Hakutreeneissä on taas haastettu koiraa. On tehty pitkää rataa tyhjineen ja löytöineen. Palkkaa ei ole tullut kuin vasta viimeiseltä maalimieheltä. Palkattomuuden Myy kestää hyvin, vaikkakin on palkan perään. Kauttaaltaan pistot saisivat olla suorempia, mutta toisaalta Myy nappaa hyvin hajun, jonka jälkeen etenee määrätietoisesti piilolle. Lähdöt hyvät myös tyhjille ja näytöille. Ihan kivasti homma rullaa kaikkinensa tällä hetkellä ja jonkinmoinen rutiini tekemiseen on tullut.
Tottiksessa tehty seuraamista, jossa palkka tullut usein myös hyvästä liikkeelle lähdöstä tai perusasennosta. Jääveissä liikkeestä seisominen tuntuu myös tosi hyvältä, eikä ylimääräisiä askeleita tule. Noudoissa ei mitään uutta. Luovutusten kanssa painitaan vielä tovi jos toinenkin. Eteenmeno on taas ihan levällään. Palattiin ihan reilusti pentutreeniin, josko sen saisi jotenkin kuosiin.
Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, että kaikki tekeminen perustuu mahdollisimman hyvälle yhteistyölle. Oikeesti on kiva tehdä ja kouluttaa kun tuntee, että luottamus on vahvaa ja molemminpuolista. Olen kyllä aika myyty tuohon pikku belgiin. Ensimmäistä kertaa käsissä on koira, joka sopii täydellisesti mun käteen, toimii kuin ajatus ja jolta rahkeet eivät lopu ihan heti. Osaamattomuuttanikin se paikkaa minkä kerkiää. :)
Kyllä belgianpaimenkoira oli ihan paras valinta harrastus-/kisakoiraksi kun silloin joskus tätä asiaa mietin. Parempaa en olisi voinut saada. Onhan tuon kanssa arki välillä myös aika raivostuttavaakin, jos vertaa helpompaan holskuun. Lähinnä tuo voimakas riistavietti ärsyttää kun saaliita (jäniksiä ja oravia) on saari pullollaan ja näiden ilmestyessä näkyviin Myyltä katoaa korvat... Koulutuskysymys joo, mutta kun ei osaa.
Agissa ollaan edelleen laiskoteltu. Käväisin hallilla lyhyesti paimenten kanssa. Myylle haasteellisia keppikulmia, joissa varmuutta ei edelleenkään ole, vaikka onnistumisiakin mahtuu joukkoon. Pitäisi varmaan vaan treenata. Palkkaus on kovin haasteellista. Nytkin oli sellainen fiilis, ettei Myystä ollut kiva temuta pallon kanssa kovalla ja täysin joustamattomalla pohjalla, puhumattakaan, että palloa voisi edes kunnolla heitellä. Agiseuramme Jatin pohjakeskustelu käy parhaillaan kuumana (pohja on kova ja liukas) uuden pohjan puolesta ja vastaan. Kivituhkaa on toivottu keinonurmen sijaan osalle kentästä ja jos tämä ei toteudu - niin kuin se nyt näyttäisi, niin agin tulevaisuus on meidänkin kohdalta vaakalaudalla. Seuran vaihtoa täytyy harkita tai jopa agin lopettamista kokonaan jos uusi seura ei tunnu hyvältä. Meidän tavoitteet ovat kuitenkin puhtaasti tuolla pk-puolella, joten ainakaan koekautena en agia kaipaa. Agi onkin ollut meillä ns. talvilaji. Toisaalta aika tylsä olisi lopettaakin
nyt kun koira tykkää täysillä lajista ja tuloksiakin on saatu. Katsellaan mihin tilanne kehittyy.
Ja niin. Tämä meidän Kauneuden Kukkanen pääseekin sitten käyttöluokkaan! Eli tarvii alkaa opettelemaan näyttelyjuttuja Myyn kanssa h:n kiilto siintäen silmissä. Tästä tuleekin varmaan se meidän vaikein "laji" kun sisaruksillekin on pelkkiä hylkyjä tähän mennessä... Ei taida ihan samanlaista näyttelymenestystä olla odotettavissa kuin mitä rakkaalla Romeo komistuksella. : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti