Kuulumisia

Maailmassa on tapahtunut paljon sitten viime päivitysten, ja oman elämän pieniä iloja osaa arvostaa entistäkin enemmän. Mitä tapahtuu seuraavan vuoden sisällä, sitä ei tiedä kukaan. Ajatus on jotenkin pelottava, koska muutokset meidän lähialueella voivat olla nopeita ja täysin arvaamattomia. Ukrainan sodan uhrien tilanne tuntuu todella pahalta. 😥 Tarviikohan meidänkin kohta hankkia passit sekä ihmisille, että koiralle? Vielä ei ole hötkyilty sodan takia millään tavalla, mutta eihän sitä tiedä milloin tämäkin tilanne muuttuu. Toisaalta pelko on turhaa, joten ei auta kun yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää, ja toivoa parasta. 

Kikkarilenkillä ajatukset saa ainakin hetkeksi tuulettumaan. Raikkaat ja kirkkaat kevätaamut ovat parasta mitä tiedän tähän aikaan vuodesta. Carun kikkarilenkkejä on pidennetty pikku hiljaa, ja nyt päiväajot ovat olleet n. 6-14 km. Pidemmillä lenkeillä pidetään välillä myös taukoja, jotta Caru saa vähän levätä. Makkarapaistotauko on ollut usein ihan tervetullut, vaikka jos Carulta kysyttäisiin, niin se hölkkäisi helposti tuon reilut 10 km ilman minkäänlaisia taukoja. Carulla riittäisi menohaluja vaikka jokaiselle päivälle, mutta pidän kuitenkin tärkeänä pitää sille myös palautuspäiviä. Silloin ei lenkkeillä muuta kun pienet pissalenkit, jotta Caru ehtii palautua riittävästi myös pidemmistä lenkeistä. Caru on nyt hyvässä fyysisessä kunnossa, ja se nauttii selvästi lisääntyneestä liikunnasta ja ennen kaikkea juoksemisesta. 

Yhden koiran kanssa eläminen on ollut mutkatonta ja helppoa. Liikkuminen autolla on erilaista, kun autossa on ihan hirveästi ylimääräistä tilaa. Yksi koira syö jotenkin tosi vähän vrt. kolmeen koiraan, eikä tarvitse olla jatkuvasti hakemassa laatikkokaupalla lihoja ja luita. Yksi lenkki tai treeni, ja se on siinä. Kotona ei odota kukaan. Ei tarvitse tuntea riittämättömyyden tunnetta ajan tasapuolisesta jakamisesta useammalle koirielle. Tähän voisi kyllä hyvin helposti tottua... vai voiko sittenkään?!

Lenkkeilyn vastapainona olen tehnyt Carulle pari kertaa viikossa tottiksia ja ilmaisutreeniä. Videolla pätkä viimeisimmistä tottistreeneistä, jossa palkka on piilossa. Seuraaminen rakentuu pikku hiljaa, ja uskon, että kokonaisuudesta tulee vielä ihan kelvollinen. Seuraamiseen on lisätty enemmän kestoa, ja ihan kivasti se siellä teputtaa. Seuraamispaikka on vähän liian takana, toivotaan, että Caru alkaisi vähän edistämään jossain vaiheessa. Ilmaisussa on vahvistettu korrektia maalimieskäytöstä, ja olen ottanut vähän enemmän omaa liikettä mukaan, jotta Caru tottuu siihen, että vaikka minä liikun, niin sen tulee haukkua. Voi, kun pääsisi jo pian maastoihin, hakua alkaa olla jo kova ikävä! 

Mökilläkin kelkka on ollut kovassa käytössä, ja on tutustuttu enemmän mökin lähialueeseen. 

Caru on ollut tosi kiva ja jaksava retkikaveri. Lämmin, nuotiossa paistettu makkara oli Carulle niin mieluisa yllätys, että korvatkin katosivat, kun se oli syönyt oman makkaransa. 😄

Tein itselleni muistoksi taas yhden videopätkän kikkarilenkiltä. Carun vauhti on melko maltillista, ja hyvä niin, koska esimerkiksi tämän lenkin pituus oli 14 km.