Kesän alkua

Kesä ja mökkeily on parasta mitä tiedän ja viikonloput menevätkin nykyisin aina mökillä. Minua on pyydetty mukaan erilaisiin koulutuksiin, mutta jos se tietää mökkiviikonlopun uhraamista, niin usein en halua enää lähteä. Mökillä on vaan mukavampaa ja mukavuudenhalu selvästi kasvaa iän myötä. 😁 Mökillä koirat saavat olla aamusta iltaan ulkona. Ne kaivelevat kuoppia, kellivät, juoksevat ja uivat. Lopulta nukahtavat onnellisena ja väsyneinä nurmikolle. Tuo vaan on sitä koiranelämää parhaimmillaan. 

Mökin ympäristössä on myös hyvät treenimaastot. Omalle metsätontille voi tehdä lähes koeruudun kokoisen esineruudun. Jälkipeltoja löytyy ihan mökin vierestä, metsistä puhumattakaan. Aika paljon tulee myös treenattua koirien kanssa mökillä.

Treenattu on tottista, hakua ja jälkeä, sekä tehty esineitä molempien koirien kanssa. Treenimäärä voisi näkyä enemmänkin koirien osaamisessa, mutta tosiasia on, että kahden koiran tavoitteellinen treenaaminen on vähän tahmeaa puuhaa. Paljon olisi vielä tehtävänä ja koulutuksen eteneminen tuntuu ajoittain raskaalta ja riittämättömältä, vaikka kiirettähän ei ole. Kauhea klisee tuo edellinen lause, eihän ne koirat kuitenkaan ikuisuutta elä… Carukin täyttyy elokuussa jo viisi vuotta, samassa iässä Myy oli jo käyttövalio. Mielessä on miljoona asiaa mitä pitäisi tehdä ja hioa, mutta aika ja voimavarat eivät vaan riitä kaikkeen. Pakko olla armollinen itselleen ja tehdä vaan se minkä jaksaa. 

Tässä vähän koontia siitä missä mennään nyt.

Carun tottiksille kuuluu teknisesti ihan hyvää. Kaavion liikkeet ovat hallussa, vinoestettä työstetään nyt eniten, koska sitä ei olla tehty talvella hallissa. Vinoestettä on päästy treenaamaan nyt kentällä, esteeseen haetaan lisää varmuutta ja samaa myös ohjaajaan heittoihin. Paljon hyvää tekemistä, mutta Carun heikkoutena on kuitenkin ailahtelevaisuus pitkäkestoisessa ja palkattomassa suorittamisessa. Asia, johon on vaikea löytää sopivia työkaluja. Caru on sellainen voimakas diesel, joka puksuttaa hyvin, mutta silloin tarvitsee kaikki tähdet ja kuu olla oikeassa asennossa.

Carun haussa on otettu mukaan yhä enemmän tyhjiä pistoja ja tehty pitkää rataa. Useampi tyhjä peräkkäin näkyy siinä, että Caru selvästi tietää milloin metsä on tyhjä, eikä se innosta puhkuen lähtisi tyhjälle. Onneksi Carun vahvuutena on se, että siltä voi helposti myös vaatia asioita, ilman että asiat menee heti ihon alle. Aika nopeasti Caru ymmärsi, että metsään pitää silti mennä ja näin se myös tekee. Hallinta korostuu pidemmällä radalla ja hallinta ei ihan ole sillä tasolla millä toivoisin sen jo olevan. Sisääntulotreenejä tulee tehdä säännöllisesti, jotta hallinta pysyy ehjänä. Sisääntulotreenit ovat onneksi hyvä apua siihen, että ohjaajan merkitys radalla korostuu. Maalimiehillä käytös on ollut nyt 95 prosenttisesti korrektia, mutta pieniä  #vaincarujuttua silti vielä tulee. Ne pitävät ohjaajan valppaana ja onhan niissä riski myös siihen, että pahimmillaan lävähtää kilpailukielto. Maalimiehiin, kun ei saisi koskea. Ei Caru sitä pahalle tee, mutta saattaa kuitenkin tassulla vähän läppäistä kesken haukun... 

 
Esineruudussa Carun kanssa on ollut pientä kikkailua, koska Caruhan on luonnostaan keräilijä. Se nauttii siitä, että suu on mahdollisimman täynnä tavaraa. Löydettyään takakulmasta esineen, Carulla on iso riski napata myös edessä tai keskellä oleva esine mukaan ja palauttaa kaksi esinettä kerralla. Tähän olen yrittänyt puuttua niin, että jos saan ajoissa kiellettyä toisen esineen noston hetsin avulla ja saan Carun tuomaan takakulman esineen, teen nopean esineen luovutuksen ja palkaksi luovutuksesta Caru saa mennä hakemaan sen toisen esineen. Caru ei siis saa käytännössä välipalkkaa ollenkaan, vaan hakee neljä esinettä peräkanaa ja lopussa on isot bileet. Tämä on toiminut Carulle yllättävän hyvin, en sitten osaa sanoa oppiiko se tuossa mitään... Palkkaustilanteessa koirahan myös purkaantuu ja vietti laskee. Tässä täytyy toki tarkkailla koiran motivaatiota, ettei se pääse laskemaan. Paras tapa estää motivaation lasku on yllättää koira ja tehdä treeneistä vaihtelevia. Yksi esine, bileet ja homma loppuu siihen tyylisesti.

Carulle on tehty nyt metsäjälkeä ja käyty kerran pellolla toteamassa, ettei peltojälki toimi täysin treenaamatta. Viimeisin metsäjälki oli vieraan tekemän, noin 500 metrin mittainen jälki kuudella kepillä. Kepeistä Caru nosti neljä. Caru jäljestää vahvasti ja pysyy yleensä hyvin jäljellä. Keppimotivaatio on sillä kuitenkin melko huono. Olen kokeillut vaikka mitä superherkkuja ja kyllähän ne kohtuullisesti toimivat, mutta turhan huolettomasti Caru voi kävellä kepin ylikin. Pallopalkka kepillä voisi tuoda ongelmaan ehkä jonkinlaisen ratkaisun… tämä on kanssa asia, jota pitää pohtia.

Caru on myös päässyt leikkimään uuden maalimiehen kanssa. Sehän on ollut kovasti Carun mieleen, koska enemmän kuin mitään muuta, Caru rakastaa vääntää fyysisesti osaavan leikittäjän kanssa. Itsevarmuus sillä on kyllä aina ihan huipussaan ja röyhkeyttä ei puutu.💓

Martan kanssa on tehty samoja juttuja mitä Carunkin kanssa. Martan tottikset ovat edenneet mukavasti. Bh-liikkeet ovat Martalla hanskassa, mutta se on hieman turhan kiinnostunut tällä hetkellä toisista koirista, jotta veisin sitä vielä bh-kokeeseen. Ketään se ei syö, mutta saalisviettiä sillä on runsaasti ja vauhdikkaat toisen koiran liikkeet kiinnostavat sitä turhan paljon tällä hetkellä. Palkatta tekeminen on myös vielä työn alla ja ihmishäiriönkin olemassa olo pitää muistaa Martan kanssa. Hyppyjä ja noutoja on treenattu. Paljon on tehtävää vielä 1-luokan liikkeissä, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen Martan tekemiseen ja erityisesti sen hyvään tunnetilaan ja keskittymiseen.

Haussa on tullut reilusti takapakkia Martan ilmaisun kanssa. Martta ei ole vielä henkisesti valmis haukkumaan vieraita. Jää nähtäväksi tuleeko siitä sittenkin vielä rullakoira mitä en haluaisi, vaikka Myy sellainen olikin. Martta alkoi väistää joitakin maalimiehiä, koska ei osannut/halunnut heitä haukkua ja tämä ei tietenkään ole toivottava tilanne. Marttaa on myös jonkin verran palkattu huonoista haukuista, mikä on entisestään pahentanut tilannetta. Martan kanssa palattiin suorapalkkoihin ja haukkuja treenataan niiden kanssa, joiden kanssa haukku sujuu. On turha lisätä uusia palikoita etsintään, jos koira on yhtään epävarma. Mielummin lyö pelin heti poikki. Martta tarvitsee lisää itseluottamusta ja sitä onkin haettu nyt maalimiehen kanssa leikkimällä. Leikkiminen maalimiehen kanssa on ollut hyvä kokemus Martalle ja sieltä tulikin pientä kiukku Marttaa kivasti esille. 💓Leikityksiä jatketaan ja katsotaan mitä se tuo mukanaan. Etsinnät ja paikannus sujuvat Martalta hyvin, joten katsotaan maltilla mitä kesä tuo tullessaan. 

Esineruudussa Martta toimii kivasti. Tosin esineen vaihtoa sekin on muutaman kerran tarjonnut, mutta onneksi se luopuu vaihdosta helposti pienellä hetsillä.

Jälki tulee olemaan Martan ehkä vahvin laji. Janat ovat olleet vielä hyvin helppoja ja Martta suoriutuu niistä hyvin. Martta jäljestää kivan rauhallisesti ja tarkasti. Silläkin saisi olla parempi keppimotivaatio, mutta tätä voi vielä säädellä paremmaksi näläntunteella ennen jälkeä. Pidemmistä jäljistä sillä on vielä vähän kokemusta.

Summasummarum treenit etenee molempien kanssa. Omat resurssit ovat rajalliset ja niiden mukaan mennään ja tehdään. Niin kauan kun kaikilla on kivaa, suunta on hyvä. Nyt nautitaan ennen kaikkea kesästä, joka on kuitenkin lyhyt ja toivottavasti ainakin vähäluminen.