Kasvattileirillä

Off Line's ja kennel Eloisan perinteinen kasvattileiri taas takana. Lauantaina menomatkalla sateli vielä lunta. Onneksi lämpötila nousi melko pian jo kymmenen asteen paremmalle puolelle ja aurinko paistoi. Aika täydellinen leirikeli kun ei ollut liian kuuma. Leirikoutseina tottiksessa Sanna Hurri ja hakuilussa Eila Uusi-Kouvo. Jälkeen ei ollut varsinaista koutsia, mutta arvokisakävijä antoi meille hyviä vinkkejä tähänkin. Joten yritetäänpä taas kasata yhteen leirin antia.

Tottis:

Tehtiin kaksi kierrosta. Kapulaongelmia oli jo niin monella, että otin "meidän ongelmaksi" parempi keskittyminen esim. kisatilanteessa. Ihan hyvä, koska ensimmäisellä kierroksella Myyn keskittyminen olikin vähän niin ja näin kun oli niin paljon mielenkiintoista seurattavaa. Mikään ei jää Myyltä huomaamatta ja nykyään se myös "osaa" katsella ympärilleen aina silloin kun on taukoa tekemisestä. Kontaktihan ei saisi pudota esim. kentällä missään vaiheessa. Ei silloin jos juttelen kouluttajan kanssa, eikä silloin kun tullaan kentälle. Sivu-käsky on voimassa aina siihen saakka kunnes toisin sanotaan. Tai näin sen kuuluisi mennä. Sannan ohje oli, että esim. liikkeelle lähdössä jos yhtään vilkuilee muualle niin jyrkkä käännös takaviistoon oikealle. Käännöksessä pieni pakote hihnalla. Jatkuvia suunnan muunnoksia, nopeuden vaihteluita jne. Koira laitetaan tekemään kunnolla töitä jotta sen mielenkiinto pysyy koko ajan yllä. Ääntelyäkin oli. Tästä Sanna oli sitä mieltä, että kiellä kunnolla. Poskipaketointia vaikka jos ääntää. Kainalopalloa kokeiltiin liikkeelle lähdössä auttaisiko äänähdyksen poistoon, ei toiminut. Lisänä tehtiin takapään pyörityksiä, jotta oppisi heittämään paremmin takapäätä ja tätäkautta esim. käännökset paranevat.

Kapulan pidosta oli puhetta, että jos otetta joudutaan korjaamaan, se tehdään koiran ollessa sivulla, ei edessä, jotta ei luoda painetta. Pientä vetoa pidossa ja kun pitää hyvin vapautus. Kädet viedään myös reippaasti ja suoraan kapulalle, ei hivuttamalla tms.

Eteenmenoa tehtiin myös. Myyn kanssa vietiin palkka yhdessä. Muistuteltiin missä palkka on kääntymällä useita kertoja palkan suuntaan. Toistoja eri kentillä paljon niin saa varmuutta.

Myyn toinella kierroksella oli tarkoitus kokeilla mitä tapahtuu kun vaihtaa jyrkästi suuntaa jos kontakti putoaa. Kontakti ei nyt sitten katoillut ja Myy oli koko ajan hyvin keskittynyt. Ei tarvinnut uusia kikkoja ollenkaan. Toinen kierros oli ihan selkeästi parempi ja koira oli kaikkiaan hyvässä mielentilassa. Hmmm... tottiksesta jäi pikkasen sellainen fiilis, että lukeudun aika lailla kukkahattutädiksi tässä touhussa. Mutta onko se paha? On varmaan, jos haluaa enemmän. Pitäisi myös vaatia koiralta enemmän ja olla vieläkin mustavalkoisempi. Hakukoutsin sanat saivat onneksi kaikki nämä hivenen synkät ajatukset kaikkoamaan. Me ollaan kuitenkin hyvä tiimi Myyn kanssa. (Liian) Kilttejä molemmat. 💕

Haku:

Ennen hakumetsään lähtöä kerroin hakukoutsille meidän hakuongelmista. Vinot pistot ja heikko uppoaminen tyhjille. Koutsi sanoi, että aina pitää ratkoa vaan yksi asia kerrallaan. Totta. Päätettiin siis paneutua suoriin pistoihin. Tyhjistä ei kannata murehtia. Niitä tulee jos tulee. Tehtiin siis pelkkiä löytöjä ja haettiin niihin suoruutta. Myyhän ei tehnyt asiaani ainakaan helpoksi. Se veteli melko täydellisiä pistoja ja ne olivat kuuleman mukaan riittävän suoriakin. Mikä olikaan se meidän ongelma? Näytöllä suorapalkattiin. Myy oli innoissaan kun oli iloiset ja osaavat maalimiehet. Olisiko ollut viides tai kuudes maalimies kun koutsi sanoi, että otetaan ääniapu. Etsinnöissä Myyllä ei ole vielä koskaan tätä ennen käytetty ääniapuja, jos ei satunnaista norjalaista sekametsää oteta laskuihin. Arvatenkin metsään sinkosi villisti pomppiva gaselli mitämitämitämissä!-asenteella. Nenu oli selvästi mennyt kiinni äänen myötä. Nyt vaan juostiin ja sinkoiltiin sinne tänne. Mutta sitten. Myy alkoi taas käyttää nenää ja etsiä maalimiestä, joka oli hyvin piilossa pressun alla. Ja löytyihän se! En ole oikein osannut valita kantaani siihen miten suhtautua noihin ääniin. Toiset sanovat, että koirat jäävät niihin helposti kiinni, tulevat epävarmoiksi jne. Meidän omassa hakuryhmässä niitä ei käytetä. Myyllä ääni nosti viettiä ja se sai ns. toisen vaihteen silmään juuri siinä kohdassa kun tempo alkoi laskea. Eli ääni toimi erittäin hyvin. Koutsi sanoi, että jos Myy olisi tullut vielä leirin seuraaviin treeneihin, seuraava ukko olisi ollut äänetön. Nyt otettiin seuraavallekin ääni ja voi tuota riemua millä Myy metsään sinkosi. Harvoin näkee sitä noin liekeissä. Pointti on kuitenkin, että ääneen ei jäädä kiinni, eikä sitä koskaan käytetä treeneissä kuin kerran. Ääntä pitää osata käyttää apuna todella hyvin. Eli vaan silloin kun koira todella tarvitsee sitä. Äänellä autetaan koiraa vaikean paikan yli esim. pitkä rata ja koiran tehot alkavat hiipua.

250 metrisen Myyn hyvän radan jälkeen koutsi kehui meitä ja sanoi, että odotti paljon huonompaa puheideni perusteella. Olenkohan vaan liian negatiivinen kun olen joskus kuullut näin sanottavan ennenkin? Kuulema meillä on erityisen hyvä suhde koiran kanssa, hyvää ohjausta, hyvää koiran työskentelyä, koira tekee iloisesti töitä ohjaajalle... Sanat tuntuivat erityisen mukavilta vähän apean tottisfiiliksen jälkeen. Ne on asioita, joita jokainen koiranohjaaja toivoo kuulevansa. Oli kyllä oikein hyvän mielen hakuilut. Hakukoutsista tykkäsin ihan muistakin syistä. Nimi kannattaa laittaa mieleen!

Romeotakin onnisti ja se sai yöksi sisämajoituksen, joka huojensi mieltä. Olin varma, että se saa jonkun hypotermiakohtauksen kylmässä autossa kun se on nyt lähes karvaton ja helposti paleleva. Kasvattaja sanoi, että onpa Romeo vanhentunut paljon. Niinhän se on. Syö kuin hevonen, mutta näyttää tällä hetkellä lähinnä kapiselta ketulta. Se kuitenkin nautti täysillä leiristä, kun sai haistella tyttöjen hajuja. Oli se aika kiltistikin.

Mooren hoitokuulumiset tulivat tähän väliin. Fb-lainaus:

Mooren hoitokuulumiset: Jalkatilaan ei mene millään. Kuudesta lihapullasta (jotka hotkii aina kaikki) jätti yhden lautaselle. Hyvästä hoidosta huolimatta täytyy vähän näyttää mieltään. Moore 💓Me Sinua. ❤

Sunnuntaina jälkeiltiin ja tehtiin esineitä. Aamu ei mennyt ihan putkeen. Migreenin alku tuntui heti herättyä. Lääkkeestä huolimatta olo oli todella huono. Autoletka lähti maastoihin ja kun jonossa ajettiin, ei ollut varaa pysähdellä. Entäs sitten jos alkaa ihan reilusti oksettamaan? Kepo ojensi pussin ja matkan teko jatkui minun yrjötessä ja kepon ajaessa kohteeseen. Samaan aikaan kun oksensin, kotoa tuli viesti: Hyvää Äitienpäivää maailman ihanin äiti! Vähän lohdutti. Pussissa sattui kuitenkin olemaan melko iso reikä. Tarviiko kertoa enemmän? Kerron kuitenkin. Olin siis yltä päältä oksennuksessa. Ei ollut paperiakaan autossa. Pyyhe löytyi. Kepo ehdotti kun katseli mua, että kannataisiko jo lähteä ihan vaan kotia kohti? Joku olisi varmaan sanonut jo tuossa kohtaa ihan suosiollisesti joo, mutta en minä. No, ei tietenkään! Hirveästä olosta, likaisista ja haisevista vaatteista huolimatta oli pakko päästä treenaamaan kun leirille ollaan kerran tultu. Viimeistään tämä todistaa sen, että koiraharrastajat ovat hulluja. Ulkona olo vähän helpottui ja treenikaverit olivat kovin ymmärtäväisiä...

Jälki:

Tässä koottuna pointteja mitä jäi mieleen:

• Jälki ei koskaan lähde ihan tien vierestä vaan aina 50 metristä. Koiraa viedään tarvittaessa lähemmäksi jos halutaan lyhentää janaa. 
• Ei kannata estää liinalla jos ottaa takajäljen vaan käyttää ääntä ja kutsua koira pois, palkata ja kääntää oikeaan suuntaan. Toimitaan samoin kuin mitä toimittaisiin kokeessakin. Vaarana on muuten, että koira oppii, että liinan kiristys tarkoittaa samaa kuin väärin ja jos liina jää vaikkapa kiinni risuihin koiralle tulee sama viesti, jolloin se saattaa vaihtaa suuntaa. 
• Jos janalla koira ei etene suoraan, ei liikuta. Pääsee eteenpäin vasta kun suunta on suoraan. Liina lyhyellä. 
• Pennulle voi opettaa kaartuvan janan, jolloin lähestytään asteittain oikeaa kulmaa.
• Keppejä jäljelle aina 5 + 1, 3+1, jotta saadaan koiralle ns. varakeppi jos menee viimeisen kepin yli. 

Myylle tehtiin n. 500 metrinen jälki viidellä kepillä. (5 + 1) Jana kääntyi vasemmalle ja jana meni hyvin. Myy aloitti määrätietoisen jäljestyksen. Toisen kepin jälkeen nosti kuitenkin riistanjäljen. Tämän jälkeen hyvä jäljestysote katosi. Mukaan tuli aika paljon ilmavainua ja turhia tarkasteluja. Nosti se niitä keppejäkin sieltä, joten kyllä se myös jäljesti. Kepeistä taisi nousta lopulta neljä kun viimeiseksi nosti varakepin. Petrattavaa siis jäi tulevalle mökkireissulle ja vielä on epävarmaa lähteekö ilmoa kesän kokeeseen. Tämän jäljen perusteella ei olla kokeeseen menossa. 

Esineet:

Esineruudussa Myy ei turhia ihmetellyt. Kolme esinettä nousi n. kolmeen minuuttiin ja etsiminen oli määrätietoista ja nopeaa. Nenä auki alusta lähtien. Luovutuksesta sanottiin, että miksi menettää turhia pisteitä kun luovutus voisi olla korrektimpikin? Alemmissa luokissa tuo esineen räkäisy ei vielä haittaa, mutta ylemmissä luokissa menettää turhia pisteitä. Totta tämäkin.

Kotimatkalla tuntui, että oli ihan kuollut olo ja kaikkensa antanut. Iso kiitos kasvattajalle, että jaksaa paapoa meitä vuodesta toiseen ja järkätä tämmöisiä leirejä. Ehkä sitä kuitenkin taas jotakin oppi.