torstai 21. maaliskuuta 2019

Täydet kymmenen!

Romeo täyttää 10-vuotta! Iloja, suruja, suuria tunteita ja hienoja onnistumisia on mahtunut näihin kymmeneen vuoteen. Kokosin tähän kuvia ja tarinaa Romeosta vuosien varrelta. 


Niin monta ihmeellistä asiaa, hämmästyttää, kumastuttaa pientä kulkijaa. Lapsuus oli huoletonta aikaa. Romeo oli itsenäinen ja eloisa pentu ja se sosiaalistettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. 


Jalkapallo on aina ollut Romeon lempilelu. 



Romeo 4 kk. Elämä edessä. 


Romeon "isoveli" Moore, joka vartioi tarkasti "pientä" suojattiaan. Moore kantoi kaikki tärkeimmät pehmolelunsa Romeolle heti tämän tullessa pentuna kotiin. Lelut, joihin Nono westiellä ei ollut koskaan lupa koskea. Moore otti itselleen jotenkin hyvin isällisen roolin suhteessa Romeoon ja osoitti voimakasta, jopa jossain määrin epätavallista ystävyyttä heti Romeon tullessa laumaan. 



Suojatin kasvaessa isoksi, tilanne kääntyi toisin päin. Vuosien aikana Romeo on pelastanut monta kertaa Mooren irtokoiran hyokkäykseltä. Pahin niistä on ollut karhukoiran hyökkäys, jossa Moorelle olisi voinut käydä hyvin huonosti ilman Romeota. Vuosien ajan tämän kaksikon ystävyys on vaan voimistunut ja syventynyt. Romeolle varsinkin Moore on kaikki kaikessa yhä tänäkin päivänä. Mooren voidessa huonosti, Romeolla on liikuttavan suuri huoli ystävästään ja se hakee voimakkaasti ihmisiltä apua. - Tulkaa nyt heti katsomaan mikä Moorea vaivaa? Erilaisuus (ei kilpailla koskaan samoista asioista, lelut/leikki) voi olla yksi syy, mikä on tehnyt tästä suhteesta erityisen.




Teini Romeo. Kasvuvaihe, joka oli Romeolla haastava. Piti murrata kaikille ja kaikelle. Romeon maailma oli täynnä epäluuloa. Lähtökohtaisesti kenellekään ei voinut olla hyviä aikeita Romeota kohtaan. Se ei pelännyt, vaan se halusi hallita tilannetta. Vasta kun se ymmärsi, että minä olenkin se, joka huolehtii ja päättää kaikista asioista, rentous löytyi ja uhoaminen väistyi. 



Omapäinen ja rohkea. Vahva ja rajoja hakeva. Sellainen se oli. Rasittava ja niin rakas. 



Aikuisuuden kynnyksellä, alkoi paljastua myös Romeon komeus..  


.. ja kun siihen lisättiin vielä sisäinen itsevarmuus, jolla kantaa itseään, lopputulos oli varsin hieno. 





Tältä näytti Romeon ensimmäinen lauma. Nono westien kanssa Romeo ei tullut koskaan hyvin toimeen ja tunne oli vahvasti molemmin puolista. Lopulta koirat jouduttiin erottamaan toisistaan Nonon turvallisuuden tähden. Tämä oli raskasta ja stressaavaa aikaa kaikille. Paitsi ei ehkä Moorelle, joka tässäkin luovi hienosti molempien ystäviensä välillä. 


Mooren esimerkin myötä, myös Romeo pääsi kokeilemaan mejää ja sehän innostui asiasta. Laji, joka sopi hyvin itsenäiselle Romeolle. 



Mejäkokeen laukaisutestissä istuttiin rennosti. Äänivarmempaa koiraa kuin Romeo saa hakea. 



Jo ekasta mejäkokeesta napattiin ykköstulos! 


Seuraavana kesänä Romeosta tuli rotunsa ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa Suomen Jäljestämisvalio. 


Treenattiin myös hakua... 


Romeo lähdössä hakemaan ukkoja




Maalimiehet löytyivät helposti, mutta niiden luokse meneminen ei ollut hieman pidättyväiselle Romeolle mieluinen juttu, eikä siihen löydetty koulutuksellisesti toimivaa ratkaisua. Motivoiminen lajiin oli vaikeaa. Romeo teki aika pian selväksi, että se mielummin etsii esineitä kuin ihmisiä... Esineruudussa se on yhä hyvä ja nauttii siitä todella paljon. Haku sai lopulta jäädä. 



Kokeiltiin myös tokoa ja kisattiinkin TK1:n verran. Tokon ja agin treenamisen myötä oma itseluottamus tämän koiran kanssa pärjäämiseen kasvoi. Opin tuntemaan koiran läpikotoisin yhdessä tekemisen myötä. 

Kuva Salla Kuikka 
Agia tehtiin myös. Treenaminen ryhmässä toi paljon lisää rentoutta ja itseluottamusta koiraan. Laji sopi hyvin vauhtia rakastavalle Romeolle. Kisamielessä Romeolla oli kuitenkin agissa aina vähän liikaa pilkettä silmäkulmassa... Koko rataan ei riittänyt hyvä keskittyminen. Joukossa oli paljon hyvää, mutta aina jossakin kohtaa piti tehdä pari "omaa" temppua, jolla hauskuuttaa yleisöä. Romeo teki sen mielestä kivoimmat esteet odotellessa ns. alta pois, jos olin yhtään myöhässä ohjauksissa. Ei haitannut, vaikka A-este olikin toisella puolella hallia... Pari vitosta saatiin ja rotumestaruuspronssia vuonna 2013. 




Romeon komeus ei jäänyt monelta huomaamatta. Monet ventovieraatkin kehuivat koiran ulkonäköä. Asiantuntevasti selittivät, että onpa muuten komea tervu... 



Muutamia näyttelyitä käytiin, kun Romeo oli aikuistunut kunnolla ja jolloin turhat teini-iän pörinät jäivät historiaan.


Hyväksytyn luonnetestin jälkeen saavutettiin myös Suomen Muotovalin arvo vuonna 2012. 


Hollannista tuli pyyntö käyttää Romeota jalostukseen ja Suomessakin Romeo herätti kovasti kiinnostusta holskupiireissä. Käsittääkseni Romeo oli tuossa vaiheessa ainoa Suomalainen holsku, jota on käytetty jalostukseen rodun alkuperämaahan. 



Upea Maailmanvoittaja Djenna pyöräytti Hollantiin Romeolle kaksi pentua. Laatu korvasi tässä tapauksessa määrän. 

Poika Wellus (moninkertainen voittaja Hollannissa ja jalostusuros)

Tytär Rauha, eli
C.I.B FI MVA DK MVA EE MVA LV MVA LT MVA RU MVA BALT MVA BY MVA HU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 BYV-13 PMV-13 V-13 MV-14 V-15 MV-16 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH

Toinen pennuista tuli Hollannista Suomeen ja koska itselläni ei ollut tuossa vaiheessa koiran paikkaa auki, möin Rauhan Tarita's kenneliin jalostusnartuksi. Rauha koira täytti kaikki odotukset monin kerroin ja koirasta tulikin täällä Suomessa ja maailmalla melkoinen supertähti! >> Linkki Rauhan tietoihin 


Myöhemmin Romeolla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja jalostushaaveet kuopattiin. Harrastuksia jatkettiin Romeon jaksavuuden mukaan ja kisatavoitteista luovuttiin. 


Romeo jatkaa nyt elämäänsä aktiivisena kotikoirana. 


Arjen vauhdittajana toimii Myy




Välillä tehdään tottista ja nyt vanhoilla päivillä on löytynyt myös uudenlaiset keinot oikeanlaiseen työskentelyyn. Romeo nauttii kovasti yhdessä tekemisestä. 



Herra Harmaakuono on sanomattakin erittäin rakas. Sanotaan, että holskut paranevat kuin vanha viini vanhetessaan ja tämä pitää täysin paikkaansa. Romeo on nykyään helppo ja taipuisa koira. Se tietää tasan sen, mitä siltä missäkin tilanteessa haluan. Myös sen, voiko pinnaani silloisella hetkellä venyttää vähän vai pitääkö totella heti. Sitä voi pitää irti lähes missä vaan ja se tottelee joka tilanteessa. Nykyisin se mielummin väistää, kun alkaa uhota. Se luottaa minuun liikuttavan sataprosenttisesti.

Romeo on aina ollut meidän lauman leijonaemo. Suojelija ja uskollinen laumansa vartija. Koira, jollaisen voi saada todellakin vain kerran eläessään.

Paljon onnea rakas Romeo ja toivotaan vielä paljon yhteisiä vuosia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti