Miniloma ja me tietty suunnattiin mökille! Käki kukkui, kuikat, kurjet ja joutsenet huusivat, kyyhkyt pulputtivat - hyvin kesäistä siis, kuten usein onkin toukokuun ollessa jo näin pitkällä. Mökkirannassa oli kuitenkin vielä jäät. Jäät lähtivät mökkiloman aikana, mutta esim. meidän vakkarilenkkireitin varrella oli vielä sen verran vahvan oloista jäätä rannassa, että koirat piti ottaa hihnaan, ettei kukaan saa päähänsä juosta jäälle. Tuuli toi selältä vielä uudet jäät meidän rantaan kun ne olivat kerran sieltä jo sulaneet.
Jäiden seassa yritettiin päästä kesätunnelmaan. 😁
Pitkän talven jälkeen oli kuitenkin ihana päästä viimeinkin maalle.
Kerjäyskatse, joka läpäisee vaikka seinän!
Voi, meidän rakasta Moorea. 💓 Ihanaa kuitenkin, että saatiin se vielä talven jälkeen mökille. Enää se ei juuri jaksa lenkkeillä mökillä, mutta siinähän tuo pihassa tepsuttaa omaan tahtiin toisten tekemisiä seuraillen. Ruokaa se edelleen arvostaa suuresti. Mitä tulisempaa, sen parempaa.
Myyn vakkaripaikka, josta on hyvä tarkkailla.
Hetkittäin tuntui jopa ihan kesäiseltä. Tämä kuva on otettu ennen noita ylempiä kuvia, joissa jäät valtasivat uudelleen rannan.
Mökkipuuhien lisäksi etsittiin esineitä ja tehtiin Myylle kaksi janatreeniä 2 + 1 kepeillä. Molemmat janatreenit menivät hyvin ja kepit nousivat varmanoloisesti. Janoista toinen lähti oikealle ja toinen vasemmalle. Molemmat puolet tuntuvat olevan nyt yhtä vahvoja. Tuoreita riistan jälkiä oli paljonkin, mutta ne eivät Myytä nyt häirinneet.
Lauantaina Myylle vielä 400 metrinen jälki neljällä kepillä. Hannu meni jäljen päähän loppupalkaksi piiloutuen hyvin. Janalle lähetin koemaisesti pitkällä liinalla. Vähän kaartoi janalla sivuun nostaen kuitenkin hyvin jäljen. Kolme keppiä nousi hyvin, yksi jäi. Lyhyt herpaantuminen välillä, jossa keppi varmaan jäi. Muuten meni tarkasti ja myös kulmat olivat tarkat. Myy ei ollut yhtään varautunut siihen, että jäljen päässä on ihminen. Ilo oli kuitenkin suurta.
Molemmille paimenille kolme esinettä. Romeo tekee asioita yhä enemmän omiin nimiin. Agissahan se on vaihtanut itselleen juoksarit ja nyt esineruutuun se lähtee silloin kun sitä sattuu huvittamaan. Meni jo-fiilis seuraa sitä. Veteraaneilla pitää olla jo oikeuksia. Esineet poika nosti noin kolmeen minuuttiin, joten ei se ruudussa koskaan turhaan pyöri.
Romeolle tehtiin myös vapaamuotoinen jäljestys-/hakukokeilu, jossa se sai etsiä metsästä Hannun.
Tässä iloinen löytäjä saapuu kohteeseen.
Myy esine-etsintöihin lähdössä..
Pian kaikki esineet oli tuotu.
Myyn luovutusta ei ruveta korjaamaan ainakaan vielä tässä vaiheessa. Sen kuuluisan seuraavan koiran kanssa sitten... 😜 Myy ei pudottele esinettä, joten miksi rikkoa muuten hyvää kokonaisuutta? Menköön muutama piste. Kakkosen kokeessa tulos oli 28/30. Pureskelusta lähti piste, joten luovutus ei ainakaan tuolla tuomarilla suuria tunteita nostattanut.
Paras palkinto - cuz!
Joka kerta kun näitä porukkakuvia ottaa, miettii, että kuinkahan kauan tämä huippuporukka on vielä koossa?
Pappa ja prinsessa kaverikuvassa.
vetskupojat
Tuimailmeinen Pikku Myy
Muutamia pitotreenejäkin tehtiin. Irrottaakohan se enää ollenkaan kun on sen aika?
Kuikkapojat uhoavat ja naarat katsovat... Näin se menee. 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti