Kuulumisia

Aika rientää hirveää vauhtia ja päivitykset meinaavat jäädä. Martta soljahti laumaan lähes huomaamattomasti. Pentu tuntuu jo omalta ja jotenkin myös hyvin tutulta. Caru ja Martta on loistava vastapari luonteidensa puolesta ja ne täydentävät todella ihanasti toisiaan. Kahta Marttaa en välttämättä haluaisi, en myöskään kahta Carua, mutta näin on ihan täydellistä! Martalla on paljon temperamenttia, määrätietoisuutta ja vilkkautta, josta tykkään erityisen paljon. Se on myös avoin, mielyttämisenhaluinen, utelias ja hirmu reipas.  

Carussa tapahtui valtava muutos pennun tultua meille, vaikka pidän sitä koirana, joka pärjäisi hyvin myös ainoana koirana. Olen todella onnellinen siitä, että otimme Carun seuraksi toisen koiran, koska noin tyytyväistä Carua en ole aiemmin nähnyt. Caru selvästi myös aikuistui ja onnen määrä moninkertaistui. Caru suorastaan palvoo pentua. Se on hellyttävän ihana ja loputtoman kärsivällinen leikkisetä. Pentu saa viedä lelut ja myös luun Carun suusta. Caru ja Martta leikkii oikeastaan koko ajan ja nyt pitää huolehtia siitä, että Martta leimautuu kunnolla myös ihmiseen. 

Valmistuin keväällä varhaiskasvatuksen opettajaksi ja palasin takaisin töihin. Tämä aiheutti sen, etten voinut heti pyytää varsinaista "vauvalomaa" pennun takia varsinkin, kun samaan aikaan oli vielä kesälomatoiveiden esitykset. Martan yksinolon opetus ei mennyt ihan oppikirjamaisesti, vaan se tehtiin suoraan syvään päähän hypäten. Pentu jäi kotiin 6-8 tunniksi heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen. Ihan yksin Martan ei toki tarvinnut  olla, koska koiraportin takana oli turvallinen ja rakas isoveli Caru. 

Asensimme kotiin valvontakamerat, joista seurasimme miten yksinolot lähteävät sujumaan. Ensimmäisen päivän Martta huusi melkein koko päivän ja Caruakin tilanne vähän stressasi. Toisen päivän se jaksoi huutaa noin puolet päivästä, jonka jälkeen Martta hiljeni. Kameran välityksellä pystyin myös puhumaan koirille. Rauhallinen puhe rauhoitti huutajan ja molemmat koirat ihmettelivät, että mistä ääneni kuuluu. Kolmannesta päivästä eteenpäin kotoa ei ole kuulunut enää mitään ja valvontakameran kuvassa näkyi vaan nukkuvia, nukkumapaikkaa vaihtavia tai luuta syöviä rauhallisia koiria. Yksinolot sujuvat nyt hyvin vailla ongelmia. 

Martta on perusolemukseltaan reipas ja sitä lähinnä ärsyttää kaikki sitä rajoittavat tekijät, kuten koiraportit. Se huutaa enemmän kiukkua, ei sitä, että se olisi peloissaan tai paniikissa. Myy oli ihan samanlainen. 

Carun tottis

Carun kanssa tottiksissa on keskitytty tekemään paljon erilaista häirötreeniä. Ilmoja toisen koiran kanssa ja paikkamakuuta. Pariksi olen etsinyt vieraita koiria eri roduista. Plussaa on ollut äänekkäät ohjaajat ja -koirat. Hyviä treenejä on ollut paljon ja on onneksi saatu järjestettyä monipuolisesti erilaista häiriötä. 

Carun tottikseen kävin myös hakemassa apuja Kiviahon Miian tottisseminaarista. Seuraaminen on ollut vaikeaa, mutta nyt saatiin hyvät työkalut siihen mitä tehdä seuraavaksi. Olen ollut liian suoraviivainen leikin kanssa. Caru on jäänyt vääränlaiseen tunnetilaan silloin, kun olen ottanut hetsin jälkeen lelun kainaloon. Koira on pettynyt lelun menetyksestä, jolloin odotusarvo ja vietti laskee. Carun moottori on hyvä saalis ja taistelu ja tätä sen pitää saada tehdä aiempaa enemmän, jotta se ei ala ennakoimaan palkan menetystä. Tämänkaltainen: jännite, isku patukkaan, irrotus, jännite, isku, irrotus jne. ja jossain välissä patukka niskaan ja seuraamiseen lähtö-tyyppinen treeni lisäsi koiran odotusarvoa patukkaa kohtaan. 

Hakua!

Martta on päässyt pari kertaa hakuilemaan. Toisella kerralla pyrittiin jo siihen, ettei maalimiehien päälle ei hypitä, mutta ei ihan mennyt niin... pennusta ihmiset ovat parasta mitä se tietää. Marttaa ei kannata suotta turhauttaa keskilinjalla hetsipurkin kanssa, kun se jo tietää homman idean, eli sen, että metsässä on ihmisiä, joilla on herkkuja. Turhaumaa ei tämän koiran kanssa ole tarpeen hakea. Myyn kanssa oli sama juttu, mutta nyt on onneksi vähän enemmän eväitä kohdata Martan tyyppinen koira. Jatkossa treenataan niin, että maalimiehet ovat hyvin piilossa kuusien alla ja Martta saa partioida aluetta vapaana. 

Caru on saanut ilmaista umppareita ja maapiiloja. Muutamasta haukusta palkka, jolla on vahvistettu uutta asiaa. Sisääntulotreenit ovat Carulle tärkeitä joka treenissä, jotta yleinen hallinta keskilinjalla paranee. Caru osaa jo melko hyvin suorat pistot, joten seuraavaksi aloitetaan laatikot ja tyhjät. 

Carua on kutsuttu hakutreeneissä lempeäksi jätiksi ja sen palkkaustapa herättää maalimiehissä usein hilpeyttä. Carulla on palkkana kaksi lelua, jotka se saa lähes yhtä aikaa. Lelut saatuaan se asentaa ne ensin suuhunsa (tämä voi viedä joskus yllättävän kauan), jonka jälkeen se tulee nojaamaan maalimiehen jalkoihin täydellä painollaan, ottaen supertyytyväisen ilmeen naamalleen ja nauttien täysillä rapsutuksista. 😄 

Caru on tehnyt myös esineruutua. Ruudut menivät aiemmin hyvin, mutta viime kerralla tuli roimasti takapakkia, kun Caru vaihtoi hakemansa esineen toiseen. Se sai hyvin hajun esineestä ruudun vasemmasta yläkulmasta ja oli jo tuomassa esinettä, kunnes haistoi toisen esineen ruudun keskeltä ja vaihtoi kantamansa esineen siihen. Vieraat esineet ovat Carusta nyt vähän turhankin mielenkiintoisia ja esineen palauttaminen on hidastunut. Caru myös pureskelee esineitä. Ensi kerralla ruutuun laitetaan vain yksi esine ja palaan myös siihen, että juoksen karkuun keskilinjalla, jotta saadaan enemmän kiirettä palautuksiin.  

Kiva on ollut treenata koiria! Työmäärä on tietty valtava näiden nuorien koirien kanssa, mutta onhan se silti tosi palkitsevaa nähdä miten koira (-t ) koko ajan edistyvät, vaikka välillä tulee takapakkiakin. Miialla käynnin jälkeen tuli taas suuri into treenata tottiksia, kun näki miten hyvin koira vastasi koulutukseen. Oikealla tiellä ollaan Carun kanssa, joten ei muuta kun treeniä lisää. 😄