maanantai 6. toukokuuta 2019

Off Line's leiri 2019


Viikonloppuna oli jälleen perinteinen Off Line's kasvattien Wappuleiri Valkeakoskella. Lähtöaamuna Jyvässeudulla koitti jälleen takatalvi. Ei auttanut muu, kun puoli viiden aikaan aamusta miehen vaihtaa talvirenkaat matkailuautoon, jotta matkasta ylipäätään tulisi mitään. Hyvä niin, koska matkan varrella olikin jos jonkinmoista säätyyppiä ja tie olikin paikoin liukas. Perillä odotti kuitenkin mukavat olosuhteet, eikä onneksi taivaalta satanut mitään, vaikka asteita olikin vain pari astetta plussan puolella. 
Oi Suomi ja Suomen säät. 
Heti aamupalan jälkeen leiri alkoi meidän osalta tottiskentällä. Pirjo Hoskari oli tämän vuoden tottiskoutsi ja esitimme meidän ongelmaksemme mielentilan, joka olikin teemana monella muullakin leiriläisellä... Myy ei tehnyt asiani esittämistä helpoksi, koska koko treenin se oli jopa erittäinkin hyvässä mielentilassa ja hyvin keskittynyt. Ääntelyä ei ollut, vaikka tehtiin mm. ilmokin kokeenomaisesti toisen koiran parina. Ihan erilainen koira, kuin esim. mitä viimeksi ollessamme Tuusulassa. Tämä oli tietenkin erittäin positiivista ja toivoa antavaa. Pirjo kehui kovasti Myyn mielentilaa ja hyvää keskittymistä, joten päivän anti jäi ehkä tältä osin odotettua laihemmaksi. Myyhyn tuntuu nyt tehoavan hyvin tämä Korrin oppi, että kentälle mennään nakein ja ilman mitään virittelyä tai hetsiä. Myyllä vietti riittää, joten sitä ei tarvitse yhtään nostaa ennen kentälle tuloa vaan ennemminkin päinvastoin.

Nakkia naamaan ja menoksi
Katsotiin sitten vähän muita tottisjuttuja. Jääveissä oli pientä ennakoinnin tuntua ja oli puhetta, että jos yhtään alkaa himmailemaan vauhtia, silloin ei jääviä ollenkaan. Noudoissa (palautuksissa) Myytä voisi palkata siitä kun ote kapulaan on hyvä, juoksemalla koirasta pois päin ja vapauttamalla se leluun. Seuraamisessa on ollut varsin alkuun edistämistä, mutta sitäkään ei nyt sitten ollut kun mielentila oli hyvä. Näillä asioilla onkin selvä yhteys.

Oikein hyvät fiilikset jäivät kaikkinensa Myyn tottiksista. 






Lounaan jälkeen oli sitten vuorossa hakumetsä. Myyn plääni oli 300 metrin rata ja ukot oli sijoitettuna sinne seuraavasti: 



Rata rullasi kohtuu mukavasti aina viimeiselle ukolle asti. Viimeinen ukko jäi vähän taakse, eikä Myy saanut siitä enää hajua. Pistotin useamman kerran ja joka kerta lähti hyvin etsimään. Otettiin lopulta ääniapu, jotta saatiin radalle onnistunut loppu. 

Pistot voisivat olla kauttaaltaan suorempia, joten suoria löytöjä vahvistetaan yhä. Myy pyrkii mielellään painattamaan aina aluetta vähän viistosti eteenpäin ihan suoraan menemisen sijaan. En viitsi korjata kuin ne pahimmat, koska muuten työskentelee hyvin. Käy ihan maalimiehen vieressä hakemassa rullan ja ilmaisut ovat hyvät. 

Hakumyy vauhdissa


Tässä videokooste Myyn hakuradalta. 


Illalla autossa oli rauhallista. Pojat vahdissa. 


Oma sänky mukana. 


Sunnuntaina jatketiin heti aamupalan jälkeen maastoihin. Aloitettiin esineruudulla. Romeo pääsi tallaamaan aluetta. Tehtiin kolme, melko kapeaa kaistaletta (muutama metri leveyttä, 50 metriä syvä). Näin kapeita ei olla Myyn kanssa tehty ja tämä näkyikin siinä, että Myy ajautui välillä alueelta ulos. Esineet jakautuivat niin, että ensimmäisessä kaistaleessa oli yksi esine takakulmassa. Myy nosti sen yhdellä pistolla helpon oloisesti. Toisessa kaistaleessa oli vaan yksi esine edessä. Tämä tuotti Myylle taas isoja ongelmia. Monta kertaa se meni ruudun takaosaan ja usein myös ihan esineen vierestä ohi, mutta jostain syystä ei saanut esineestä hajua. Lopulta tehtiin hajunhaku, jotta koira ei pura juoksemiseen täysin itseään. (jälki muhi jo odottamassa metsässä) Viimeisessä kaistaleessa kaksi esinettä. Yksi takana ja yksi edessä. Myy nosti lähes heti edessä olevan esineen. Bileet pystyyn ja tähän lopetettiin. Toivottavasti oppi jotakin, vaikka edes sen, että ruudun etuosastakin kannattaa etsiä niitä esineitä. 

Kaiva nyt se palkka sieltä... 
Lopuksi tehtiin Myylle vielä 800-metrinen jälki kuudella kepillä. Olihan siinä koiralle vähän liikaa haastetta tämän kauden treenimäärään nähden, mutta jotenkin tuli innostuksissaan vähän ahnehdittua. Virhe! Jana meni huonosti. Ei edennyt suoraan, kun ei ollut apuja. Niin kovin on keskeneräistä vielä janankin osalta. Estin itse vielä liinalla lähtemästä oikeaan suuntaan, jolloin Myy meni hämilleen ja epävarmaksi. Voittajaolo lähteä jäljelle... Ohjaajan pitäisi keskittyä ja paneutua asioihin enemmän, eikä tehdä asioita näin puolivillaisesti. Peiliin katsomisen paikka. Myy jäljesti lähes koko jäljen tarkasti ja innokkaasti, mutta ei noteerannut keppejä ollenkaan. Ihan pokkana se käveli niistä lähes kaikista yli. 4. ja 5. keppi nousivat ja oli jotenkin sellainen fiilis, että siinä vaiheessa Myy vasta muisti, että kepitkin jollain lailla kuuluvat tähän hommaan. Fiksumpi ohjaaja olisi nostattanut kepin tai kaksi ennen jäljelle lähtöä, kun viime keppijäljestä on kuitenkin yli puoli vuotta aikaa... Palkkasin ruhtinaallisesti näiltä kahdelta kepeiltä siinä toivossa, että ne herneet päässä taas kohtaavat ja ainakin sitten seuraavasta jäljestä tulee parempi. Haussa Myyn jatkaa siitä mihin syksyllä jäädään, mutta jäljen se unohtaa joka talvi ihan täydellisesti. Jotenkin on kuitenkin vähän vaikea käsittää mihin se syksyn hyvä jälkikoira aina talven jälkeen katoaa. Tilalle tulee joka kevät aina ihan uusi keltanokka, joka on vähän niin kuin ensimmäistä kertaa jäljellä... Pitäisi muistaa aina aloittaa ihan helpolla. Jäljestys itsessään näytti onneksi kuitenkin todella hyvältä. Kepit ja janan kun vaan laittaa kuntoon... Treeniä lisää, kyllä se tästä.

Mutta aivan hurjan kivaa oli olla taas leirillä! Tehdä koko viikonloppu niitä koirajuttuja, joista Myyn kanssa molemmat niin tykätään. Aivan huippua, että Niina kasvattaja jaksaa näitä leirejä meille vuodesta toiseen järjestää. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut tuollaisen kasvattajan. 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti