maanantai 31. toukokuuta 2010
Porukkatokossa
Kävimme tänään porukkatokossa saadaksemme taas vaihteeksi sitä koirahäiriötä. Mukana oli tänäänkin paljon erinäköisiä- ja kokoisia koiria.
Kentälläolo meni hienosti ja lähes kuumenematta selvittiin koko tunti. Lopussa Romeon piti vähän pörähtää yhdelle koiralle, mutta muuten käytös oli oikein mallikasta.
Alkupuoli treeneistä oli vähän tökkivää. Romeo oli eiliseen tapaan kiinnostuneempi ympäristöstä kun minusta ja oli taas jotenkin aasimaisen nuivea. Kontaktin saaminen oli vaikeaa, kunnes sitten huomasin mikä oikein mättää. Palkkana ollut naudanmaksa ei selvästi toiminut tänään, vaikka on ollut pitkään ihan ehdoton ykkösherkku Romeolla. Otin tänään eiliset tottispäivän jämäherkut matkaan, joten samoilla nameilla mentiin siis kun eilenkin. En jaksanut alkaa vääntämään mitään muita nameja mukaan tänään enää töiden jälkeen. :( Kokeilinkin vaihteeksi taskusta löytämääni Frolicia ja muutos Romeossa tapahtuikin heti. Romeon kontakti muuttui heti paremmaksi ja koira oli hetkessä hyvin kuulolla.
Harjoittelimme luoksetuloa, paikallaoloa, istumista, maahanmenoa, seuraamista, koirakoiden pujottelua ja -kohtaamisia sekä luoksepäästävyyttä.
Luoksetulossa jätin Romeon kouluttajalle ja kävelin kentän toiseen päähän. Tänne-kutsulla Romeo luokse. Tulee lujaa ja innolla ja peruutan vielä muutaman askeleen ja palkka namilla. Kouluttaja ehdottaa, että voisin palkata lelulla, joka toimii Romeolla paremmin ja motivoi vieläkin enemmän. Niin olen tehnytkin aiemmin Hannan treeneissä ja se toimii paremmin kun namit, joten jatkossa aina patukka-palkka.
Lyhyt paikallaolo oli oikein hyvä. Maa-käskyllä Romeo maahan. Menen hihnanmitan päähän ja palaan palkkaamaan. Toimii myös häiriössä lähes yhtä hyvin kun kotona, joten oikein tyytyväinen. :)
Istuminen ja maahanmeno sujuu hyvin ja Romeo malttaa jo suhteellisen hyvin odottaa vapautus-käskyä ennen kun nousee.
Frolicilla tehtiin seuraamista ja Romeo meni ihan ok. Otimme käännöksiä vasempaan ja oikealle ja teimme muutamia täyskäännöksiä. Oma ryhti kaipaa kohennusta ja siihen tulee kiinnittää jatkossa huomiota, jotta selkä on suorassa. Tarttis varmaan videoida tuota omaa kävelyä, jotta näkisi miltä nuo omat käännökset ja ryhti oikein näyttävät sivusta. Täyskäännöstä voisi harjoitella ilman koiraa, on se sen verran säätämistä. :/
Romeo meni kuitenkin oikein hyvin. Pysähtyi kauniiseen perusasentoon heti kun liike pysähtyi ja oli suhteellisen liki ja suorassa.
Koirakoiden pujottelut ja -kohtaamiset sujuivat ihan hyvin ja pääosin ilman kuumenemisia, tosin kontakti ei tässä ollut kovin hääppönen, johtuen ilmeisesti tuosta maksasta, joka ei siis tänään uponnut toivotulla tavalla.
Parasta koko treeneissä oli kuitenkin se luoksepäästävyys. Reipas ja osaavanoloinen mieskouluttaja kiersi koirat läpi ja katsoi kaikilta koirilta sekä hampaat, että pallit. Eli siis niiltä, joilla ne pallit on... Heh-he. :O
Joskus aiemmin tähän hieman ennakkoluuloisesti suhtautunut Romeo antoi kouluttajan kopeloida itsensä sen kummemmin edes peruuttamatta ja ollen löysällä hihnalla koko ajan. Voi, että mamma oli tyytyväinen Romeon mutakattomaan ja hyvään käytökseen. :) Jokahan tuon kanssa uskaltaisi jo mennä kehäänkin? Hienoa Romeo!
Joka tapauksessa muutos Romeon käytöksessä on selvä ja johtuu vaan siitä, että itse en tee asioista numeroa, enkä minä jännitä niin asioita ennalta! Kouluttajakin sanoi, että Romeo ei ole niin jäykänoloinen treeneissä, kun joskus aiemmin on ollut. Koirassa ei siis ole koskaan ollut mitään vikaa, minussa sen sijaan on ollut. Onneksi tiedostan tuon ongelman itse ja olen kiinnittänyt tuohon kovasti huomiota. Mitä rennompi olen, se rennompi on myös Romeo. :)
Mukavat treenit jälleen ja tuli tuokin selväksi tänään, että oikein hyväkin herkku kaipaa välillä vaihtelua toimiakseen taas hyvin! "Nuivea aasi" katoaa, kunhan nami on vaan riittävän hyvää.
Ja muuten... uusi patukka on kestänyt jo kaksi treeniä, joten on selvästi parempi lelu kun aiemmat, jotka ovat hajonneet jo ekassa treenissä. =)
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Tottispäivä Jämsässä
Romeon kanssa olimme mukana aloittelijan roolissa. Alkuun Romeon vire oli ihan nollassa, eikä sillä ollut minkäänlaista kontaktia minuun kentälle mennessä. Kentän hajut vaan kiinnostivat kovasti. Plääh... :( Nuivea väsynyt aasi-ilme ja olemus, eikä ainakaan yhtään auttanut se, että itseänikin vähän jännitti kentällä "esiintyminen" vieraiden ihmisten edessä...
Markus opetti miten tehdään imutusta ja korosti koko opetuksessaan kovasti viettien tärkeyttä ja sitä, että treeneihin tullaan niin, että koiran vire on koko ajan korkealla jo kentälle tulosta asti ja siellä sen tulisi myös säilyä koko treenien ajan. Helpommin sanottu kun tehty. :/ Ensin vietti on saatava koiralla korkeaksi ja vasta sen jälkeen tulee tekniikka.
Hän myös opetti leikittämään koiraa oikein ja nostamaan koiran viettitasoa. Romeo on hänen mukaansa hyvin vietikäs koira, jolla on paljon saalistusviettiä ja taistelutahtoa. Romeo leikkii mielellään kenen tahansa kanssa ja jaksaa loputtomasti... toisin kun emäntä. :( Koskaan en aiemmin ole näin fyysisesti treenannut. Oikeesti oli välillä olo, että hei mä en jaksa enää leikittää tätä. Enpä ollut onneksi ainoa :D, joten täysillä saatiin tänään treeniä tehdä ja ihan mukavaahan se kuitenkin oli. :)
Hyvän koulutusvireen ylläpitäminen pidempään on kuitenkin työlästä ainakin Romeon kohdalla. Markus korostikin omaa reippautta ja koiran vahvaa innostamista, jotta koirakin on koko ajan mukana.
Tehtiin myös muutamia nopeita maahanmenoja niin, että leikitin koiraa patukalla niin, että se sai kunnolla saalistaa sitä, kiitos-sanalla patukka pois, sitten jälleen jahdattiin patukkaa, kunnes maa-käsky. Koiran mennessä maahan patukka lentää palkaksi. Tämä oli hyvä ja tästä Romeo piti kovasti.
Joka koirakolle oli varattu omaa aikaa n. puolisen tuntia kahteen osaan jaettuna ja samalla sai katsoa sitten kaikkien muiden suorituksia. Kokeneemmat tottistelijat tekivät seuraamista, liikkeestä maahanmenoja, noutoa ym. ja mahdollisuus oli kokeilla myös A-estettä. Romeon kanssa en sitten loppujen lopuksi kokeillut tuota estettä, kun on sen verran tolkuton heppu kyseessä ;)...
Markus kertoi myös miten leikittää koiraa kahdella patukalla ja aika nopeasti myös hänen omilta maleiltaan saa virran pois tuota leikkiessä. Leikki olisi hyvä lopettaa aina niin, että koirasta se on mukavaa eikä odottaa, että se väsyy liikaa.
Mukava päivä ja tuli taas paljon uutta ajateltavaa. Kiitos Berni-porukalle ja Helille, että pääsin mukaan! :)
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Romeon ensimmäinen mejäkoe Vesangassa
Samalla Romeosta tuli Suomen ensimmäinen pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, joka on osallistunut metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen! Samalla tehtiin siis myös rotuhistoriaa!
Koesuorituksen arvostelu
Laukauksien sieto: Hyväksytty
- Jäljestämishalukkuus 0-6 Romeo 6 pistettä
- Jäljestämisvarmuus 0-12 Romeo 9 pistettä
- Työskentelyn etenevyys 0-10 Romeo 9 pistettä
- Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen /kaadolla haukkuminen 0-14 Romeo 14 pistettä
- Käyttäytyminen kaadolla 0-3 Romeo 3 pistettä
- Yleisvaikutelma 0-5 pistetttä Romeo 5 pistettä
Tulos AVO1 46/50. :D
Jäljen ikä 21 h. Pituus 900 metriä. Romeon koemaasto oli Suomalaista perusmetsää; mm. hakkuuaukion ylitys, tiivistä risukkoa ja puustoa, vetistä suomaastoa välillä.
Tuomarin koeselostus (Risto Mursula)
Määrätietoisesti jäljelle. Alussa pientä hapuilua sitten juoni löytyy. Etenee sopivaa vauhtia. Kulmat tarkasti, makuut merkkaa pysähtymällä. Toinen osuus vastatuuleen mallikkaasti. Kolmannen osuuden lopulla hakee ohjaajalta apua, mutta jatkaa oma-aloitteisesti kaadolle, jota nuuhkii ja jää paikoilleen.
Kaikki meni tänään täydellisesti. Laukaisutestissä Romeo istui nätisti ja hiljaa. Tuijotti, että mihin minä menen. Ei panikoinut puussa yhtään. Eilen ehdin tehdä kokonaista yhden puuharjoituksen jälkienteon lomassa, eli sidoin R:n puuhun ja kävelin siitä poispäin ja palasin palkkaamaan aina välillä. Laukaisutesti meni hyvin, Romeo vähät välitti haulikon äänestä tai vierellä istuvista muista koirista. Mammaa sen sijaan katsottiin tosi tarkkaan :D Kaikilta koirilta tarkastettiin myös mikrosirut ja Romeo käyttäytyi siinäkin hyvin.Jäljellä Romeo meni hyvin, vaikka välillä mm. tuuli kovaa, varsinkin hakkuuaukiota ylittäessä. Välillä R. pysähtyi katsomaan minua olkansa yli, "onko sulla siellä takana kaikki hyvin, menenkö liian kovaa? - ilmeellä, ja Romeo oli kyllä aivan mahdottoman hellyttävä ohjattava Mooren jälkeen, joka ei koskaan vilkuile taakse, vaan puskee eteenpäin kun höyryjuna. :)
Nuoren koiran pienoinen epävarmuus paistoi muutamassa kohdassa ja Romeo haki tukea minulta, teenhän kaiken oikein. Tuomari sanoi jäljen jälkeen, että olisin voinut kehottaa koiraa tuossa kohtaa, kun se tukeutui hetkellisesti minuun. Halusin kuitenkin antaa Romeolle viestin, että minä luotan sinuun sataprosenttisesti ja tiedän, että osaat tämän, joten käänsin katseen toisaalle. Niihän tuo sitten lähtikin jatkamaan jälkeä oma-aloitteisesti aina kaadolle asti. Koko jäljellä ei lausuttu siis sanaakaan.
Viikonloppu oli raskas, mutta aivan mielettömän upea. Romeo selvisi koitoksestaan paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitellakaan ja sen käytöskin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan oli mahtavaa. Kiitos ihana, ihana Romeo!
maanantai 17. toukokuuta 2010
Tottista
torstai 6. toukokuuta 2010
K-S:n Mäyräkoirakerhon harjoituksissa...
Tänään kävimme Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon yhteisissä mejäharkoissa. Mukana oli kaksi mäykkyä, kettuterrieri, westie ja Romeo.
Romeolla oli vuorokauden vanha, avomallinen jälki kahdella makauksella. Matka oli ehkä n. 500 metriä ja lähinnä harjoiteltiin taas vieraiden ihmisten mukana oloa jäljellä. Romeon "seuraajia" oli tänään mukana neljä. :)
Maasto oli osittain hyvin kuivaa kangasmaastoa ja jälki kulki välillä laajoilla aukeilla alueilla. Alue oli Tikkakosken puolustusvoimien harjoitusaluetta ja laukauksiakin saatiin ihan "talon" puolesta. :D Ihmis- ja riistajälkiä oli paljon. Mäykyn jäljellä oli mm. tuore kuollut joutsen. :(
Viime sunnuntain veroista jäljestystä ei tänään Romeolta nähty. Romeon jäljestys oli varsinkin alkuun jotenkin sekavaa ja luulen, että jälki oli paikoin sotkeutunut. Koira teki paljon pistotarkastuksia, mitä lie sitten haistanut ja rengasti tarkkaan aluetta. Loppua kohden jäljesti enemmän jäljen päällä ja suoraviivaisemmin. Alussa kulki n. pari kolme metriä jäljen sivussa, kuitenkin ihan mukavasti jäljen suuntaisesti. Yleensä kovalla tuulella jäljestys on tuon kaltaista, mutta tänään oli kuitenkin aika tyyntä.
Toisen makauksista Romeo merkkasi hyvin. Toisesta menimme ilmeisesti ohi, tai en ainakaan huomannut sitä missään. Kulmat Romeo meni rengastaen ja aika kaukaa hakien, mutta löysi kuitenkin jäljen.
Kaato löytyi ja Romeo merkkasi sen jälleen erinomaisesti. Nuollen sitä ja ottaen sorkan suuhunsa. :)
Romeo ei ottanut häiriötä edelleenkään vieraista ihmisitä, joten ihan hyvä fiilis siitä.
Vinkuminen ennen jäljelle lähtöä tuntui myös oikein hyvältä. :) Koira tietää mitä ollaan tultu tekemään ja sillä on siihen intoa. Näin pitää ollakin.
Nyt pidetään treenitauko. Seuraava startti Romeolla onkin sitten se ensimmäinen mejäkoe :)
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Mejärinkiläisten treenit
Viikonloppuna on kuljettu metsässä useita tunteja ja hieman mietin kuinka holsku (...ja ennen kaikkea emäntä?!) jaksaa illalla vielä jäljestystreeneissä mutta hyvinhän me jaksettiin. :)
Koiria oli mukana tällä kertaa neljä. Kolme noutajaa (tolleria) ja yksi holsku. Kaikki koirien ohjaajat kulkivat kaikkien koirien jäljet, joten kuntoilua tuli taas oikein urakalla. :) Pikku-Maisa tolleri oli elämänsä ensimmäistä kertaa jäljellä. Voi, että miten innoissaan Maisa oli. Ihanaa seurattavaa, kun näkee aina kuinka koirat rakastavat tuota lajia. Koirien perässä kulkeminen on aina yhtä mukavaa, vaikka eivät omia olisikaan . :)
Ihmishäiriötä hakemassa
Tänään lähdettiin sitten hakemaan Romeon sitä viimeistä silausta, ennen tulevaa mejäkoetta, eli ihmishäiriöitä jäljellä. Tarkoitus saada testattua vieraiden ihmisten mukana olo Romeon jäljestysvarmuuteen ja keskittymiseen.
Romeon perässä jäljelle lähtikin sitten melkoinen armeija miehiä ja naisia. Mukana menossa olivat kaksi miestä ja kolme naista. :D
Ennen lähtöä Romeo haisteli mukaan lähtevät ihmiset ohimennen mutta esim. kaadon viejän, R. näki vasta pikaisesti ennen jäljelle lähtöä. Romeo ei juurikaan välittänyt muista ihmisitä ja oli selvästi tietoinen, että kohta pääsee jäljelle ja se oli asia mikä eniten kiinnosti. Oikein hyvä!
Jäljen alusta lähtien Romeon työskentely oli aivan erinomaista. Ehdottomasti Romeon paras jäljestys tähän astisista, joten ei tarvinnut kyllä yhtään ainakaan hävetä holsku-pojan suoriutumista jäljellä. Suunta on oikein hyvä. :)
Kaikki jäljellä mukana olijat olivat yhtä mieltä siitä, että koira on ihan koevalmis, joten eipä muuta kun peukkuja pystyyn, että mahdutaan johonkin kokeeseen mahdollisimman pian. :) Yhtään hukkaa ei tänään tullut, joten oikein hyvillä ja luottavaisin mielin, mennään mukaan kokeeseen tämän päivän suorituksen jälkeen.
Romeon jälki
- n. 600 metriä pitkä avoluokan jälki kahdella 90-asteen kulmilla, joissa makaukset
- maasto perusmetsää + hakkuuaukiota
- verta n. 2dl
- sää puuskittaista kovaa tuulta ja välillä vesisadetta
- kaatona hirvensorkka
Romeo keskittyi täysin jälkityöhän, eikä ottanut minkäänlaista häiriötä perässänsä kulkevista ihmisitä. Koko aikana se ei käynyt ketään moikkaamassa, kuten joskus nuoret koirat voivat tehdä. Romeo teki töitä erittäin hyvin keskittyen.
Kova puuskittainen tuuli teki jäljestyksestä ajoittain vaikeaa mutta Romeo meni koko jäljen lähes jäljen päällä pysyen, eikä tehnyt ylimääräisiä tarkastuslenkkejä. Jäljestys oli suoraviivaisempaa kun Romeolla yleensä.
Kummallakin makauksella Romeo pysähtyi ja nuoli maata, eli merkkasi makaukset todella hyvin. Tuossa kehuin sitä hiljaisesti. Muuten mentiin koko jälkiporukka hiljaa Romeon perässä nauttien sen keskittyneestä työskentelystä.
Hakkuuaukiolla kova tuuli hieman haittasi R.n työskentelyä ja Romeo pysähty hetkeksi miettimään kuinka edetä ja haki katseella vähän apuja. Käänsin katseen toisaalle, kuten muukin seurue (koiraan ei saa jäljellä ottaa katsekontaktia, koska se helposti tukeutuu silloin omistajaan ja myös muiden katsekontaki häiritsee koiraa) ja hetken emmittyään, Romeo jatkoi hienosti matkaa jäljen päällä pysyen aina kaadolle asti.
Kaadolla odotti hirvensorkka. Romeo nuoli ja pureskeli sitä päästä ja näytti erittäin ylpeältä ja innostuneelta siitä mitä oli löytänyt. Yritti kovasti nostaakin painavaa sorkkaa.
Kaiken kaikkiaan, mahtava suoritus. Hyvä Romeo! :)