Offileirillä oppia hakemassa

Viikonloppu hurahti Valkeakoskella Off Line's ja Eloisa-kennelin kasvattileirillä, jossa tavattiin Myyn sukulaisia omistajineen ja tietty reenailtiin yhdessä hyvien kouluttajien opastuksella! Ohjelmassa oli viikonlopun aikana leikkiä, hakua, tottista ja jälkeä ja tehtiinpä yksi esineruutukin. Perille päästyämme lauantaiaamu alkoi kentällä leikityksellä. Myy pääsi leikkimään pari settiä ja kovin oli kiihkeää touhua tälläkin kertaa. Tolppana seisoessa oli taas tekemistä. :)

Lounaan jälkeen matka jatkui hakumetsään. Myy teki kelpo radan ilmaisuineen. Itselle noottia siitä, että kehun koiraa kun tuo kiintorullaa keskilinjalle. Koira osaa homman, eikä tarvitse tukea. Kehu altistaa helposti valeilmaisuille koiran tietäessä, että ohjaaja ilahtuu rullasta... Rulla ei saa olle koiralle mikään juttu, vaan pelkästään maalimiehen löytäminen. Maalimiehellä kehun taas liian vähän. Omassa hakuryhmässä maalimiehen tehtävä on olla reilusti aktiivisempi kun taas ohjaajan rooli on olla melko passiivinen ja pienempi kehu riittää. Oma roolini voisi olla kuulema suurempi mennessäni maalimiehelle. Toinen asia mistä oli puhetta, että rauhavaihe maalimiehellä on perusteettoman pitkä. Eli olen pyytänyt palkkaamaan Myyn vasta kun olen irroittanut liinan ja halunnut tällä saada koiran rauhoittumaan maalimiehellä. Lähtökohtahan oli se, että Myy tunki maalimiehen syliin pussailemaan... Maalimies voisi jatkossa kuitenkin kuulema heti palkata koiran minua odottamatta, jos en roiku liinassa loppuun asti. Miksi koiran pitää odottaa kun se osaa olla hyvin? Eihän se kokeessakaan joudu odottamaan kun tullaan näytölle yhdessä. Kolmas asia oli se, että tyhjät takaisin heti radalle kun tuo kiintorullaa noin hyvin. Tyhjiä ei kannattaisi poistaa irtorullista kiintorullaan siirryttäessä edes lyhyeksi ajaksi, koska se vaan lisää valeilmaisun vaaraa. Hyviä pointteja ja vähän uusiakin näkökulmia joihinkin asioihin.

Dose-pentueesta 6/11. Vas. Myy, Hurma, Ziva, Karpo, Jedda ja Sukka

Illalla leiripaikalla kuvattiin paikalla olevat Doset ja muutkin pentueet. Hienoa porukkaa, vaikka ihan kaikkia doseja ei kuvaan saatukaan. Vietettiin arvatenkin myös varsin hauska ilta. Yöunet jäivät vähiin ja aamulla oli sitten melkoisen väsynyt olo laahustaa tottiskentälle... Huonovointisemmat ja väsyneimmät saivat aloittaa ja valitsin meidät toiseksi jälkimmäiseen asiaan vedoten.... ;) Onneksi Outi-koutsi saa jokaiselle ohjaajalle hymyn huulille ja hyvän mielen. Kummasti sitä sitten heräili. Jokainen valitsi itselleen jonkin asian mihin halusi apua. Ensimmäinen koirakko otti aiheeksi kapulan pidon ja nappasi oikeastaan sen meidänkin pääteeman. Saatiinkin hyvät opit miten koira saadaan innostumaan kapulasta ja myös pitämään sitä. Ensin pitoharjoitukset opetetaan patukan/lelun ja leikin avulla jos koira ei halua tarttua suoraan tarjottuun kapulaan. Kaikki koirat eivät vaan koskaan tule pitämään kapulaa sitä niille suoraan tarjotessa (opetustavasta huolimatta) ja tämäkin on asia mikä pitää hyväksyä. Jos viikon ajan harjoittelee jotain uutta aamuin illoin, eikä pienintäkään edistymistä ole havaittavissa, valittu tapa ei ole soveltuva kyseiselle koiralle. Hyviä tuloksia ei saavuteta myöskään ns. pakottamalla koiraa (kuten olen asian itsekin ajatellut) vaikka sitäkin tapaa monesti pito-ongelmaan ehdotetaan. Lelulla on hyvä aloittaa pitoharjoitukset koska lelun pitämättömyys ei koskaan harmita ohjaajaa samalla tavalla kuin kapulan pitämättömyys ja harjoittelu on näin ohjaajallekin rennompaa. Vasta kun koira saadaan pitämään lelua/patukkaa vastustamisen kautta kunnolla suussa, harjoittelu siirretään kapulaan. Näytettiin mm. tekniikka jossa koiraa pidetään pannasta kiinni, pieni hetsaus maassa olevalla kapulalla (vietin nosto) päästämättä koiraa koskettamaan kapulaan, kapulan potkiminen vähän eteenpäin koiran nenän edessä huomioiden kapulan asento,(joka tulee olla niin, että koiran iskusuunta kapulaan on hyvä), jonka jälkeen koiran annetaan ottaa kapula ja välittömästi palkataan koira. Vapautus/palkka tulisi tulla tasan sillä hetkellä kun koira iskee kapulaan.

Omaksi ongelmaksi nostin sitten oman kävelyn; vasemmalle kääntymiset ja täyskäännökset. Käännöksiin sainkin hyvät neuvot ja koiran seuraaminenkin tuntui tosi hyvältä, eikä Myy edes pompottanut! Vasemmalle käännyttäessä katse tulee olla viistosti yläviistoon oikealle. Koko ajan selkä suorassa ja katse eteen. Koiran oikeaa paikkaa voi vilkaista, mutta vilkaisun jälkeen katse eteen ja selkä suoraksi. Tässäkin jännitettä peliin, kehu - hiljaisuus ja palkkaus. O. kehui kovasti, että Myyllä on teknisesti tosi hyvä seuraaminen. Outi kysyi myös miksi ei olla vielä tehty bh.ta kun koira on valmis... koira ehkä on joo... ;) Tehtiin myös vähän jäävejä. Seisomisessa palkkaa voi vaihdella takapalkasta etupalkkaan riippuen siitä mistä koira palkkaa odottaa. Myylle sopii tällähetkellä paremmin takapalkka, koska odotusarvo palkan suunnalle on edessä.

Muistiinpanot meidän tottisosuudesta tulevat tässä vielä videon muodossa. Väsynyt ohjaaja, mutta superhieno Myy - kuinkas muuten. :)



Lounaan jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Tehtiin ensin jäljet, joiden vanhetessa käytiin vielä polkemassa esineruutu. Tällä kertaa tallattiin tien suuntainen melko kapea kaistale, joka voi olla kuulema joillekin koirille melko haastava suuntauksen vuoksi. Syvyys on sivulle tiensuuntaisesti, eikä tieltä eteenpäin metsään kuten yleensä se ruudussa on. Ruutu oli muuten koemainen ja ruudussa oli Myylle vieras esine.



Myy on kuulema ruudun osalta ihan koevalmis luovutusta lukuunottamatta. Ruudun jälkeen ajettiin jäljet. Myylle vieraan tekemä noin koemittainen jälki ja viisi vierasta keppiä. Janalle lähettäessä lähti suoraan menemisen sijaan kaartamaan aavistuksen oikealle. Neuvoksi tuli, että voi lähettää uudelleen jos ei etene suoraan. Janalta hyvä nosto, eikä takajälki tällä kertaa kiinnostanut. Alku meni ihan mukavasti ja keppejäkin nousikin kolme. Sitten jäljentekijä oli vähän harhaillut/eksynyt ja jälki meni melko vaikeakulkuiseen risukkoiseen hakkuumaastoon... Myy hukkasi tässä jäljen ja keppi jäi nostamatta. Nosti kuitenkin jäljen vielä uudelleen, mutta ei päässyt enää hyvään jäljestysrytmiin ja loppu olikin melkoista säätämistä. Jälki oli ehkä hieman liian haastava Myyn tämänhetkiseen osaamistasoon nähden. Ei muuta kuin lisää harjoittelua vaan.

Viikonlopusta jäi kaikkinensa tosi hyvät fiilikset. Järjestelyt toimivat todella hyvin, tunnelma oli leppoisa ja mukava, kouluttajat osaavia ja Myymy niin hieno. :) Isoin kiitos kasvattaja Niinalle ja hänen apukäsilleen hienosta leiriviikonlopusta! Näillä eväin on mukava taas jatkaa eteenpäin.

>> LEIRIKUVIA