Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni yhä enemmän sitä millainen harrastuskoiran haluaisin sitten joskus... Treeneissä ja esim. tuolla SM-agissa koiria tulee/tuli katsottua "sillä silmällä" ja erityisesti seurattua koirien ominaisuuksia ja niiden toimivuutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Mukavan näköistä katsella näitä korkeaviettisiä koiria, jotka tekevät koko ajan täysillä ja palkkaantuvat jo pelkästään tästä, että saavat tehdä yhdessä ohjaajan kanssa.
Tiedän tarkkaan millaisen koiran haluaisin ominaisuuksiltaan, mutta en vielä sitä minkä rotuinen se tulee olemaan ja, että onko koira narttu vai uros. Rotuvaihtoehtoja on onneksi "vain" kaksi: belgi (malinois, tervu tai groenendael) tai sitten lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. Esim. Bortsut eivät viehätä ollenkaan ja ovat sitä paitsi minunlaiselle hitaalle ohjaajalle aivan liian nopeita.
Belgeissä vetoaa niiden energisyys, hyvä viettisyys, suuri miellyttämisen- ja tekemisen halu ja hyvä koulutettavuus. Miinuspuolena ääniherkät, liian ohjaajapehmeät koirat tai vastaavasti liian terävät koirat. Luonteita kun taitaa löytyä lähes laidasta laitaan ja melkoisia pommejakin on.
Malinois voisi olla monella tapaa se paras vaihtoehto, kunhan vaan tervepäisen ja riittävällä hermorakenteella varustetun yksilön sattuisi saamaan ja sen helmen suuresta joukosta löytämään. Maleja suositellaan vain kokeneisiin käsiin, mutta uskoisin tuommoisen ns. normi malin kanssa pärjääväni tälläkin kokemuksella. Tervu ja musta groenendael miellyttää omaan silmää enemmän kuin mali ja olen nähnyt monta hyvää ja erittäin toimivaa tervua ja groenendaelia kentällä. Hollanninpaimenkoira on tuttu ja monella tapaa rakas rotu, joten se on siinä mielessä vahvin vaihtoehto tällä hetkellä. Tosin belgiharrastajat sanovat, että jos kunnon harrastuskoiraa haluat, niin unohda holsku rotuna... Olen nähnyt myös aika matalaviettisiä lk-holskuakin ja sitten luonnepuoli on toinen juttu. Aika laaja skaala erilaisia luonteita löytyy rodun sisältä ja huonoluonteisia koiria löytyy myös tänä päivänä. Nämä "IPO-näytöt" eivät jotenkin vakuuta, vaan toivoisi enemmän näyttöä myös monipuolisesti muista pk-lajeista. Omaan treeniryhmään kuuluu pari tosi kivaa lk-holskuyksilöä, jotka vahvasti vaikuttavat haluun ottaa jossain vaiheessa toinen hollantilainen.
Ja jos belgi onkin hyvä harrastuskoira, on otettava huomioon myös se millainen koira on arjessa. Hyvä harrastuskoira ei ole aina välttämättä helpoin koira arjessa, joten sen toki tiedostan. Belgiin verrattuna plussaa holskussa on mm. siinä, että holskut miellän hiljaisemmeksi koiriksi kuin mitä esim. tervut ovat. (monet näkemäni tervut "huutavat" tehdessään työtä, kun taas holskut työskentelevät hiljaa) Holskut ovat hyvin mukautuvaisia uusiin paikkoihin ja asioihin ja ne ovat tyytyväisiä siellä missä omistajakin. Niiden kanssa on helppoa liikkua missä vaan. Belgit ovat tietääkseni kovempia sähläreitä, esim. pentuaikana jos vertaa holskuun ja noin muutoin ovat holskuja vilkkaampia koiria.
Tämmöisiä ominaisuuksia koiralla saisi olla:
- avoin/aavistuksen pidättyväinen, sosiaalinen
- hyvä toimintakyky
- hyvä/riittävä hermorakenne
- energinen
- ahne!
- mielyttämisenhaluinen
- hyvä viettinen; saalisviettinen ja taisteluhaluinen
- ei ääniarka/rohkea
- kohtuullisen kova
Miinusta taas selkeästi olisi:
- Arka ja hyvin ohjaajapehmeä koira - en osaisi viedä välttämättä tämmöistä koiraa eteenpäin kun olen aina toiminut enempi ns. kovapäiden kanssa.
- matala viettisyys
- huono toimintakyky
- liika terävyys
- riittämätön hermorakenne
Harrastuspuolella haluaisin kouluttaa koiran tottikseen, pk-jäljelle ja hakuun ja treenata mahdollisesti agilityakin. (keskittyä vain näihin) Koiralta toivon, ettei koulutettavuudessa raja tule heti ns. vastaan näillä munkaan taidoilla, eli että koira on mielyttämisehaluinen, sillä on halua työskennellä, se on helposti motivoitavissa, hyvä viettinen ja kestää riittävästi toistoja.
On vaikea löytää "hyvää" koiraa ilman todella huolellista pohjatyötä, joten työ on aloitettava hyvissä ajoin. ;) Meillehän ei ole siis tulossa neljättä koiraa.
Mun seuraava koira tulee näillä näkymin olemaan joko Sienen jälkeläinen tai sitten lk holsku sieltä yhdestä ainoasta kennelistä. Belgit ei ollenkaan nappaa. :D Tai no, ollenkaan on vähän liioittelua, mutta tunnen NIIN paljon huonoja ja vain tosi vähän hyviä, että tuntuu toivottomalta alkaa tutustua rotuun.
VastaaPoistaSienelle jos/kun käytetään sähäkkää urosta, niin sieltä toivottavasti tulee vielä enemmän potkua mitä tossa nyt on. On sekin ihan kiva mutta toivoisin vielä pikkasen lisää.
En tiiä mikä oli pointti, kunhan höpötän. :D Mäkin mietin näitä paljon vaikka asia ei todellakaan ole ajankohtainen ihan äkkiä.
Hyvä kirjoitus! Ja hyviä kuvia olet napannut Agin ässämmistä.
VastaaPoistaHmm, miksi mua jäi naurattamaan tuo kohta, että teillehän ei neljättä koiraa tule :D Anne, pysy vaan holskuissa. Etsit huolella niin löydät hyvän! Belgeissäkin on sitä jotain, mutta holskuissa on enemmän ja hollannikkailla on useammin kokonaisuus kasassa!
Mut pysäytetään välillä lenkillä tyyliin "onpas sulla komea belgi, mutta mikä toi toinen on?" Siinä sitten selittelen aikani ja valaisen ihmisiä. Olen varsin tyytyväinen omiini: sähäkkyyttä ei tosiaan puutu, mutta näiden kanssa vielä pärjää. Joo, olen varmasti hullu, kun omistan samanaikaisesti kaksi vuotiasta maliholskua, mutta tippaakaan en kadu.
Mielenkiinnolla odotan Karman mahdollista jälkikasvua. Itse seurailen suurella kiinnostuksella pk-lk-holskuyhdistelmiä. Mutta kyllä seuraava on lyhytkarva ja tilauksessa ulkomailta (tai Karman pentu), joskaan ei vielä pariin vuoteen ;)
Hyviä tutustumismatkoja syvemmälle harrastusmaailmaan!
Kiitti kivoista kommenteista Laura ja Noora. Koiran valintahan ei koskaan ole helppoa ja täytyy vaan huolella tutkailla eri vaihtoehtoja. Holsku rodun "tuttuus" tuntuu itselle tärkeältä asialta ja taas uuteen rotuun/kasvattajiin tutustuminen aika työläältä puuhalta... Toisaalta onhan tässä aikaa. ;)
VastaaPoistaOikeastaan kirjoitin tämän siksikin, että mulle saa jatkossa vinkata hyviä kenneleitä ja myös hyviä tulevia yhditelmiä... vaikka s.postiinkin, jos ei halua julkisesti kertoa. annemari (at) elisanet.fi
Noora, jos vielä luet tätä, niin en muuten jostain syystä koskaan onnistu saamaan kommentteja tuonne sun sivuille, joten olen jo lähes luopunut toivosta. Aina jotakin häikkää lähetyksen kanssa. :( Joskus olisi vaan kiva kommentoida! Seuraan sivuja kuitenkin koko ajan.
Mun tekis mieli pitkäkarvaista erinomaisilla harrastusominaisuuksilla. Ehkä siinä asiassa ollaan 5-8 vuoden päästä jo sen verran edistytty, että se voisi olla ihan realistista. Jää nähtäväksi.
VastaaPoistaVarmasti tänä päivänäkin on hyviä pitkäkarvaholskuja harrastuspuolella, mutta luulen, että ne eivät vaan kohtaa taitavien, viitseliäiden ja ennen kaikkea kekseliäiden ohjaajien kanssa. Tämä taas osaltaan johtuu varmasti niiden huonosta maineesta harrastus/kisapuolella, kun huomattavasti ns. yksioikoisempiakin rotuja kouluttaa ja kisata on tarjolla pilvin pimein. Itse arvostan kyllä huomattavasti enemmän näitä kouluttajia, jotka tekevät hienoja tuloksia joillakin muilla roduilla kuin näillä "tavanomaisilla" bortsumali jne. koirilla... Holskussa on haastetta enemmän, mutta kyllä se koulutettavissa on, kun vaan ne oikeat jipot löytää ja niitä osaa soveltaa. nimimerkillä niitä jippoja koko ajan etsiessä :D
VastaaPoistaNämä mietteet oli kuin omalta näppikseltä! Holsku on rotuna vienyt ihan menneessään, mutta tuntuu ettei Suomesta ole vielä löytynyt sellaisia ns. täyden kympin koiria. Ulkomaisiin koiriin en ole lainkaan perehtynyt. Vaikka paljon tuntuu harrastajia löytyvän, tuloksia on pk-puolella harmittavan vähän. Tiedä kertooko tämä sitten rodun (/rotujen) tasosta, vai siitä ettei tavoitteelliset harrastajat helposti holskua halua? Tällä hetkellä mun mielestä kylläkin eletään aika mielenkiintoista aikaa, kun rodun harrastajat ja kasvattajat ovat alkaneet tosissaan miettimään mihin rotu on menossa ja mihin suuntaan sitä halutaan viedä.
VastaaPoistaMä itse tykkään siitä, että holskut on belgejä tasaisempia koiria, etenkin saalisvietin ja terävyyden osalta. En tarkoita siis lapasia, vaan sitä ettei holskujen jalostuksessa pyritä maksimaaliseen saalisviettiin ja/tai terävyyteen. Moottoria pitää olla, ehdottomasti, mutta se ei ole ainoa jalostuksen kriteeri. Kyllä mulle ainakin koira on ensisijaisesti ns. seurakoira ja vasta sen jälkeen tulee harrastukset. Ehkä senkään takia en belgiä (malia) tässä vaiheessa halua hankkia, koska koen sellaisen tykin olevan liian iso pala kakkua mun resursseihin ja taitoihin nähden. Ehkä sitten joskus, kun koen osaavani ja luulen tietäväni koirien kouluttamisesta jotain. Käy-linjaisen malin kanssa ei kuitenkaan kovin pahasti ole varaa mennä pieleen.
Itsehän odottelen sitä timanttista yhdistelmää, joko lk-, kk- tai lk x kk-turkissa. Mutta katsotaan nyt ensin mihin päästään tuon meidän aivovammaisen otuksen kanssa. Eihän meillekään kolmatta koiraa tule... ainakaan vielä pariin vuoteen. Mutta onneksi katsella ja haaveilla saa. :)
^ voi hitsi miten rakstan mäykkyjä. :) Mejän parissa on tullut tutuksi muutama tosi hauska tapaus ja voisin hyvinkin kuvitella ottavani joskus mäykyn. Tosin Mooren luonteenpiirteet ovat paljolti samanlaiset monien tuntemieni mäykkyjen kanssa: omanarvon tunoinen, itsepäinen, persoona vailla vertaa...jne. ja aika usein ollaan törmäyskurssilla. :D
VastaaPoistaJa siis mainittakoon tässä alla olevaan tekstiini viitaten, että en arvostele kenenkään kasvattajien tekemiä ratkaisuja tai muutenkaan rodun jalostusta, josta en tiedä mitään, kunhan pohdin yleisesti asioita Maurin ja Roopen viestin innoittamana.
Toimintakykyä ja vietikkyttääkin saa olla holskussa runsaasti, nähtäväksi jää, miten saadaan loppujen loppuksi sitten luonteen puolesta hyvä, terve ja toimiva koira. Miten pakka pysyy kasassa erilaisten rotuunottojen ja risteysten turvin? Olen toisaalta hyvin myönteinen näitä risteyksiä kohtaan, tuovathan ne lisää kaivattua geenipoolia koko rodulle, kunhan mitään ylilyöntejä ei tehtäisi ja rodussa säilyisi koko ajan rakastettava holskumaisuus ja sen alkuperä huomioitaisiin myös arkisena maatilan piha-/yleiskoirana.
Minusta rodun tulevaisuuden vaarana piilee liika terävyys ja sen hallittavuus ns. keskiverto koiranomistajalle, kun koko ajan haetaan rotuun yhä suurempaa taistelu- ja saalisviettiä, parempaa toimintakykyä, jotka siis ovat juuri näitä toivottuja ominaisuuksia. Näiden kylkiäisenä saadaan varmasti myös aimo annos terävyyttä ja tässä piilee vaaransa holskun ollessa kyseessä. Valinnat täytyy varmaan tehdä ja tehdäänkin tosi huolella. Jotenkin itseäni tökkii tuo IPO ja holskujen yhdistäminen (puhuu hän, joka ei tunne lajia, joten ei saa vetää herneitä..), koska rotuhan on kuitenkin alkujaan paimenkoira ja maatilan yleiskoira, paimen?, miksi siis rotua halutaan jalostaa yhä enemmän ns. käyttömalien suuntaan? Ns. keskivertokoiranomistajalle nämä nämä koirat alkavat mennä helposti luonteidensa puolesta turhankin haastaviksi ja rodun maine ei tästä ainakaan parane. Toisaalta saadaan varmasti tätä kautta enemmän sitä kaivattua katu-uskottavuutta ja enemmän todellisia kilpaharrastajia rodun pariin. Ettei kuitenkin vaan käy niin, että tulevaisuudessa häämöttää kahtiajako käyttöholskuihin ja näyttelyholskuihin, kuten belgeillä nyt jo on... Miten käy sen maatilan pihakoiran ja ns. perinteisen holskun? Näitäkin piha/työkoiran ominaisuuksia tulee mielestäni vaalia, koska tällainen rotu alkujaan on.
Ei helppo homma löytää se kultainen keskitie tästäkin, jos ajatellaan vaikkapa rodun jalostusta. Onneksi en ole kasvattaja, eikä päätöksiä tämän asian suhteen tarvitse tehdä. Mielenkiinnolla seuraan tulevaa ja toivon sydämmestäni, että tulevaisuudessa meillä on entistä toimintakykyisempi ja terveempi holsku, joka on kuitenkin muuten pitkälti samoilla holskun ominaisuuksilla varustettu kuin mitä se tänä päivänäki on.
En mä ymmärrä miksi sitä terävyyttä tulisi saalisvietin ja toimintakyvyn kylkiäisinä väistämättä? Tietysti en tiedä mitä tarkoitat terävyydellä, mä puhun siitä niinkuin luonnetestissä, ts. asioihin reagoiminen aggressiolla. Ja sellaista terävyyttä yhdistettynä epävarmuuteen on rotuun ja "puhtaisiinkin" linjoihin pesiytynyt jo kauan aikaa sitten. Sen kun joku vielä tänä päivänä osaisi kertoa millainen se maatilojen yleis/vahtikoira on ollut, kun se alkuperäinen työhön kykenevä rotutyyppi on menetetty jo aikoja sitten. Nyt vaan pitäisi osata kuvitella, mitä se on mahdollisesti joskus ollut. Mun käsittääkseni varsinaisia paimenkoiran ominaisuuksia on alunperinperinkin ollut yhtä lailla kuin esim. sakemanneilla ja belggareilla, eli ei juuri nimeksikään verrattuna niihin varsinaiseen paimentamiseen jalostettuihin rotuihin. Rotumääritelmässä lukee "Vuoden 1900 tienoilla lammaslaumat olivat jo suurelta osin historiaa, mutta koirankoulutus oli juuri noihin aikoihin nousemassa suosioon ja monipuolisuutensa ansiosta hollanninpaimenkoira soveltui hyvin koulutettavaksi." ja ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1898, eli samoihin aikoihin on paimennushommatkin vähentyneet.
VastaaPoistaSiinä olen samaa mieltä, että nyt näinä aikoina jolloin mahdollisesti risteytyksiä enemmän käytetään tulevaisuudessa, täytyy kasvattajilta peräänkuuluttaa oman jalostusmateriaalin tuntemista ja objektiivista arviointia. Ettei sitten käy kohta niin, että niitä vietikkäitä+toimintakykyisiä aletaan yhdistelemään holtittomasti niihin teräviin+epävarmoihin, voisin kuvitella että siinä mennään per*e edellä puuhun. Kun ei sitä oikotietä onneen taida olla, niin maltilla tässäkin asiassa olisi hyvä edetä.
VastaaPoistaTerävyydellä en tarkoita suoranaista aggressiivisuutta, johon sana terävyys usein mielletään, vaan lähinnä sitä, että tällaiset koirat reagoivat hyvin nopeasti ja voimakkaasti eri tilanteisiin ja ovat koko ajan ns. toimintavalmiudessa. Haastavan tästä tekee minusta vaan se, että tällainen koira tarvitsee aina myös kokeneen ohjaajan, joka hallitsee ja tuntee koiransa, jotta mopo ei ns. karkaa käsistä. Kaikki eivät sellaisia ole, joten kasvattajien vastuu on varsinkin tässä erittäin suuri ja pentueet kuitenkin isoja...
VastaaPoistaHyvä kysymys, millainen on tarkalleen maatilan pihakoira. Itse näen sen alla olevan kaltaisena. Tiedä sittten, loppujen lopuksi kuinka oikea tai väärä näkemys se sitten on...
Holsku-lehti:
Hollannin Nestendag-päivässä oli jalostusasioita käsitelty laajemmin ja esim. siellä oli noussut esille tämä. "... holsku on alkuperältään maatilojen yleiskoira, joka on keskiverto vähän kaikessa, mutta ei huippurotu missään harrastuslajissa. Tämän vuoksi lyhytkarvojen virittämistä poliisi/suojelukoiriksi vierasta verta tuomalla ei katosta hyvällä. Moisella kasvatustyöllä hukataan alkuperäinen lyhytkarva ja tehdään koirasta jotakin mitä sen ei edes kuuluisi olla."
Yhteenvetona, etten edelleenkään vastusta näitä suojelu ym. harrastavia koiria, hienoa, että holskuja myös näissä lajeissa on, mutta jotenkin vierastan yhä ajatusta, että rodusta muokataan ihan jalostustarkoituksessa jotakin mitä se alkujaan ei ole. Jos näin halutaan tehdä, pitää rotua myös markkinoida eri tavalla, jotta ikäviä yllätyksiä ei tule pennun ostajille kun mennään ostamaan pihakoiraa lenkkeilykaveriksi ja johonkin "pikku" harrastustarpeisiin.
Mä tavasin juuri tuota samaa lausetta lehdestä monta kertaa, enkä edelleenkään ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Jos holsku on ollut 1900-luvun alusta asti palvelus- ja työkoira, niin miksei se enään saisi olla sitä? Hollantia kun en osaa, niin en tiedä mitä NHC:n sivuilla kerrotaan historiasta, mutta holskuyhdistyksen sivuilla on mm. "monenlaisten ominaisuuksiensa takia koiria käytettiin yhä enemmän ja enemmän poliisi-, suojelu- ja sotakoirina." tuossa on mun mielestä melkoinen ristiriita. Voi olla, että NHC haluaa että koirat olisivat enemmän lammaspaimen-tyyppisiä tai seurakoiria, millaisiksi ne ilmeisesti siellä luetaan.
VastaaPoistaHolskun kyllä kuuluu olla "aina valpas, tarkkaavainen ja temperamentiltaan eloisa", mutta ymmärrän varmaan millaista koiraa tarkoitat tuolla liiallisella ja liioitetulla asioihin reagoimisella, mutta sitä en yhdistäisi erityisominaisuutena risteytyskoiriin, ehkä juuri päinvastoin. Jos koiran pitää olla aina varuillaan ympäristön suhteen on mun mielestä eri asia kuin olla aina valppaana ympäristön suhteen.
Silloin kun holskuja alkoi Suomessa olemaan enemmän, niitä markkinoitiin palveluskoirina, jota tehtävää ne harvoin täytti kunniallisesti. Nyt kun (kaikkien rotujen) harrastuspiireissä on käsitys, että holskuista ei oikein mihinkään tavoitteelliseen harrastamiseen ole, niin jos joku sitä tietoa vasten haluaa "helpomman kuin belgi/sakemanni" juuri pihaharrasteluun niin kyllä tosiaan täytyy voida kertoa ne erot ja rehellisesti. Tämän pitäisi siis toimia kummassakin tapauksessa, molempiin suuntiin. Sanotaan jos on, ja sanotaan jos ei ole. (Olipas hankalasti selitetty, mutta ehkä ymmärrät?)
Joo. Luulen pysyväni kärryillä mitä tarkoitat. :) Hollannissa on ollut/on myös paljon näitä holskumalimitäliemixejä, joita varsinkin poliisi- ja suojelutoiminta käyttää ja luulen, että jostain täältä voisi hyvinkin kummuta tämä holskujen poliisi- ja suojelukoiralähtöisyys. Toisaalta nämä sekarotuiset taas ovat kaukana siitä mitä maatilan pihakoira holskut ovat, joita pidetään taas rodun kotimaassa ns. puhtaina hollanninpaimenkoiriana. Tästähän tulee esim. nimitys Eigen Land, eli oman maan koirat, joissa katsottiin mitkä koirat ovat puhtaita, rodunomaisia ja ns. oikeita hollanninpaimenkoiria ja mitkä taas eivät täytä rodun tunnuspiirteitä ja ominaisuuksia... jos rodun alkuperämaassakin tämä on melkoisen sekavaa, niin miksipä ei sitten myös täällä?
VastaaPoistaMutta ihan sama mulle... jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Mua jäi mietityttämään tuo Eigen Land vertaus eli mitä tarkoitetaan puhtaudella? Pitkäkarvahan luotiin uudestaan tiukalla sisäsiitoksella 50-luvulla, jolloin käytettiin Brabantista löytyneitä paimenkoiria ja vartiokoiria. Tai näin ainakin kirjoitetaan.
VastaaPoistaRukahan on taustaltaan näitä "mitäliemixejä" ja se om silti on miljoona kertaa helpompi niin harrastuksissa kuin arkielämässä kuin edesmennyt holskuni. Se on myös saalisviettisempi, mutta siinä ei ole yhtään terävyyttä..
En tiedä tarkalleen mikä oli se tärkein ja merkittävin kriteeri hollantilaisllla, näitä ns. puhtaita valitessaan ja millä perustein nämä koirat lopulta valittiin. Itse näillä mitäliemixeillä tarkoitan maan poliisikoiria, joissa on paljon muitakin rotuja mukana kuin holskua (saku,belgi,holsku) ja kukaan ei taida näiden koirien rotuja tänä päivänä enää edes tunnistaa. Ja mitä vielä tähän mitäliemixeihin tulee, niin tiedäthän Sini, että Romeohan se vasta "sekarotuinen" on, koska sillä on tervua linjoissaan ja vieläpä aika lähisuvussa. :D
VastaaPoistaMissä Romeolla on tervua? En löytänyt, tai sitten en osannut etsiä. Mitä tarkoitat tuolla, että kukaan ei taida näiden koirien rotuja enää tunnistaa? Minkä koirien?
VastaaPoistaRomeon emän isoisän Zorban (sukutaulu valokuvin: http://www.lissunmustan.net/fotos/pedi/zorbapedf.htm) isoäidin isoisä on tervu. Eli Arvensis' Othildan isä on tervu, mutta Kennelliiton jalostustietokannassa siinä kohdalla ei ole koiran nimeä lainkaan. Othilda tulee kahteenkin kertaan Saralpian Asterixin takaa, Romeosta laskettuna tervuiskä on polvissa 7 ja 8. En tiedä miksi tämä ei näy suoraan jalostustietojärjestelmässä, mutta tämä on kuitenkin yleisesti kaikkien tiedossa. Tuoltahan löytyy myös malia taustalta, joten ihan "mikäliemixi" on myös Romeo. ;D
VastaaPoistaTarkoitan tuolla "ettei kukaan taida näitä koiria/rotuja tuntea", näitä koiria, joita käytetään tänä päivänä paljon poliisi-/sota- ja suojelutoiminnassa ei ole välttämättä mahdollista tunnistaa näiden rotua/rotuja. Eikä tämä siis ole negatiivisena luettava asia, vaan järkevintähän on hakea tähän koiria, joiden toimintakyky ja muut tarvittavat ominaisuudet ovat mahdollisimman hyviä ja vastaavat käyttötarkoitusta...