit Moore on mennyt välillä mukavan pirteästi. Jänikset ilahduttavat ja supernenä toimii edelleen. Moore ei ole myöskään ollut kivuliaan oloinen, joten särkylääkettäkään ei ole tarvinnut hetkeen antaa. Tulehdusarvojen nousun syy ei selvinnyt, mutta antibiotti nujersi mitä ilmeisemmin "jonkun" tulehduksen ainakin hetkeksi. Päivä kerrallaan mennään, vointia tarkkaillen. Trimmiinkin pitäisi pappa mitä pikemmin viedä, mutta tällä hetkellä se ei ole ihan tärkeimpänä mielessä Mooren kohdalla. Kunto on kuitenkin sen verran hauras, että katsellaan milloin ajankohta on oikea. Tapahtumat rasittavat Moorea kovasti, joten nyt mennään rauhassa Mooren ehdoilla. 

Elämä on aika kummallista. Moorelle läheiset ihmiset ovat hyvästelleet Mooren kaksi kertaa... Silloin kuin cushingin tauti viime syksynä ilmeni ja nyt kun Mooren vointi romahti odottamatta. Molemmilla kerroilla on näyttänyt ja tuntunut siltä, että mitään ei ole tehtävissä. Silti tuntuu, että Mooren kanssa joka kivi on käännettävä josko vielä jotain voitaisiin tehdä. Nyt taas kun katsoo tuota pientä koiraa, joka nukkuu vieressä rauhallisena vanhan koiran syvää unta, tuntuu toisaalta hyvältäkin kun ei olla vielä luovutettukaan. Hirveän vaikeaa päättää tällaisista asioita. Päätös on kuitenkin niin lopullinen ja valtavan raskas. Ei meillä paljon aikaa ole, mutta nautitaan siitä vähäisestäkin. Jälkeenpäin jää helposti miettimään, olisiko voinut sittenkin vielä tehdä jotain, kuten koen Nonon kohdalla käyneen. Sitten kun Mooren aika tulee, haluan olla varma, ettei sellaista tunnetta jää.

Viikon treenit lyhyesti:

Maanantaina hallille. Keppejä eri kulmista. Helpoimmasta vaikeampaan. Ihan sairaat hienot sisäänmenot! Jos nyt ryssii kepit kisoissa, niin johan on... Kontakteilla (puomi, A) targetille nameja ja tein M.n opastuksen mukaisesti treeniä. Nopea vapautus. Toimi hyvin ja jotenkin tuntuu, että nopeuttakin olisi tullut varsinkin puomille...

Ulkona tauon jälkeen lyhyesti tottista. Jääveissä maahanmeno vaatii napakan käskyn. Turhan helposti saattaa jäädä muuten istumaan. Istuminen ja seisominen hyvä. Kapulan pitoa ja palkkaus kun puri hyvin kapulaan. Pari kohtuullista pitoa.

Ilta ja aamuruoalla tehty istu-maahan-seiso erottelua ja onnistumisprosentti on nyt ollut hyvä.

Tiistaina hakumetsään. Vettä satoi reilusti ja tällä kertaa treenitkin olivat sanalla sanoen karseat. Nauskumista (kiukuttelua) ja huonoa työskentelyä. Rinsessaa ärsytti kovasti kun piti työskennellä kovassa sateessa, eikä keksittymisestä ollut tietoakaan. Tyhjille lähdöt ihan kuraa - vaadin syvyyttä, eikä olisi halunnut upota kuin alueen puoleen väliin. Pari valettakin teki kuumilta umppareilta, kun loin vähän painetta. Vähän taas tympii, ettei pohjatyötä tyhjille ole tehty niin huolella kuin olisi pitänyt. Keskinkertainen tyhjille uppoaminen ei olisi saanut kelvata alussakaan, jos nyt toivoo täydellisyyttä. Alun virheitä on tylsää jälkikäteen korjailla. Ensi kerralla tehdään Myylle mökkikylätreeniä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.

Keskiviikkona tämän jakson viimeiset agin ohjatut. On ollut hyvä ryhmä ja opetus! Jatkan samalla koutsilla vielä seuraavat puoli vuotta, joten haikeus ei nyt ihan suurta kuin mitä se voisi olla. 

Nyt haettiin sitä viettiä lisää ja vireeseen kiinnitettiin huomiota. Ei hinkkailtu mitään yksittäistä vaan tehtiin rata pätkissä. Pikku hetsillä Myy nousi hyvin tehden hyvällä ilmeellä hommia. Keinukin oli mukavan nopea ja kepit hyvät. Puomilla ja A-lla targetilta palkka ja fokus eteen... Nyt vaan tasapainoillaan siinä, että pysyy myös hyvällä toiminta-alueella, vaikka viettiä nostetaan. Jännä nähdä mitä tuosta vielä kuoriutuu kun saadaan kaikki tehot käyttöön.

Torstai ja perjantai Myyllä ansaitut lepopäivät...

Lauantaina Koirakorpeen. Kentällä tottista; kentälle tuloa, noudot ja eteenmeno. Noudoissa luovutusten kanssa säätämistä. Palkka jännitteen kautta kun puree hyvin. Eteenmenossa sai taas juosta suoraan palkalle. Hyvä vauhti ja meni suoraan.

Eteenmeno 

Tottistelun jälkeen hakumetsään. Myylle ensin etukulmista löydöt ja sitten sitä mökkikylätreeniä. Etukulmat tällä kertaa oikein hyvät. Paljon on tehty piiloilla hallintaa, joten tällä kertaa palkka tuli heti näytölle tulosta. Mökkikylässä piiloina kiinteä mökki (puuhökkeli), kaksi kotaa ja roskalaatikko. Piilot kaikki asetettuina vierekkäin. Kaikki piilot kiinni ja yhdessä piilossa kerrallaan maalimies. Ekalla merkkasi oikean kodan, mutta otti rullan liian aikaisen käymättä kunnolla piilolla. Myyllä on nyt vähän sellainen henkseleitä paukutteleva asenne umppareilla, eikä se tarkasta piiloja kunnolla... Kun saa hajun, ottaa rullan. Toistaiseksi matka piilolle on lyhyt, mutta saattaa lähteä kasvamaan jos ei ole tarkkana ja huolimattomuus lisääntyy. Laitoin uudelleen. Nyt merkkasi kodan nuuskimalla sen huolella, jonka jälkeen tuli rullan kanssa. Seuraavaksi mm. piiloutui oikealta toisena piilona olevaan roskikseen. Myy kävi tutkimassa oikealla olevan kodan ja vähän ennen roskikselle tuloa (pari metriä ennen) nappasi rullan ollen selvästi lähdössä keskilinjalle. Pari metriä roskiksen ohitettuaan jarrutti kuitenkin äkisti. Pudotti rullan ja palasi uteliaana roskikselle. Nyt nuuski roskiksen huolella, otti rullan ja toi sen. Erittäin hyvä treeni! 

Tyyppi löydetty

Näytölle 

Esa Tapion tottelevaisuuspäivä

Sunnuntaina kävin kuunteluoppilaana Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä Esa Tapion tottiskoulutuksessa. Esa Tapio on kokenut maalimies ja maalimieskouluttaja ja hänellä itsellään on koirana malinois.

Alussa käytiin läpi vähän teoriaa. Puhutiin vietistä, tekniikasta ja hallinnasta. Maksimaalinen vire ja tunnetila on se mitä haetaan. Esakin korosti kentälle tulon tärkeyttä. Sitä, että koira nousee hyvälle tunnetasolle jo pelkästään kentälle menosta. Toisin kuin Kantoluodon semmassa, nyt koiria noin yleisesti haukutettiin ennen tottiksen aloittamista.

Matalammassa vietissä aloitellaaan pennun ja nuoren koiran kanssa ja iän mukaan viettiä nostetaan ylemmäksi. Hallinta pidetään kuitenkin sillä tasolla, että pysytään koko ajan toiminta-alueella.

Puhutttiin myös ohjaajan jännityksestä ja sen vaikutuksesta koiraan. Jännitys joko laskee tai nostaa koiran viettiä riippuen koirasta. Ohjaajan jännitys ei saisi tuottaa koskaan koiralle negativiisia fiiliksiä. Tärkeää olisi myös huomata, että treenataanko samassa viretilassa myös treeneissä? Esim. jos viretila laskee ali normitreenitilanteen (ohjaajan jännityksestä johtuen), koira onkin tuntemattomalla toiminta-alueella, jossa ei ole tottunut toimimaan. Jännittäjille E.T suositteli hakeutumista paljon paikkoihin, joissa ohjaan jännitys saadaan esiin ja koiran toimintaan voidaan puuttua korjaavasti. Esim. Koira alkaa passivoitua ja jätättää, se saadaan kannustamalla mukaan, päästään palkkaamaan jne.

Oli myös puhetta, että maastolajeissa koirat tietävät tottista selkeämmin mitä ovat menossa tekemään (vihjesanoin) kun taas tottiskentälle tullessa eivät aina tiedä mitä tullaan tekemään. (purut ja tottis.)

Muutamia juttuja jotka jäivät mieleen kentältä:

• Seuraamisessa jos koira pälyilee ympärilleen ja alkaa jäädä, käännös oikealle. Tuo koiralle tarkkuutta lisää. 
• Monella oli ongelmana oli seuraamisen vinous ja peräpään aukeaminen. Neuvoksi kääntymisiä vasemmalle. Käytettiin palloa ns. vilkkuna, jota näytettiin koiralle vasemmalle kääntymisissä (ensimmäisellä kerralla palkattiin kun katsoi palloon). Pallon paikka oli vasemmassa kädessä koiran näkyvillä. Palkkaus takaviistoon koirasta vasemmalle.
• Palkan paikkaa kannattaa muuttaa säännöllisesti, jotta koiralle palkan paikka on aina yllätys. Kouluttaja itse käytti samaan aikaan kahta palloa, jolloin koira ei tiedä koskaan kumpi pallosta on kulloikin palkkana. Koiran vireystaso säilyy mahdollisimman hyvänä.
• Jääveissä (istu, maahan, seiso) E.T käytti liinaa, jolla kevyt vastustus edestä antamatta koiralle lupaa tulla. 
• Ennakkomerkeistä oli myös puhetta, että koiran on hyvä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Esim. korvasta sipaisu, selän kosketus, vatsan sively, erilaiset äänenpainot jne. Toisaalta koirat oppivat kaaviot ulkoa ja vaikka ohjaaja mokaisi käskyt, koirat suorittavat liikkeet oikein...
• Eteenemenossa jos koira keulii, yksi askel ja istuminen. Vaaditaan hallinta. Koirasta riippuen eteenmenossa ei treeneissä tarvitse tehdä maahanmenoa välttämättä ollenkaan. Toki koira pitää tuntea, ettei kokeissa tule yllätyksiä. 
• Luoksetulossa jos tulee vinoon, voi pitää patukan näkyvillä edessä alhaalla ja ohjata sillä koiran keskelle. 

Noutoihin sain apua kun toisella koiralla oli melko samanlainen ongelma kuin meillä. Myy on palkattu aina irroittamisesta. Ei siitä, että puree hyvin ja rauhassa. Koulutusvirhe, joka täytyy nyt vaan korjata. Jännitteen avulla pitoharjoituksia esim. kentällä. Ensin kädet kapulalle ja sitten varovasti edetä aina siihen saakka, että kestää kapulasta otteen ja lopulta sen, että kapulaa voi vetää. Vapautus aina vasta silloin kun puree hyvin kapulaan.

Agipohdintoja & hakutreenejä

Tällä viikolla on treenattu paljon hakua ja agia. Maanataina oli kuitenkin ansaittu lepopäivä sunnuntain kisojen jälkeen.

Tiistaina hakutreenit. Myylle pitkä rata. Etukulmat tyhjät. Umppari taas aika lähellä etukulmaa. Tuli hyvin kutsusta pois, eikä ajautunut tarkistamaan tyhjää piiloa. Suorempia pistoja saisi yhäkin tehdä, mutta kaikkinensa kelpo rata tyhjineen ja löytöineen. Teki myös tyhjälle suoran ja syvän piston toisella lähetyksellä, josta pääsin kunnolla kehumaan.

Torstaina myös hakuiltiin. Myylle viisi pistoa. Kolme löytöä ja kaksi tyhjää. Hyvät ja määrätietoiset lähdöt löydöille. Tyhjillä lähti taas kaartamaan sivuun, joten muutaman kerran lähetys meni uusiksi. Ei kuitenkaan mitään suurempia huolen aiheita. Tasaista ja aika varmaa tekemistä.

Keskiviikkona agit. Tehtiin kuvan viikkorataa. Avokulma kepeille oli arvatenkin Myylle lähes mahdoton. Kokeiltiin vähän eri tekniikoita joilla voisi toimia. Vaikeaa oli. Keinulle haettiin myös lisää nopeutta. Heti kehu laudalle menosta ja nopea vapautus. Oli joku kelvollinenkin keinu, mutta... aika vaikeeta saada vauhtia ja pitää silti kriteereistä kiinni. Päätin kuitenkin, että kisataan Laukaassa 21. päivä huonoista kepeistä ja hitaista kontakteista huolimatta.

Perjantaina myös hallille. Saatiin seuraksi vieläpä ihan parasta treeniseuraa! M. koirineen. Paikalla siis Myyn >> isä Rosso, >>veli Ryti sekä nuorin tulokas Launo-tervu. (vaikka onkin siis mali... :D) Olihan siinä sitten monta hienoa tervua! Aika harvaa uroslaumaa voi pitää irti lenkillä taajamassa, mutta kyllä ovat nuo M.n pojat vaan niin hienoja ja hyväkäytöksisiä poikia! Myy ja Ryti leikkivät innoissaan keskenään ja viime kertaiseen tapaamiseen verrattuna Myykin oli saanut paljon lisää itseluottamusta toisista koirista. Sekalaisissa laumoissa tehdyt lämppälenkit ovat tehneet Myyllekin varsin hyvää. Sisaruksilla oli oikein hauskaa. :)

Hallissa katsottiin M.n kanssa Myyn keppejä, mutta niinhän siinä sitten usein käy, että kun sen ongelmakohdan haluaa näyttää toiselle, niin sitten sitä ongelmaa ei olekaan! Myy teki hyvät kepit joka kulmasta, vaikka haastetta lisättiinkin. Se mikä vielä keskiviikkona oli kepeille tulossa vaikeaa, ei ollut sitä enää perjantaina! Hyvä niin. Palkka tässäkin aina suoraan edestä, jotta fokus pysyy siellä. Missä kepit-hetsaus toimi myös hyvä ennen varsinaista keppi-käskyä, jolloin Myy alkoi hakea katseella keppejä jo ennen varsinaista kepeille lähetystä.

Kontakteille mietittiin sitä vauhtia. A.lla voisi hetsata alastulot laittamalla koiran A-lle ( vähän harjan alapuolelle) odottamaan. Targetilta palkka ja nopea vapautus. Keinulle esim. pöytä alle, jotta oppisi tulemaan vauhdilla loppuun saakka. Keinua voi myös jarruttaa ja palkkaus laudan päästä kun tulee lujaa. Puomilla alan helposti vähän kääntyä katsomaan koiraa, jolloin rintamasuunta kääntyy jo vähän koiraan päin. Parempi tapa juosta suoraan ja tarvittaessa päätä kääntämällä vilkaista mitä koira tekee. Ennen puomia muistettava rytmitys mistä onkin ollut usein puhetta treeniryhmässäkin. Turha lähteä rynnimään puomille ennen kuin saa koiran mukaan, jolloin voi omalla juoksulla vauhdittaa koiran nopeutta puomilla. Silloin kuin haluaa koiran kiihdyttävän on itsekin kiihdytettävä. Kriiteeristä pidettävä myös huolta. Myyllä jäi muutaman kerran etutassut vähän kontaktialueelle hiekan sijaan, joten vaadittava aina kunnon alastulo, jolloin koira tietää, että oikein suorittamisesta seuraa aina nopea vapautus. Pitäisi tehdä nyt kuuriluontoisesti töitä kontaktien kanssa, vaikkapa ennen ja jälkeen varsinaisten treenejen.

M. teki myös Myyn kanssa vähän rataa. Näytti hyvältä kun oli osaava kartturi, joka antoi koiralle ihan eri tavalla tilaa kuin allekirjoittanut. Oli puhetta myös, että Myy on tosi, tosi kiltti ja saisi saada paljon lisää röyhkeyttä ja sitä kautta myös lisää viettiä tekemiseen. Se tekee nyt agia vähän puoli teholla, eikä anna itsestään läheskään kaikkea. Hyvänä M. piti kuitenkin sitä, että Myyllä on teknisesti paljon hyvää osaamista ja on vaan hyvä asia, että alku onkin tehtykin matalammassa vietissä. Nyt vaan kaivetaan sitä viettiä ja röyhkeyttä lisää.

Viikonlopun Myy saa levätä. Itse menen sunnuntaiksi kuuntelemaan Esa Tapion tottelevaisuuspäivää. Josko sieltä tuomisina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Sisarukset Energydose "Ryti" ja Loverdose "Myy".

Jatin elokuunkisat

Viikonloppuna oli Jatin kisat, joissa olimme Myyn kanssa mukana neljällä radalla. Kakkosia tuomaroi Pertti Siimes. Radat olivat mukavan oloisia. Näyttivät melko helpoilta, mutta tuloksien vähyydestä päätellen eivät sitä kuitenkaan olleet. Pikku ansoja löytyi joka radalta ja veivata sai ihan huolella. Myylle tämä veivaus sopii. Se kääntyy hyvin ja jyrkästi, eikä yleensä roiski rimoja. Tykkään itsekin enemmin pyörittää, kuin vetää tuon kanssa vauhtisuoria, joissa jään armotta jälkeen.

Lauantaina käytiin juoksemassa yksi rata. Järkyn hitaat kontaktit ja pari rimaa alas. Myy ei siis yleensä pudottele rimoja, joten heti tuli mieleen jumit. Puomin jälkeen oli kuitenkin huono vienti hypylle ja putkesta tulon jälkeen sama virhe kertaantui... Lauantaina kepit vielä hyvät.



Sunnuntaina oli vuorossa kolme rataa.

D-agilityrata oli ehdottomasti meidän paras rata! Kontaktit olivat tällä kertaa nopeat ja oma tossukin kulki. Sertissä oltiin vahvasti kiinni toiseksi viimeiseen esteeseen. Valitettavasti keppejen sisäänmenoon se sitten kosahti. Epävarmuus vaivaa Myytä näissä sisäänmenoissa. Se ikäänkuin koko ajan kysyy, meneekö oikein jääden arpomaan sisäänmenoa. Paljon (liikaa?) on viime aikoina harjoiteltu vaikeita keppikulmia (kolmosia jo silmällä pitäen) ja saatu nyt tämä epävarmuus esiin. Ilman tuota kepeillä hinkkaamista olisi aikakin ollut kiva. Tulos 5 vp. sij. 3/9.

Seuraava rata meni täysin pipariksi kun pakka hajosi toisella esteellä - yllätys, keppeihin... Sisäänmeno oli tässäkin Myylle vaikea. Putki-puomierottelu ei myöskään toiminut, eikä tällä radalla oikein mikään. Hylky siis E radalta. 

Kolmas rata oli taas muuten hyvä, mutta ne kepit... 10 vp. sij. 3/7. 

Sunnuntaina hyvää olivat kontaktit (tosin melko ylöshän se A-lla loikkaa) ja se, ettei rimoja tullut alas. Ainakin on selvää mitä pitää treenata. :) 

urhea pieni potilas :(

Mooren vointi romahti äkillisesti sunnuntaina. :( Ensin alkoi oksentelu, sitten ripuli jota seurasivat voimakkaat vatsakouristukset. Luulin ensin, että kyseessä on ärhäkkä vatsatauti, mutta kunnon heiketessä edelleen varasin ajan eläinlääkäriin. Tietenkin Mooren luottolääkäri on juuri nyt lomalla. Eläinlääkärissä takapää petti alta ja kävely on ollut ajoittain muutenkin hoipertelua kun takapää ei pidä. Moore on ollut hyvin voimaton. Tulehdusarvot ovat yli 100:ssa, mutta syytä tähän ei ole saatu tutkimuksista huolimatta selville. Antibiottikuuri on nyt menossa ja särkylääkettä menee iltaisin. Moore on väsynyt ja vaisu. Pariin päivään ei syönyt - edes makkaraleikettä, mutta nyt on saatu uppoamaan vähän kanaa ja riisiä. Liha tai nappulat eivät maistu. Suurin huoli on kuitenkin juomattomuus. (ell. oli tipassa) Nestettä tarvitsisi selvästi, mutta lihaliemi ym. kokeiluista huolimatta ei suostu juomaan. Nielemisessä on jotain outoa. Mooren hengitys on välillä rohisevaa -  erityisesti yöllä. Särkylääkkeellä rauhoittuu ja saa nukuttua. Lisätutkimuksia Moorelle ei olla tekemässä. Jos, ja toivottavasti - antibiootit purevat ja Moore tuosta vielä voimistuu, niin katsotaan kortisolitaso uudelleen. Nyt ei voi kuin toivoa, että Moore jaksaa ja vielä tulee parempi päivä. Voi Moore.  

Treenit

Tiistaina hakuiltiin. Myylle kolme löytöä (kaksi umpparia ja avo) sekä neljä tyhjää. Oikeaan etukulmaan oli tarkoitus tehdä tyhjä. Tyhjä umppari (jossa oli ollut maalimies edellisellä koiralla) sijaitsi jonkin matkaa aluetta eteenpäin. Ajatus oli heittää tyhjä ja kutsua melko nopeasti pois, ettei saa hajua tyhjästä umpparista. Irtosi etukulmaan kadoten näkyvistä alueen ollessa peitteinen. Odottelin hetken ja aloin huutelemaan takaisin. Arvasin kun ei alkanut heti tulemaan, että on saanut hajun umpparista ja suunnannut sinne. Sieltä Myy tulikin ja vieläpä rulla suussa! Jokin ajatus Myylle oli kuitenkin tullut, koska selvästi ei ollut lähdössä näytölle. En sanonut mitään, vaan lähetin ihan normisti uudelleen etukulmaan. Nyt teki hyvän tyhjän -  superkehut, eikä loppuradalla ollut ongelmaa. Mökkikylää voisi taas tehdä, jotta oppii paremmin tarkistamaan piilot.

Torstaina kävin tekemässä agin viimeistelyharkat ennen viikonlopun kisoja. Ekat treenit vedettiin kivituhkalla ja olihan kiva leikittääkin koiraa kun ei ollut tunne, että betoninpäällä ollaan. Hallin hiekkatekonurmihan on ollut kova ja liukas. Kovan väännön jälkeen - puolesta ja vastaan, lopulta 1/3 hallin kentästä vaihdettiin kivituhkalle. Tämän päätöksen myötä mekin jatkamme tyytyväisinä Jattilaisena myös ensi kautena. :)