Hullua päässä

- Älä kato mua... me pystytään tähän. 

Keskikesän juhlakin on jo takanapäin ja kesä täydessä loistossa. On mökkeilty ja nautittu kesästä koirien kanssa. Pentuarki on jo tuttua juttua, eihän se Carunkaan kanssa ehtinyt edes loppua, kun Martta tuli jo taloon. 😁 Martta on mainio pakkaus. Se on herättänyt paljon ihastusta treenikavereissa ja onhan se hyvin valloittava tapaus. Martta on avoin, aktiivinen, vilkas ja mielyttämisenhaluinen pikku koira. Sillä on myös paljon omaa tahtoa ja mukavaa temperamenttia. Carun hyvästä seurasta huolimatta, Martta on leimautunut hyvin myös minuun. Tämän eteen olen tehnyt töitä ja Caru on ollut viime aikoina enemmän miehen lenkkikaverina, joka sekään ei ole täydellinen ratkaisu. Carulle minun kuuluisi olla se tärkein ihminen koulutusta ajatellen. Onneksi tilanne tasaantuu, kunhan tuo pentu vähän kasvaa ja oppii talon tavoille.  

On iso ero siinä onko laumassa iäkkäämpiä koiria (edes yksi) vai nuoria junnukoiria. Junnuja saa vahtia ihan koko ajan, koska vauhti kiihtyy ja kummallakin on hullua päässä... Tuommoinen kehittyvä pentu on siitä hankala, että sitä tulisi suojata mahdollisimman hyvin leikissä tapahtuvilta "osumilta", jotka pahimmillaan näkyvät myöhemmin koiran luustossa. Yritän parhaani onnistuakseni suojaamaan Marttaa kolhuilta, mutta aina se ei ole ihan helppoa. Koiraportit ovat käytössä ihan siitä syystä, että hommat eivät lähde ihan lapasesta. Pelkkä tiukkakaan kielto ei riitä laannuttamaan näiden kahden intoa silloin, kun iso pyörä alkaa pyöriä. Sehän sitten pyörii usein ja melko vinhaa vauhtia... ja vauhtihan siis vaan koko ajan kiihtyy, kun pentu kasvaa. Huoh, anna näiden pölhöjen kasvaa joskus aikuiseksi. Ikävä on usein Moorea, Myytä ja Romeota ja sitä rauhaa mitä ne edustivat. 

Koiratreeniä on tehty enemmän ja vähemmän. Molemmat koirat ovat päässeet tekemään hakua vähintään kerta viikkoon. Carun haukkuilmaisua on pidennetty 20-35 haukkuun. Haukkurytmi ja -ääni paranivat entisestään, kun haukun määrää on lisätty. Tyhjiä on myös tehty, eikä niissä ole ilmennyt ongelmia. Keskilinjahallintaa olen saanut paremmaksi sisääntulotreenien avulla ja vaatimalla reilusti asioita, joita koira jo osaa. Korrekti maalimieskäytös on yhä työnalla. Kompostiverkot ovat olleet käytössä, jotta kosketusta maalimieheen ei pääse syntymään. Caru kunnioittaa verkkoja, mutta en tiedä sitten kuinka vaikea ne on lopulta häivyttää pois. Hieman alempana lisää pohdintaa aiheesta. 

Martta on tehnyt hakumetsässä tuulipartiointia. Martta käyttää hyvin nenäänsä ja harjoittelee kovasti maalimiehen paikannusta. Viime kerralla sillä oli jo ajatus keskilinjalla siitä mitä metsään on tultu tekemään. Olen ohjeistanut maalimiehiä siihen, että pyritään kalastamaan pentu heti ruokapurkille, jotta pentu ei hyppisi ihmisten päälle. Martta palkkaantuu todella hyvin löytämistään ihmisistä ja ruoka on ahneelle pennulle vielä hyvä lisäbonus. Martta on kyllä kuin luotu tähän lajiin. 

Pellollakin on käyty pitkästä aikaa ja Marttakin on päässyt peltojäljelle. Treenikaverin opastuksella löytyi uusi ja toimivanoloinen tyyli Carulle siihen, kuinka palkata koira lelulla esineeltä ja sen jälkeen rauhoittaa koira ruoalla. Tämä tehtiin niin, että Carun ilmaistessa esineen maahanmenolla, leikitin sitä pallolla jonkin aikaa, jonka jälkeen pyysin koiran uudelleen maahan esineelle, rauhoitus ja ruokapalkka. Sitten kun koiralla on hyvä ja haluttu tunnetila, jäljestys jatkuu. Ruokaa on vähennetty reilusti jäljeltä, koska se sopii Carulle. Se on tarkempi jäljellä silloin, kun ruokaa on vähemmän siellä täällä. Martta on tehnyt pari pientä pentujälkeä ja se on jo pikkuisen päässyt asiasta jyvälle. 

Carun kanssa tottis on ollut viime aikoina melko tahmeaa. On nyt ihan kiikun kaakun se mitä teen bh-kokeen kanssa. Mennäkö vai ei kokeeseen? Carun tunnetila tottiksessa vaihtelee ja mielestäni se ei ole ihan vielä valmis bh-kokeeseen. Pennun tulo tähän väliin ei nyt ainakaan yhtään auttanut asiaa. Tunnetilan eteen on tehty töitä, mutta paljon on vielä laittoa, jotta saadaan jonkinlainen läpimurto tehtyä. 

Kävin molempien koirien kanssa pari päiväisessä Esa Tapion leikitys- ja tottispäivässä. Tavoitteenani oli leikityksen avulla kaivella ja availla lisää Carun viettialueita ja vahvistaa samalla sen haukkuilmaisua. Martalle tavoitteenani oli tarjota uusia ja hyviä kokemuksia vieraan kanssa leikkimisestä. Molemmat koirat pääsivät leikkimään pari kertaa. Caru sai taas paljon kehuja vietikkyydestään. Paikallaolevien kanssa oli puhetta, että Carun vahvuudet olisivat suojelupuolella. Suojelu sopisi lajina Carulle, mutta itsestäni en ole varma. 

Carulla vahvistettiin leikin ohella myös haukkuilmaisua. Caru oli alkuun possu Esallekin. Se yritti ihan pokkana ryöstää E.T:ltä tyynyn. Caruhan ei luontaisesti kovin helposti auktoriteettia kunnioita. Tämä tuo jonkinasteisia ongelmia hakumetsässä ilmaisuun, koska Carulle pitää kertoa selkeästi ja mustavalkoisesti mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei kuitenkaan auta, että se kunnioittaa minua ja osaa luopua hyvin palkoistaan, koska jokaisen maalimiehen tarvitsee erikseen ansaita sen kunnioitus. Ihan tosi nätisti E.T. sille asiasta mainitsi ja korrektimaalimieskäytös löytyi helposti. Miksi siis käyttää kompostiverkkoja, joista myöhemmin voi olla vaikea luopua? Tätä täytyy vähän tuumailla. Alla leikkivideo ja tämä ilmaisutreeni. 

Martta oli juuri ennen leikitystä syönyt ja käynyt aamulenkin, koska olin varautunut siihen, että sille tulee pitkä päivä autossa. Järjestys oli kuitenkin se, että nuorin koira aloitti leikkipäivän ja aloittaja oli sitten meidän Martta. Tässä Martan leikitys täydellä mahalla. 

Martta 13 vko 

Koiria on yritetty kuvata, mutta hyvien kuvien saaminen on todella vaikeaa. Martta kun ei pysy hetkeäkään paikallaan...

Kilttejä ollaan....