Caru täytti eilen 3 kuukautta. Sanomattakin on selvää, että tykkään tästä pennusta erittäin paljon, vaikka onhan siinä projektia. 😅 Moore johtaa meidän koirien osalta Pennuista Pahimmat- listaa ylivoimaisesti, mutta nyt alkaa näyttää vahvasti siltä, että kärkipaikka alkaa olla uhattuna.
Caru on muuttunut luonteeltaan ihan pentuajoista ja varsinkin sen omasta mielestä siitä on tullut hyvin iso poika. Poika, jonka ei omasta mielestään tarvitse nöyristellä ketään. Huomaa kyllä hyvin, että taloon on tullut uros nartun sijaan! Siinä missä Myy oli maanmatonen lauman vanhempia koiria kohtaan, Caru seisoo rinta rottingilla häntä selän yli kaarella kysellen Romeolta, mitäs me jätkät seuraavaksi tehdään? Romeon mielestä tämä on ihme kyllä ollut toistaiseksi ihan ok, vaikka kovasti kannustankin sitä näyttämään pennulle paikkansa, jos pennun käytös sitä edellyttää. Romeo on ottanut melko isoveljellisen asenteen pentua kohtaan ja pentu nauttii täysin rinnoin sen suojeluksesta. Myyn mielestä pentu on hävytön, röyhkeä pikku paskiainen, jonka ei kuuluisi olla meillä. Myy on mustasukkainen minusta, vaikka pyrin huomioimaan sitä nyt erityisen paljon. Myyn tassuoperaatio on hidastanut koirien tutustumista, koska Myy on ollut kipeä. Vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa tulevatko noiden koirien kemiat koskaan kohtaamaan kunnolla.
Edelleen Caru on myös hyvin reipas, avoin ja ahne. Hermot ovat hyvät, ohjaajapehmeyttä ja laumaviettiä löytyy, sekä myös kovuutta. Kovuutta pidän ennemmin hyvänä kuin huonona asiana harrastuskoiralle, mutta on siinä haastensakin. Pienet kiellot eivät tunnu Carulla missään. Varsinkin iltaisin demonit ottavat pennusta vallan ja useita kertoja päivässä pennulle pitää näyttää kuka tätä palettia pyörittää. Voisin kuvitella, että tästä pennusta kasvaisi täysin häikäilemätön perkele, ellei sen tekemisiä tässä vaiheessa rajoitettaisi kunnolla. Loppujen lopuksi ihmistä kohtaan Caru on kuitenkin melko nöyrä ja etenkin aamuisin se on myös hyvin kiltti. (Lue= ei ole vielä hereillä 😁)
Caru on myös luonteeltaan Myytä itsenäisempi, eikä ole ihan samanlainen perskärpänen kuin mitä Myy. Caru on senkin ajan pahanteossa... Hakumetsässä irtoamisongelmia tuskin tulee olemaan. Häntä kaarella pentu sukeltaa vieraaseenkin metsään yhtään epäröimättä. Carun koulutus tapahtuu toistaiseksi pelkällä ruoalla. Saalisvietti alkaa pikku hiljaa heräillä ja varsinkin ruoalla Caru saalistaa hyvin. Caru on ihmistä kohtaan vielä niin nöyrä, ettei se ala helposti haastamaan lelusta, (ellei kyseessä ole rätti tai liina), vaan mielummin irrottaa otteen, jos ihminen vastustaa otetta. Carun kanssa on tehty lyhyitä saalisleikkejä ja pentu saa aina voittaa. Tottiskaavion liikkeiden pohjia on tehty paikkamakuuta lukuunottamatta. Talven hallivuorot Myylle ja Carulle alkavat joulukuussa, joten päästään pennunkin kanssa muuallekin kuin omaan olkkariin tottistelemaan.
Paljon on Carussa tavaraa ja aika näyttää millainen siitä kasvaa. Helpolla se ei tule päästämään. Odotan mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti