Carun ensimmäinen viikko

Caru on kotiutunut osaksi laumaa ja se on osoittautunut hyvin, hyvin kiltiksi ja reippaaksi pennuksi. Caru ei siis pelkästään näytä kiltiltä ja söpöltä, vaan ihme kyllä se on sitä myös! Ollaan puhuttu, että onkohan se sittenkin vielä vaan vieraskorea ja kohta rysähtää... 😅

Sosiaalistamista on tehty päivittäin. On ajeltu autolla, tehty paljon käsittelyharjoituksia, tavattu erilaisia ihmisiä eri ympäristöissä, käyty katsomassa Jatin agilitykisoja, nähty hevosia, tehty ensimmäiset tottistreenit kentällä, tehty parit jälkiharjoitukset (ruutuja) sekä käyty hakumetsässä. 

Caru on tällä hetkellä oikein lupaava harrastuskoiran alku! Se on erittäin reipas ja avoin. Hyppää jokaisen ihmisen syliin yhtään epäröimättä. Sillä on myös luonnostaan paljon laumaviettiä (hyvin voimakkaasti leimautunut minuun) ja saaliskin alkaa jo vähän heräillä. Ahneus on nyt tullut myös esiin ja se onkin erittäin toivottu ominaisuus koulutusta ajatellen. Carulla ei varmasti tule ääniarkuutta koskaan olemaan! Se on ihan samanlainen kuin mitä Romeokin oli pentuna äänien suhteen. Se on koko ajan siellä missä eniten kolisee. Pentu tuntuu oikein nauttivan kolinasta. Siivouskaapista kaatui luuttu räminällä Carua kohti ja se olisikin tullut naamalle asti, ellei koiraportti olisi ottanut luuttua vastaan. Caru ei väistänyt tuumaakaan, mitä nyt vähän herramiesmäisesti siirsi päätään sivuun tyyliin, antaa tulla vaan. Carulla ei ole yhtään terävyyttä mikä on hyvä asia arjessakin. Kynnet saa leikata ilman mitään pärinöitä, eikä se muutenkaan pärise ihmiselle mistään asiasta. Carua harmittaa ainoastaan sen jäädessä yksin kotiin isojen koirien lähtiessä lenkille. Takaisin tullessa se on kuitenkin yleensä jo nukkumassa. Koulupäivien ajan se on ollut kiltisti kodinhoitohuoneessa, eikä mitään ole toistaiseksi tuhottu. 

Kaikki Carun ruoka tulee joko jäljeltä tai mun kädestä. Luoksetuloja, luopumista, eteenistumisia, perusasentoa ja seuraamista ja ennen kaikkea hyvää fiilistä on tehty. Pari ruutua olen myös tallonut, jotta pentu oppii, että maastakin voi syödä. Tällä hetkellä kaikkea ulkona tekemistä rajoittaa jo kylmät ja kosteat ilmat. Ulkona pentu ei voi olla kuin pienen hetken kerrallaan, ettei tule vilu. Toisaalta hyväkin, niin ei tule liikaa innostuttua treenaamaan. Webasto hurisee autossa koko treenien ajan, jotta pennulla on lämmin. Mooren takkikin on Carulle ihan liian iso. Perjantaina saadaan Niilo-westien vaatteita lainaan ja täytyy varmaan kaupunkireissulla ostaa joku halpa villapaita tms. Ei viitsi paljoa sijoittaa pennun vaatteisiin, kun ne jäävät kuitenkin lähes heti pieneksi. 

Myy ja Romeo jatkavat pentuun tutustumissa yhä valvotusti. Samassa tilassa koirat ovat, mutta niin että pentu on silloin ihmisen hallinnassa, eikä pääse hyppimään isoja koiria vasten. Caru on vielä melkoinen rääpäle kooltaan, joten otetaan yhä hyvin maltillisesti, kiirettä kun ei todellakaan ole. Romeota pentu kiinnostaa ja se haistelee sitä ihan ystävällisesti. Myy ei osoita aktiivisesti minkäänlaista kiinnostusta pentua kohtaan, joten sitä on vaikeampi lukea. Ensimmäinen ns. vapaa yhdessä olo belgien välillä tehdään niin, että Myyllä tulee olemaan kuonokoppa päässä kaiken varalta. 

Romeo ja Myy ovat saaneet paljon huomiota ja samat arkirutiinit ovat jatkuneet niiden kanssa. Myy on käynyt treenaamassa entiseen tapaan tottista ja hakua. Pennun tulo ei näy Myyn tekemisessä huonontavasti, vaan melkeinpä päinvastoin. Myy on oikein loistanut nyt treeneissä!  

Kahden treenikoiran tavaroiden pakkaaminen vie tuplasti enemmän aikaa ja pitää oikein keskittyä, että tulee molemmille kaikki tarvittavat kamppeet mukaan. Keväällä perustan todenäköisesti toisen hakuryhmän toiselle koiralleni, koska on reilua muita ryhmäläisiä kohtaan, että ryhmässä jokainen treenaa vaan yhtä koiraa. 

Jatin agilitykisoissa käytiin ihmettelemässä aksakoirien maailmaa. Siitä olikin kulunut tosi pitkä aika, kun tätä ennen olin hallilla käynyt. Aksakisoissa on aina vauhtia ja ääntä; keinut kolisevat, koirat juoksevat ja -haukkuvat. Erittäin hyvä paikka siis käydä sosiaalistamassa pikku pentua.   

Ensimmäiset hakutreenit ovat takana, eikä voi olla kun ihan tosi tyytyväinen Carun maalimieskäytökseen ekoissa treeneissä! Caru ja Myy ovat kovasti samanlaisia luonteeltaan mitä tulee avoimuuteen, joten uskalsin laittaa maalimiehet peiton alle jo ihan ekoissa treeneissä. Ujomman pennun kanssa olisin varmasti toiminut toisin. 

Pikkumies siis kasvaa ja voi hyvin!