Reija Niemisen tottiskoulutus

Kävin viikonloppuna Myyn kanssa Kspkyn järjestämässä Reija Niemisen tottiskoulutuksessa Uuraisilla. Perjantain luennolle en osallistunut, mutta olin koirakkopaikalla viikonlopun molemmat päivät. Kumpanakin päivänä tehtiin kaksi kierrosta, joten hyvin riitti aikaa joka koirakolle. Koulutus oli jälleen kerran todella hyvä ja sain paljon konkreettisia neuvoja Myyn ääntelyyn, joka olikin meidän teemana koko viikonlopun ajan.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin täysin koemainen tottis kisaliiveineen ja ampumisineen. Sunnuntaina katsottiin myös sirut kaikilta koirilta. Alkuun en puuttunut millään tavalla Myyn ääntelyyn, jotta koira varmasti luulee olevansa kokeessa. Vasta siinä vaiheessa kun alkoi todella mennä hermo, annoin koiralle palautetta kuten oli Reijan kanssa sovittu. Myy luuli olevansa kokeessa, joten ääntä ei tarvinnut kauaa odotella. A-aa äänellä ääntelyn merkkaus, kääntyminen koiran eteen, poskivilloista tiukasti kiinni, kasvot lähelle koiraa ja hyi-puhuttelu. Katso-sanalla vaadin samalla kontaktin. Jos yritti vilkuilla sivuille, ote kiristyi, jos taas katsoi silmiin, löysäsin ja sillittelin. Koiran ollessa rauhallinen (korvat eteen ja rentoutunut), hengitys tasaista ja kontaktissa, tekemistä jatkettiin. Myy vastasi yllättävänkin hyvin tähän muistutukseen ja ääntely väheni heti. Vähän pisti kyllä miettimään, että miksi näin ei ole toimittu aiemmin? Torumisen kun voi tehdä todellakin monella eri tavalla, kunhan sen mitoittaa aina koiran mukaan.

Toisella kierroksella katsottiin vähän noutoa. Noudoissa meidän ongelma on jaksotus, eli joka väliin viisi sekuntia rauhoittumista, jolloin kokonaisuuskin näytti jo heti paljon paremmalta. Edestä sivulle tulosta jäi ääntely kokonaan pois, kun malttoi jaksottaa hyvin! Lauantaina Myyllä oli ongelmia metrisellä pressuesteellä paluuhypyn kanssa, mutta loppujen lopuksi nämä ongelmat taisivat aiheutua kovan tuulen painaessa esteeseen pussin, joka näytti Myyn silmään ilmeisesti omituiselta... Sunnuntaina oli eri pressueste, eikä hypyissä ollut enää mitään ongelmaa.

Sunnuntaina tehtiin Myylle maapalkkaa. Tärkein viikonlopun oivallus ehkä kaikkiaan oli se, että vinkua ja luopua ei voi yhtä aikaa! Kaikki Myyn lelut ripoteltiin kentälle. Kontakti ei saanut kadota missään vaiheessa. Se oli ehdoton hyi-asia. Tässä tärkeintä on pitää kriteeristä tarkasti kiinni ja olla oikea-aikainen, joka ei ollutkaan ihan helppoa, kun sivulle vilkaisut ovat nopeita. Laitettiin keskelle lelu, jonka ympäri kierrettiin. Koira vapautettiin hyvästä kontaktista maassa olevalle lelulle. Myy oli tästä innoissaan, eikä oikein tiennyt mitä kivaa olisikaan valinnut, kun kaikki lelut olivat valittavana. Tämä toimi Myyllä hyvin.

Videolla maapalkkana yksi lelu:



Tehtiin myös muutamia kertoja eteenmenoa. Appari vei Myyn tyynyn, pidin koiraa pannasta ja sanoin missä tyyny? Sitten koira sivulle, jännite, pari askelta, jännite ja lähetys. Jos jää saaliille kyttäämään ja keulii, voidaan palkata pallolla valmisteluvaiheessa.

Palkkaustavaksi pallo lentää hupusta takaviistoon vasemmalle on myös parempi palkkaustapa Myylle kuin taskusta lelun kaivaminen.

Tässä joitakin juttuja, jotka nyt jäivät päällimmäisinä mieleen.

• Stressinsiedon opettelua; koira maahan kyljelleen eri ympäristöissä (auto, kenttä, koirapuiston vierustat jne.) ja eri asteisessa häiriössä. Koiraa silitellään rauhoittavasti ja odotetaan, että se on rauhallinen. Se ei saa nousta ennen kuin ohjaaja antaa luvan. Irti-kiinni -leikkiä. Irrotuksessa pakote tarvittaessa epämieluinen. Koira kuulolle ja auki ohjaajalle.
• Voidaan opettaa myös vatsallaan olo ja kuono maahan.
• Jos ääntää, joku a-aa-ääni, kääntyminen koiran eteen, poskivilloista kiinni ja hyi-puhuttelu. Vaaditaan koiralta katse. Esim. katso-sanalla. Ei saa vilkuilla sivuille. Koiran ottaessa kontaktin ja rauhoittuessa (korvat ohjaajaan päin ja rauhallinen hengitys), silitetään koiraa poskista ja irrotetaan ote. Tekeminen jatkuu. Voidaan myös kellistää koira maahan ja pitää samanlainen hyi-puhuttelu.
• Noudoissa tärkeää jaksottaminen, esim. 3-5 sekuntia. Laske mielessä viiteen, ennen kuin pyydät koiraa sivulle. Tuo rauhaa tekemiseen ja koiran keskittyessä myös ääni jää usein pois. 
• Kapulasta luopumista. Kapula lasketaan koiran eteen koiran saamatta koskea siihen. Kun koira luopuu kapulasta pitäen hyvää kontaktia ohjaajaan, palkka putoaa leuan alta.
• Noudoissa jos jää saaliille, voidaan palkata valmisteluvaiheessa.  
• Ensimmäinen käsien tuonti kapulalle ei ole koskaan irrotus, ettei ennakoi.
• Täysi vastuu koiralle seuraamisessa. Ohjaaja kulkee eteenpäin, eikä odottele koiraa.
• Koulutusasento ja palkkausasento pitäisi erottua korostetusti toisistaan. 
• Eteenmeno aina samassa paikassa. Maahan kaivetaan kuoppa lelulle. Eteen- sana kiihdyttää usein liikaa ja saa koiran keulimaan. Missä tyyny? esim. voi toimia paremmin, joka sitten vähitellen häivytetään pieneksi kuiskaukseksi. Appari vie eteenmenossa lelun. Käytetään jännitettä, (laske kolmeen), pari askelta, pysähdys, jännite ja lähetys. Jos jää saalille ja kyttäämään eteenmeno palkkaa, voidaan palkata valmisteluvaiheessa. 
• Valmisteluvaiheeseen palkkaa, jos jää saalille noudoissa ja eteenmenossa. 
• Vinkua ja luopua ei voi yhtä aikaa!
• Maapalkan käyttö. Maa täynnä leluja. Vaaditaan koiralta ehdoton kontakti koko ajan. Puututaan heti, jos kontakti laskee. Vaaditaan tietyt liikkeet ja vapautetaan lelulle. Esim. lelu ensin keskellä ja sen ympärillä tehdään loivaa ympyrää ja koiran tulee säilyttää kontakti koko ajan. Vaatimustasoa kasvatetaan vähitellen, jolloin lopulta voidaan tehdä koko koetottis niin, että palkka tulee vasta lopussa, jonkun liikkeen jälkeen.  
• Paikkamakuuseen saadaan lisää tarkkuutta ohjaajaan mm. niin, että appari antaa häiriötä kapulalla/lelulla, ohjaaja kieltää, jos katsoo häiriöön. Matka voi olla ensin lyhyt. Ohjaaja palkkaa koiran hyvästä kontaktista selvällä palkkausasennollaan, jolloin koira saa juosta palkalle.
• Toiminnan on oltava aina samannäköistä kokeissa ja treeneissä.

Tykkäsin kyllä koulutuksesta ja tuli taas paljon uutta ajateltavaa! Reija mm. kertoi omasta kokemuksestaan, että maapalkalla treenaamalla reilut pari kuukautta oman koiran tottispisteet nousivat kokeessa 20 pistettä, joten kyllä tässä nyt vielä jonkinlaista toivon kipinääkin pidetään yllä meidän tottiksen suhteen, joten ei muuta kun treenaamaan!    

Viikonlopun tottisyleisö..