Hakutreeneissä on taas haastettu koiraa. On tehty pitkää rataa tyhjineen ja löytöineen. Palkkaa ei ole tullut kuin vasta viimeiseltä maalimieheltä. Palkattomuuden Myy kestää hyvin, vaikkakin on palkan perään. Kauttaaltaan pistot saisivat olla suorempia, mutta toisaalta Myy nappaa hyvin hajun, jonka jälkeen etenee määrätietoisesti piilolle. Lähdöt hyvät myös tyhjille ja näytöille. Ihan kivasti homma rullaa kaikkinensa tällä hetkellä ja jonkinmoinen rutiini tekemiseen on tullut.
Tottiksessa tehty seuraamista, jossa palkka tullut usein myös hyvästä liikkeelle lähdöstä tai perusasennosta. Jääveissä liikkeestä seisominen tuntuu myös tosi hyvältä, eikä ylimääräisiä askeleita tule. Noudoissa ei mitään uutta. Luovutusten kanssa painitaan vielä tovi jos toinenkin. Eteenmeno on taas ihan levällään. Palattiin ihan reilusti pentutreeniin, josko sen saisi jotenkin kuosiin.
Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, että kaikki tekeminen perustuu mahdollisimman hyvälle yhteistyölle. Oikeesti on kiva tehdä ja kouluttaa kun tuntee, että luottamus on vahvaa ja molemminpuolista. Olen kyllä aika myyty tuohon pikku belgiin. Ensimmäistä kertaa käsissä on koira, joka sopii täydellisesti mun käteen, toimii kuin ajatus ja jolta rahkeet eivät lopu ihan heti. Osaamattomuuttanikin se paikkaa minkä kerkiää. :)
Kyllä belgianpaimenkoira oli ihan paras valinta harrastus-/kisakoiraksi kun silloin joskus tätä asiaa mietin. Parempaa en olisi voinut saada. Onhan tuon kanssa arki välillä myös aika raivostuttavaakin, jos vertaa helpompaan holskuun. Lähinnä tuo voimakas riistavietti ärsyttää kun saaliita (jäniksiä ja oravia) on saari pullollaan ja näiden ilmestyessä näkyviin Myyltä katoaa korvat... Koulutuskysymys joo, mutta kun ei osaa.
Agissa ollaan edelleen laiskoteltu. Käväisin hallilla lyhyesti paimenten kanssa. Myylle haasteellisia keppikulmia, joissa varmuutta ei edelleenkään ole, vaikka onnistumisiakin mahtuu joukkoon. Pitäisi varmaan vaan treenata. Palkkaus on kovin haasteellista. Nytkin oli sellainen fiilis, ettei Myystä ollut kiva temuta pallon kanssa kovalla ja täysin joustamattomalla pohjalla, puhumattakaan, että palloa voisi edes kunnolla heitellä. Agiseuramme Jatin pohjakeskustelu käy parhaillaan kuumana (pohja on kova ja liukas) uuden pohjan puolesta ja vastaan. Kivituhkaa on toivottu keinonurmen sijaan osalle kentästä ja jos tämä ei toteudu - niin kuin se nyt näyttäisi, niin agin tulevaisuus on meidänkin kohdalta vaakalaudalla. Seuran vaihtoa täytyy harkita tai jopa agin lopettamista kokonaan jos uusi seura ei tunnu hyvältä. Meidän tavoitteet ovat kuitenkin puhtaasti tuolla pk-puolella, joten ainakaan koekautena en agia kaipaa. Agi onkin ollut meillä ns. talvilaji. Toisaalta aika tylsä olisi lopettaakin
nyt kun koira tykkää täysillä lajista ja tuloksiakin on saatu. Katsellaan mihin tilanne kehittyy.
Ja niin. Tämä meidän Kauneuden Kukkanen pääseekin sitten käyttöluokkaan! Eli tarvii alkaa opettelemaan näyttelyjuttuja Myyn kanssa h:n kiilto siintäen silmissä. Tästä tuleekin varmaan se meidän vaikein "laji" kun sisaruksillekin on pelkkiä hylkyjä tähän mennessä... Ei taida ihan samanlaista näyttelymenestystä olla odotettavissa kuin mitä rakkaalla Romeo komistuksella. : D
Viiden viikon kesäloma on alkanut ja Juhannuskin on jo vietetty! Paluu sorvin ääreen on 1.8 ja siihen on vielä aikaa. Nyt nautitaan täysillä kesästä. Kelitkin ovat olleet lähes helteiset ja aurinko on paistanut. Koirat ovat päässeet uimaan ja minä mattopyykille. :)
Hakukokeen jälkeen oli hetken tyhjä fiilis. Yhtään ei tehnyt mieli seuraavaan kokeeseen. Ei jaksa sitä jännitystä ja kaikkea muuta, mutta..., Muutaman hyvin nukutun yön jälkeen alkoi kuitenkin olla jo sellainen voittajaolo, että olen jo vähän sellaillutkin koekalenteria sillä silmällä... Josko vielä sittenkin ennen talvea kakkosiin? Suapi nähä kuinka sitä innostuu. :)
Kaikkinensa kokeesta jäi pelkästään hyvä fiilis. Valmistautuminen onnistui aika täydellisesti. Myy oli läpi kokeen hyvässä mielentilassa, vaikka vähän kaverista painetta ottikin. Oma jännitys ei siirtynyt missään vaiheessa koiraan. Pari viikkoa ennen koetta vältin tekemästä mitään viime hetken hinkkauksia. Ajeltiin kikkarilla, pidettiin hauskaa ja ruokin meidän hyvää suhdetta. Kerran käytiin agissa ja tehtiin muutama nouto. Tottista ei tehty noutoja lukuunottamatta ollenkaan. Tiesin, että meillä on realistiset mahdollisuudet tulokseen ja kahdessa viikossa ei enää mitään rakennella. Hajottaa ehtii kyllä paljonkin liialla tekemisellä... Heittotyyliä en uskaltanut viime hetkellä kokonaan muuttaa, vaikka heitot eivät missään vaiheessa hyvältä tuntuneetkaan. Kapulakin hajosi pari päivää ennen kisaa, joten heittoharjoitukset loppuivat siihen.
Hakukokeen jälkeen laitettiin heitto sitten viimeinkin kuntoon! Se on melkoinen voitto minulle ja olen kyllä ylpeä siitä, että voin sanoa viimeinkin osaavani heittää kapulaa. Oli sitten kyse kiloisesta, kahdesta kilosta tai 650 gramman painoisesta kapulasta. Hakukoutsin opetuksella vaihdoimme koko tekniikan uusiksi vaihtamalla otetta, jonka jälkeen paljon heittoja uudella tyylillä ja a vot. Onnistumisprosentti on nyt lähes sata ja heitot ovat rentoja, suoria ja varmoja! Jes! Nyt kun heitto kulkee niin tuntuu, että Myykin on tuonut paremmin kapulaa. Kaikki säätäminen noudon ympäriltä on viimeinkin loppunut.
Juhannuksena käytiin Koirakorvessa, jossa Myylle lyhyet tottikset. Lähinnä eteenmenoja ja vähän noutoja. Noudot selvästi paremmat kuin mitä kokeessa. Eteenmenossa palattiin askel taaksepäin ja tehdään taas pentutyyliin. Valmistavan vaiheen jätin kokonaan pois ja kunnon hetsauksella matkaan. Saa painaa suoraan palkalle ja sehän painaa. :)
Jälkijuttuihinkin päästiin taas käsiksi kun H. teki Myylle 370 metriä pitkän jäljen kolmella kepillä. Sain jäljelle ohjeeksi, että jälki loppuisi kepin sijaan aina ruokapurkille. Jana meni tällä kertaa hyvin, vaikkakin vauhtia oli ihan liikaa. Reippaasti saisi jarruttaa, ehkä lyhentääkin vähän janaa. Ekan kepin merkkasi, mutta jostain syystä ei nostanut. Toinen keppi nousi hyvin. Kolmannen kepin ohitti kun sai loppupurkista hajun. Loppupurkki tulisi olla hajuton, koska tuo muovinen rasia ainakin kärtsää ihan liikaa koiran nenään... Ei siis korkata jälkikokeita ihan vielä.
Kokeen jälkeisissä hakutreeneissä Myylle neljä löytöä ja lyhyestä hallinnasta maalimiehet saivat palkata. Palkkaus (leikki) vie paljon energiaa varsinkin lämpimällä ilmalla. Tämän huomaa koiran pienoisena väsymisenä radan jatkuessa pidempään. Kokeessa kun palkkaa ei tule, koira jaksaa ihan eri tavalla ja tekee tosi hyvällä sykkeellä. Myylle sopii palkattomuus hyvin ja tämä tekee siitä kivan kisakoiran. Ensi treeneistä lähdetään sitten jatkamaan haastavampaa rataa, ellei helle sitten sotke suunnitelmia.
Muutama sana Romeon voinnista. Romeo voi nyt oikein hyvin ja kilppariarvot ovat kunnossa. Paksu, tukkoinen aluskarva - joka tekee Romeosta läskin näköisen kuvissa, on lähtenyt pois ja päällyskarvaa on kohtuudella. Keväiset narttujen juoksut ovat tältä erää mitä ilmeisemmin ohi ja ruokakin taas maistuu. Romeo touhuaa koko ajan taustalla mukana ja esim. hakutreeneissä se on aina mukana tallaamassa aluetta. Kapulan heittoharjoituksissa Romeo on ollut korvaamaton apu. Sen lisäksi, että se tuo innolla kapulaa, sen ote kapulaan on parantunut todella huomattavasti siitä mitä se oli. Mälväämistä ei ole, vaan oikein nättejä palautuksia. Ihan huomaamatta olen tullut opettaneeksi Romeolle aika hyvän luovutuksen!? :O
Romeon Rauha tyttö uusi Maailman Voittaja-tittelinsä nyt kolmatta kertaa ja vieläpä lähes karvattomana! :)
Jes, Me tehtiin se! HK1 koulari on nyt hankinttuna ekasta hakukokeesta. Tottis pistein 83 ja maasto 189, joten ykköstulos yhteispistein 272 p. Nyt on väsynyt, mutta onnellinen olo. Kyllä olikin raskasta ja jännittävää koetta edeltävä viikko! Monta kertaa kävin mielessäni kokeen eri osa-alueita läpi - myös öisin. Puuh. Nyt on vedettävä henkeä ennen seuraavaa koitosta, eikä uutta koetta ole hetkeen tiedossa.
Tottis.
Myy otti vähän painetta isosta puhkuvasta rotikkauros paristaan ja tämä näkyi koko suorituksen ajan pienenä paineistumisena ja seuraamispaikan elämisenä. Suurempia ylläreitä ei kuitenkaan tullut. Seuraamisessa ekaan paukkuun reagoi. Jäävät hyvät. Luoksetulossa ei juuri parannettavaa. Tuli lujaa, mutta ei törmännyt. Noudoissa heitot edelleen karseita ja luovutukset täyttä kuraa. Myy onnekseni pelasteli hypyt. Minä säädän ja Myy paikkaa minkä kerkiää... Meistä on tullut oikein hyvä teami! :) Tasamaanoudossa Myy toivoi, että leikittäisiin kapulalla (kuten on viime ajat tehty jotta ote paranisi) napaten kapulaan kiinni vielä irrotus käskyn jälkeen, josta sanomista. Metrisellä kapula oli niin lähellä (ja vinossa), ettei koiralle jäänyt tilaa ponnistaa hypyn yli, joten joutui ponnistamaan takaisin tullessa hypyltä. Moni koira olisi kiertänyt esteen, mutta ei Myylle sellainen tule mieleen. A-lla taas harvinaisen pitkä heitto yllätti Myynkin. Se joutui hetken hakemaan kapulaa, mutta tässäkin hoiteli lopulta homman kotiin. Eteenmeno meni aika plörinäksi, joten siihen lisää treeniä. Paikkamakuu erinomainen, johon todella tyytyväinen koska itikoita oli ihan helvetisti. Onneksi tuulenpuuskat auttoivat edes vähän tässä. Myy on hyvä, itselleni löytyy paljon petrattavaa ohjaajana. Tuomari Rantanen oli oikein mukava ja antoi hyviä vinkkejä jatkoon.
Maastossa hienoa tekemistä! Eka maalimies oikeassa kulmassa. Eka mm. tuomarin sanoin erinomainen löydön ja näytön osalta. Toiselta maalimieheltä tullessa pudotti rullan vähän liian aikaisin keskilinjalla, tästä lähti muutama piste. En liikkunut riittävästi keskilinjalla ja tässäkin tarjoilin koiralle virhemahdollisuuksia, mutta Myy ei virheisiin sortunut. Alle kahdeksen minuutin Myy nosti tarvittavat kaksi maalimiestä. Sai hakea vielä kolmannenkin, joka palkkasi Myyn iloisin kehuin. Radan hahmottaminen ja jakaminen oli jotenkin yllättävän vaikeaa kun tietää, että kello käy ja ollaan kokeessa. Ei auttanut vaikka maastokin oli tuttu.
Esineruutuun saatiin mennä jo levollisin mielin kun koulariin vaadittavat pisteet olivat jo kasassa. Esineruudussa lähetin keskeltä. Kaartoi oikealle ja kiersi sivureunoja aina ruudun yläkulmaan saakka. Pissi ja nosti yläkulmassa olevan esineen. Aikaa meni muistaakseni minuutti 10 sekuntia.
Isot linjat ovat kunnossa, mutta esim. heitot on SAATAVA ehdottomasti kuntoon ennen seuraavaa koetta.
Isoin KIITOS lähtee tätäkin kautta hyvälle treeniporukalle! Ilman teitä näitä tuloksia ei tehdä eikä tavoitella. Hyvä ja osaava treeniporukka tekee koiran. Kakkua on tulossa... :)
Viikko sitten haussa tehtiin tiistaina lyhyt viimeistelytreeni, joissa Myylle neljä löytöä. Koutsi juoksi näytöille perässä ja itse pyrin tekemään kokeenomaisen ohjaussuorituksen. Maalimiehet palkkasivat lyhyen hallinnan jälkeen. Myy teki vahvaa työtä, eikä parannettavaa jäänyt!
Tottiksessa ollaan hiottu enää lähinnä vähän noutoja. Palkka tulee kapulalla taistelusta patukan sijaan, jotta ei ala ennakoimaan irroitusta patukan toivossa. Ei voi väittää, ettei oltaisi harjoiteltu noita heittoja, edelleenkin ne ovat huonoja...
Muuten valmistautuminen kokeeseen on ollut sitä, että ollaan ajeltu kikkarilla. :)
Agissa käyty (vaan) kerran ohjatuissa. Odotetusti vaikeuksia tuotti muureilta kepeille vienti. Muistettava rauha ja hyvä ohjaus. Kesäkuu mennään miltei agitta. Heinäkuussa yritämme aktivoitua enemmän, jotta elokuussa päästään kisaamaan.
Koe lähestyy ja tottiksia on käyty tekemässä Koirakorvessa. Ammuntaa on jatkettu säännöllisesti ja reagointi alkaa olla jo hyvin vähäistä. En olisi uskonut, että saadaan siedätettyä näinkin hyväksi näin lyhyessä ajassa!
Luovutukset ovat tällä hetkellä se heikoin juttu, josta pisteitä varmasti ropisee, mutta muuten pakka pysyy kutakuinkin kasassa. Tilannetta ei helpota ainakaan yhtään se, että heitot ovat toisinaan kelvottoman huonoja. Aina en korjaa heittoja vaan olen opettanut Myyn siihen, että vinotkin heitot haetaan ja tullaan aina esteen yli. Kerran A-lla kapula pyöri sen verran vinoon, että Myy kiersi esteen mitä ei ole tehnyt sitten alkuharjoittelun. Seuraamisessa pientä edistämistä ja kontaktin katoamista kun mennään suoraa ja takana ammutaan. Korjaa kuitenkin täyskäännöksen jälkeen kontaktin paremmaksi. Eteenmenossa vasta toisella käskyllä maahan ja vähän jousillahan tuo on valmistavan osuuden kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu... Paljon on tehtävää kokeen jälkeen, mutta tiedetäänpähän ainakin mitä pitää treenata.
Myy sai toimia myös häiriökoirana toisten treenatessa beehoon kaupunkiosuutta. Myy ei provosoidu toisista koirista, joten se oli tähän tehtävään sopiva. Nätisti ohitteli toisia koiria häntä rennosti roikkuen.
Hakuiltukin on pari kertaa. Tiistaina oli helteinen ilta ja hyvä tilaisuus kokeilla millä tavalla rata kulkee kun on kuuma. Etukulmista löydöt, kaksi umpparia kaksi tyhjää, yksi löytö. Myy teki kuumuudesta huolimatta hyvän ja tasapainoisen radan, joten oikein tyytyväinen. Lauantaina hakuiltiin viileämässä säässä ja ihan uusissa maastoissa. Maasto oli aika peitteistä ja rinnettäkin löytyi. Etukulmat hyvin (molemmissa oli ukot), väliin pari tyhjää. Viimeinen maalimies olikin haastavin. Haki hyvin rullan, mutta pudotti rullan ennen keskilinjaa. Ei hahmottanut keskilinjalta missä olen (ei saa minkäänlaisia apuja näin kokeen alla) ja tämä taisi hämmentää Myytä. Pari kertaa piti lähettää uudelleen ennen kuin saatiin onnistuminen. Toisaalta tässäkin kaksi mm. oli jo ylhäällä, joten koetta ajatellen tulos olisi saatu. Yhdet hakutreenit vielä tiistaina ja sen jälkeen seuraava kerta hakuillaan kokeessa.
Agissa käyty viikon aikana kerran ja tehty kuvan viikkorataa. Rytmittäminen sujuu ja perusasiat osataan. Nyt työn alla onkin saada kontakteille lisää vauhtia. Myyn kontaktithan ovat hitaat ja varsinkin puomilla menetetään paljon arvoikkaita sekunteja. Nyt on tehty ns. pentutreeniä puomille. Hetsaus puomille ja lennosta matkaan. Palkkaus puomin jälkeen. Tähän toistoja niin monta, että saatiin ravi muuttumaan lopulta jopa hetkittäin laukaksi. Agista pidetään kisataukoa syksylle ja muutenkin treenataan aiempaa vähemmän. Kolmen viikon päästä alkaa kesäloma, josko sitten ehtisi tekemään ainakin jotain pientä.
Sitten vähän muunlaista kesäfiilistelyä. Uimakausi on myös avattu. Aika usein käy mielessä, että josko sitä vepeäkin päästäisiin joskus vielä jatkamaan. Tällä hetkellä aika ei vaan riitä, joten on tyydyttävä vaan muunlaiseen pulikoimiseen.
Kikkarillakin on vähän ehditty kurvailemaan. Sunnuntain aamulenkki.
Aidattu piha on kyllä niin loistava koiraperheessä. Tosin joku puutarhafriikki ei ehkä olisi yhtä ilahtunut yhdistelmästä koirat ja puutarha... Nurmikkohan meillä ei enää oikeastaan edes kasva vaan piha muistuttaa enemmän crossirataa kurveineen. En jaksa tuosta murhetta kantaa. Tuodaan pihalle sitten joskus lisää multaa kun isoja koiria ei enää ole. Pääasia, että koirat voivat hyvin.
Paimenten leikkiessä vartiointiakaan ei ole laiminlyöty. Täällä vartioin minä! 230 cm korkea piha-aita ja Moore. :)
