Kesäavokkaat

Romeo on askarrellut kätevästi kumisaappaista näin helteiden varalle kesäavokkaat. :)

Taidokasta muotoilua, kumpikin avokas on lähes samanlainen,

Designed by Romeo

Ei tulisi ihan ensimmäiseksi mieleen enää noilla marjamehtään lähteä... :D

Henga-agia

Agilityyn tutustumassa

Tänään olimme Romeon kanssa ensimmäistä kertaa tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan Muuramen seudun kennelkerhon järjestämässä Henga-agissa. Mukavaa oli kuumuudesta huolimatta. :)

Tätä tullaan ehdottomasti jatkamaan nyt kun Romeolla alkaa tuota ikääkin olla riittävästi lajin kannalta. Holsku kun on rotuna mielestäni lähes luotu hyppäämään. Se kun on muutenkin tuommoinen pomppukone ja selvästi pitää tästä lajista. :)

Tunnin alkuun sidoimme koirat kiinni ja kannoimme yhdessä esteet kentälle.

Lämmittelyn tärkeys

Ensin saimme kuulla tärkeää tietoa siitä, että koiran lihaksiston tulee olla AINA riittävän lämmin ennen aloittamista, jotta vältytään ikäviltä revähdyksiltä ja muilta vammoilta, joita lajissa hyvin helposti tulee. Kuuma ilma ei takaa lämpimiä lihaksia, vaan silloinkin lihakset voivat olla kylmät ja jäykät. Alkuun ja loppuun agilitytreenien, koira tarvitsee siis kunnon lenkin, (muistaakseni n. 30 min ennen ja jälkeen treenien on ihan hyvä aika) jotta lihakset lämpenevät ja niin, että koiraa ei mielellään laukkuuteta, vaan viedään ravaamalla.

Romeo nauttii hyppäämisestä ja oli hyvin innostunut kaikesta tekemisestä, eikä houkuttelua juurikaan tarvittu. Sen kanssa oli oikein mukavaa ja ihan hyvin R keskittyi tekemiseen, eikä vilkuillut ympärillä olevia muita koiria.

Tänään saimme tutustua esteisiin; putki, muuri ja pituuseste ja kokeilla niitä kaikkia muutamia kertoja.

Putkessa jätin Romeon apuohjaajalle ja kutsuin koiraa putken toisesta päästä namilla houkuttelemalla. Ensin sanalla "tänne", mutta jo seuraavalla kerralla vaihdoin sanan "putkeen", jota tulen jatkossa käyttämään. Romeo tuli lujaa ja peruutin muutaman askeleen koiran tieltä taaksepäin ja palkkaus. Näitä tehtiin pari kertaa. Hauskaa. :)

Muurissa käytin apuohjaajaa, joka näytti Romeolle namia ja meni esteen toiselle puolelle. Annoin käskyn "muuri" ja juoksin koiran vierellä sen hypätessä muurin yli apuohjaajan luo, jolta palkka. Intoa täynnä Romeo hyppäsi. :) Näitä harjoiteltiin muutama kerta.

Lopuksi teimme pituusesteen, jossa käskysanana käytin sanaa "pituuus" ja sitä harjoiteltiin samoin kuin muuriakin apuohjaajan kanssa.

Käskysana tulee muistaa antaa ajoissa, eikä silloin kun koira jo valmistautuu hyppäämään.

Kivaa oli. Tästä me tykättiin! =)

Iloja ja "suruja"

Tokoo

Tokoa reenaillaan lyhyissä jaksoissa mutta kuitenkin usein. Helteet jo vähän jotenkin tympäisee, kun koira näyttää ihan lehmältä, kun pitäisi reenata... :/

Ihan mukavasti Romeo menee kun treenit vaan ovat lyhyitä ja hauskoja. Toistoja en viitsi sille ottaa kovinkaan paljon, vaan pyrin siihen, että onnistumisiin saadaan lopetus ja ilo säilyy.

Perusasento on aika ok, pientä korjailua toisinaan, jos jää vähän väljäksi. Seuraaminen on aika kivaa, jos vaan vire on kohdallaan. Jos ei ole, pää putoilee ja kontakti kärsii. Maahanmenossa tarjoilee silloin tällöin lonkalla lojumista. Paikkamakuut ovat hyviä ja lähes varmoja. Aikaa voisi alkaa pidentämään.

Varmuutta haetaan koko ajan liikkeisiin ja kestoa. Pikku hiljaa hyvä tulee. :)

Tottista pyritään treenaamaan taas enemmän, kunhan saan apuohjaajan mukaan kertoilemaan mitä selän takana tapahtuu.

Ja se arki

Arki on Romeon kaltaisen koiran kanssa välillä hienoa ja välillä se on kyllä ihan yhtä helvettiä. Joskus on päiviä jolloin tosissaan miettii, että miksen ottanut jotakin sosiaalisempaa ja helpompaa rotua tai ainakin vähintään narttua. Romeo kun on välillä aika haasteellinen tapaus. Se on välillä vaan niin ÄIJÄ kun koira vaan voi olla. Niin lutuinen kun se sitten toisaalta onkin.

Ohitukset toisista koirista sujuvat välillä vihaisesti muristen ja jos yhtään antaa lisää hihnaa, alkaa älytön mölinä ja hihnassa poukkoilu. Pyrin itse olemaan mahdollisimman rauhallinen ja jämäkkä sen kanssa. Porsastelua en siltä salli. Asiaa ei paranna se, että meidän lähitienoilla on nykyisin aika paljon irtokoiria, jotka pyrkivät iholle, eivätkä ole omistajiensa hallinnassa. :(

Kova työ on Romeon kanssa tehty ohitusten kanssa ja työsarkaa riittää koska takapakkeja tulee näemmä aina vaan. Yksi Romeon kimppuun hyökännyt uroskoira teetättää paljon työtä ja tämä vi****taa!

Viimeksi tänään sekarotuinen karhukoiraa muistuttava koira juoksi pihasta vauhdilla haistelemaan Romeota. Koira oli narttu ja onneksi Romeon pärstä miellytti sitä. Selvästi Romeo oli varuillaan, että toinen koira taas hyökkää. :(

Kotipiha

Omalla aidatulla pihalla Romeo mölisee (= se on paras sana kuvaamaan Romeon haukkua) ja vahtii katua, ja se syö välillä hermoa. Minkäs teet kun terrierit ovat Romeon siihen opettaneet. On aikoja ja päiviä, jolloin se on hiljaa ja sitten aikoja jolloin sen pitää mölistä kaikkia ja kaikkea ja sitä saa tosissaan komentaa. Helpommalla pääsee kun ottaa kaikki koirat sisälle. Taajamassa asuminen on aika tylsää tästäkin syystä. Romeon ääni on niin kurjan kuuloinen, että sitä ei oikeasti jaksa kuunnella yhtään. Se raukka kun ei osaa kunnolla haukkua, vaan sen haukku on syvältä kurkusta tuleva ulina/murina/haukku-mix, jota ei kukaan täysijärkinen kuuntele kun hetken. Sillä on vaan yksi ääniala, jota se käyttää aina riippumatta siitä onko se iloinen, epäluuloinen tai vihainen... Kumma otus tuossa mielessä.

Lapissa koko viikon aikana Romeo ei haukkunut kertaakaan kun oltiin korvessa, eikä naapureita ollut. Sama on myös aina mökillä. Mikään turhanhaukkuja se ei siis ole. Toi olisi niin ihana koira kun saisikin asua jossain maalla... Voi kun pääsisikin muuttamaan jonnekin maaseudulle...

Ihmisiin Romeon suhtautuu kuitenkin yhä luottavaisemmin. Mejäkokeet ovat tehneet pojalle siinä mielessä selvästi hyvää. :)

Niissähän Romeo tapaa paljon uusia ihmisiä ja saa paljon mukavia kokemuksia heistä. Kokeissa jäljellä liikutaan aina kahden täysin tuntemattoman ihmisen kanssa metsässä ja esim. kokeen tuomarit matkaavat usein koiranohjaajien autossa seuraavalle jäljelle ym. Yhtään kertaa Romeo ei ole osoittanut epäluuloisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, joten oikein tyytyväinen siltä osin koiraan. R nuuhkaisee uudet ihmiset pikaisesti ennen jäljelle lähtöä, mutta ei heistä enää sen jälkeen välitä. Vieraat koirat laukaisutestissäkään eivät Romeota sen kummemmin kuumenna, vaan aika lunkisti se odottelee vuoroaan päästä puuhun "odottelemaan ampumista". :)

Enimmän aikaa Romeo on kuitenkin ihan muru, vaikka välillä hermoja koetteleekin... Joten jatketaan harjoituksia, että saadaan siitä ihan mukava elukka aikaiseksi. ;)

Tauon paikka

Vesanka mejäkoe

Kannonkosken jälkeen seurasi valitettavasti heti perään toinen tapahtumarikas mejäkoe. Tämä oli nuorelle jäljestäjälle jo liikaa.

Kanalintu pesueensa kanssa, kohosi kovasti räpytellen siivilleen taas ihan Romeon edestä. Romeo yritti tietenkin innoissaan tavoitella näitä. Onneksi hihna pysyi kunnolla kädessä ja koira oli hyvin hallinnasssa.

Tämän jälkeen kuitenkin pakka sekosi ja Romeo alkoi selvästi kiinnostuneena odotella milloin maasta taas lähtee lisää näitä jännittäviä lintuja ja tähän asti ollut hyvä jäljestysrytmi katsosi täysin.

Väsymys paistoi myös Romeon tekemisessä, joten nyt on selvä tauon paikka.

Tuomarin koeselostus (Hannu Palonen)

Reipas lähtö. Ensimmäinen osuus tarkkaa, kulmalla tarkastuslenkki. Toisella osuudella yhä suurempia tarkistuksia, kulma tarkasti. Heti kulman jälkeen lähtee kanalintu poikasineen, pysähtyy, kulkee hetken jälkeä mutta linnun hajut voittaa, hukka. Puhtaalle jäljelle tuotuna laajoja kaarroksia. Kaadolla metrin ohi aina hukkaan saakka. Tuodaan hieman ennen kaatoa, mutta jälki ei enää kiinnosta. Koe keskeytetään. Näytetään kuitenkin sorkka.

Tulos AVO 0.

Kotimatkalla

Mejäkoe Kannonkoski

Tapahtumarikas mejäkoe Kannonkoskella

Viikonloppu raadettiin oman seuran, eli Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon mejäkokeessa Kannonkoskella. Sää oli helteinen ja erittäin raskas, niin ihmisille kuin koirillekin. Pienet ja vähemmän turkilliset mäykyt tekivät helteistä huolimatta mukavia tuloksia, mutta ns. turkkikoirat kärsivät kastelusta huolimatta ja vaikka koe aloitettiin jo kello 4.00. aamuyöllä. Viikonloppu on vietetty helteen lisäksi siis vain muutaman tunnin unilla...

Lauantaina jälkientekijät eli me kokeeseen osallistujat "saimme" työskennellä lähes + 30 asteen kuumuudessa, tuulettomassa metsässä, uskollisina ystävinä valtava paarma-, kärpäs- ja sääskilauma.

Lapissa sääskistä ei tiedetä mitään verrattuna siihen mitä niitä nyt on Keski-Suomen metsissä, eli tervemenoa Kannonkoskelle ;)

Olen reikiä ja kutisevia patteja täynnä... :(

Arvonta

Koejälkien arvonta osui tietenkin niin, että Romeo oli ensin ja heti seuraava jälki olikin jo Mooren. Huilitaukoa ei väliin jäänyt, vaan vaihdoin koirat lennossa ja takaisin metsään.

Riistahavaintoja tehtiin paljon, alueelta oli mm. siirretty karhu edellisenä iltana kauemmaksi nukuttamalla se ja viemällä pois kokeen tieltä eri paikkaan... Kuulin tästä onneksi vasta kokeen jälkeen. Alueella on paljon karhuja.

Kurkipoikanen uhkaili mäykkyä, iso upea metsokoiras juoksutti Romeota ja tuoreita sorkanjälkiä ja muita eläinten jätöksiä oli siellä täällä.

Nyt on siis Romeo-rukka "testattu" siis

lähes

ääriolosuhteissa, vaikka Romeo pääsikin jäljelle jo kello 7.00 aamulla. Silloinkin oli jo lämpöä + 18.

Jälki

Romeon jälki olikin hyvin tapahtumarikas, joten hyvään kakkostulokseen olen oikein tyytyväinen. :)

Romeo lähti innolla ja vetäen matkaan ja jäljesti koko jäljen suhteellisen suoraviivaisesti tehden pieniä tarkastuksia.

Makausten + kaadon merkkaus oli tosi mallikasta ja niistä tuli jälleen täydet pojot :)

Riistavietti...?

Ainoa miinus tältä päivältä oli, että riistajälki vei Romeon hukkaan ensimmäisen kerran... :(

Romeo lähti aika pelottavan määrätietoisen näköisenä painelemaan riistajälkeä... Niin-in. Riistaviettiä alkaa siis siltäkin löytyä, kun sitä oikealla tavalla osaa vähän sörkkiä... :(

Maa-ampiaispesä

Romeon kuono tökkäsi valitettavasti myös maa-ampiaispesään. Ampiainen pisti Romeota välittömästi kuonoon. Romeo pomppasi nopealla loikalla kauemmaksi, kuten me muutkin jäljellä mukana olleet. Suuri joukko vihaisia ampiaisia kun alkoi tulla yksi toisensa jälkeen pesästä ulos... :(

Päätin tuomarin kanssa keskeyttää tähän kokeen, mutta Romeo päättikin toisin. Se alkoi pistosta sen enempää

välittämättä

seurata verijälkeä puistellen vähän päätään. Päätin tuomarin kanssa tarkkailla vielä koiran vointia, mahdollista kuonon turvotusta ja annoimme sen jatkaa jäljestystä.

Lisää mutkia matkaan...

Romeo jatkoi jälkeä innolla ja sopivaa vauhtia edeten, kunnes yllättäin aivan edestämme kohosi iso metsokoiras lentoon. Romeon yllättävä pomppu ja raju kiskaisu, nykäisi jälkiliinan kädestäni (murtuneen sormen takia, ohjaan koiria toistaiseksi lähes pelkästään yhdellä kädellä) ja Romeo säntäsi metson perään jälkiliina perässä iloisesti liehuen.

Karjaisin täysiä "EIIII, TÄNNE!" (kokeen säännöissä kanalintujen ym. lintujen lähtiessä lentoon jäljeltä, saa yhden kerran kieltää koiraa ilman, että se vaikuttaa arvosteluun)

Huuto kuului kaukana olevalle tielle asti ja toiset kokeessa mukana olevat ihmettelivät mitä metsässä oikein tapahtuu.

Tuomarin ja oppaan ja ennen kaikkea minun suureksi hämmästykseksi, Romeo tuli vauhdilla suoraan ja yhtään empimättä takaisin luokseni. Eikä siinä vielä kaikki. Se myös jatkoi jälkeä, kun se ei mitään metsoa olisi koskaan nähnytkään. :o Tuomari ei vähentänyt tuosta yhtään pistettä kun koira toimi noin hienosti ja tuli välittömästi takaisin.

Mahtava jätkä! Olin tosi ylpeä Romeosta ja tuomari ja opas kehuivat sitä hyvin koulutetuksi. Koirat harvoin kuulemma tottelevat käskyä tuossa tilassa. On se hyvin koulutettu... Onhan? Jooo.... ;)

Sulka vaan leijui ilmassa metson jäljiltä kun Romeo jatkoi matkaa hienosti aina kaadolle saakka.

Tulos

Yksi harmittava hukka, joten tulos tänään oli AVO 2, 36 p.

Laukaisutesti meni Romeolta jo tuttuun tyyliin erittäin hyvin. Rauhallisesti ja hiljaa Romeo seurasi katseellaan poistumistani toisten koirien keskellä. Se selvästi jo tiesi, että tästä tämä lysti alkaa, kunhan ensin vaan pamahtaa. :D

Romeo ja Moore oli tarkoitus olla ensin samassa testiryhmässä mutta sanoin kokeen järjestäjille, että on parempi jos pojat eivät kuitenkaan ihan vierekkäin istu. Omassa porukassa kun pojilla tahtoo helposti tuo tyhmyys alkaa tiivistymään ;), joten pojat eivät sentään vierekkäisiin puihin päässeet.

Tuomarin koeselostus (Mari Hakola)

Ohjattu lähtö. Romeo jäljestää pääosin ilmavainuisesti tehden jonkin verran tarkistuslenkkejä jäljen sivuun. Romeo merkkaa hyvin molemmat kulmamakaukset. 2. osuuden puolivälissä Romeo poistuu jäljeltä suoraviivaisesti, todennäköisesti hirvenjäljille. Tuomitaan hukka. 2. osuuden lopulla Romeo törmää maa-ampiaispesään ja saa piston. Koetta ei kuitenkaan keskeytetä, koska Romeo jatkaa urheasti jäljestystä, eikä se saa oireita. 3.osuuden lopulla Romeon edestä lähtee lentoon metso, jonka perään Romeo lähtee, mutta se palaa ohjaajan kehotuksesta jäljelle. Kaadon omistaa nuuhkien.

Kuono

Romeon kuono on pistokohdasta lievästi turvonnut mutta ei tunnu mitenkään erityisemmin vaivaavan Romeota, joten seuraillaan tilannetta.

Väsynyt sankari makaa onnellisena viileillä laatoilla. Sisälämpötila +19, ulkona + 29. Kiitos ihanan ilmalämpöpumpun. :)

Lomalla

Saariselkä, Kaunispää

Tunturisusi...

Vaeltamassa Luttojoella 17 kilometriä

Pitkoksilla

Tunturipurolla juomassa

Tauolla makkaranpaistossa

Odotus palkittiin omalla makkaralla

Lepohetki

Romeo seurailee muita vaeltajia

Kaunispäällä

Uni maittaa päivän päätteeksi...

Tunturisusi Ivalossa reenaamassa...

Tunturisusi..

Romeo lomailee parhaillaan Lapissa, täällä Ivalossa ja kaikenlainen reenaminen on nyt lähes tauolla. Vaellettu sen sijaan on PALJON!

Mökin piha on iso nurmikenttä ja soveltuu jälkien tekoon paremmin kuin hyvin, joten pakko oli tehdä Romeolle yksi pk-jälki pitkästä aikaa. :)

Jälki oli n. 60 metriä pitkä, malliltaan suora ja kaartui hieman päästä. Sääskien takia frolickia oli siellä täällä -tyyppisesti. Pirullinen tehdä jälkeä, kun iso sääskiparvi pyörii ympärillä -> siitä syystä jäljellä oli paljon tyhjiä. Alkuun nami joka askeleella, sitten tyhjiä väliin ja taas namia. Loppupalkkana whiskasta rasiassa.

Romeo oli kovin lomatunnelmissa ja jälki meni tosi huonosti. :/

Romeo rynni ja oli äärimmäisen kärsimätön. Paljon rauhoittelua, kunnes sitten alkoi tympäistä itseäni ja annoin mennä loppuun vähän sinne päin. Alku meni kohtuullisen hyvin, pää pysyi alhaalla ja Romeo meni joka askeleen mutta n. 15 metrin kohdalla, pää ei tahtonut pysyä millään maassa.

Siitä eteenpäin R. yritti kovasti hakea myös ilmavainulla, katseella... Sähelsi kovasti omiaan. Hyttyset kiusasivat myös, joten ei hääviä touhua täällä Lapissa tämä reenaaminen. :(

No joo. Ehdottomasti olisi tarvinnut pitkän tauon jälkeen namit joka askeleelle, joten jälkikin oli tosi huonosti tehty.

Loppupalkka oli huonosti piilossa ja rasiassa, jonka Romeo bongasikin katseella ja alkoi kovasti vetää purkille. Purkista puuttui myös kansi, joten varmaan hajukin oli aika voimakas. Mitä sitä työtä tekemään, tuollahan tuo palkka häämöttää. Viisas koira, tyhmä emäntä. :(

Selvästi mejä ja pk-jälki sotkevat Romeota jossain määrin, koska ovat niin kovin erilaisia lajeja. Pk-jälki vaatii rauhallisempaa keskittymistä, hidasta etenemistä, kun taas mejässä mennään rennommin, nopeammin ja enemmän koiran ehdoin.

Toisaalta, reenattu ollaan pk-jälkeä nyt niin vähän, että Romeo ei muista kunnolla homman ideaa. Katsellaan kuinka tuo alkaa tästä jatkossa sujumaan.

Mejä tulee kuitenkin olemaan se meidän päälaji ainakin toistaiseksi. :)