Kovin odotettu Caru-pentunen saapui laumaamme ja niin se pyörähti tässäkin perheessä pentuarki käyntiin! Pissa- ja kakkaralli alkoi, vaikka tosi hienosti pentu tekee jo tarpeensa uloskin, jos vaan sinne asti ehditään. Usein ei kyllä ehditä. Ja hei, tämä on nyt elämäni ensimmäinen samanrotuinen koira, kuin mitä meidän laumassa on jo ollut! Toinen belggari siis!
Kotiintulo Sipoosta sujui mukavasti matkaten yhdessä Keita siskon kanssa. Keita muutti myös Jyväskylään Maijun perheeseen, joten sisarukset tulevat näkemään jatkossakin toisiaan.
Ensivaikutelma pennusta parin päivän perusteella on hyvin myönteinen. Caru on avoin, aktiivinen ja rohkea. Se ei pelästy koviakaan ääniä, vaan suuntaa reippaasti tutkimaan kaikkea uutta. Romeon hurjaa vahtihaukkua se selvästi ihailee, eikä sitä sekään pelota.
Ihmisiä Caru rakastaa. Se juoksee jokaisen syliin täysin varauksetta. Ahneempikin voisi olla, mutta katsotaan mihin suuntaan tuon asian kanssa mennään.
Ekat pentutottistreenitkin on tehtynä ja sen pohjalta näkisin jonkin verran eroja Myyn ja Carun välillä niiden ollessa samanikäisiä. Pentuja ei tietenkään kuuluisi vertailla keskenään. Asiat muuttuvat vielä suuntaan jos toiseen vielä moneen kertaan, mutta en malta olla tekemättä pientä vertailua.
Myy on Carua vilkkaampi, Caru on luonteltaan tasaisempi. Caru on hiljainen vrt. Myyhyn. Keskittymiskykyä ja yrittämistä Myyllä oli pikku pentuna Carua enemmän ja Myy oli myös ahneempi. Myylle kovat äänet aiheutti pientä reagointia (pyykkitelineen kantelu, odottamattomat kolahdukset), kun taas Caru suuntaa heti katsomaan mikä täällä kolisee. Sukupuoli vaikuttaa paljon ulkoiseen habitukseen. Caru on vielä paljon löysempi, kuin mitä Myy samanikäisenä. Myy oli hyvin ryhdikäs jo heti pentuna. Molemmat kyllä aivan ihastuttavia pentusia. On niin mielenkiintoista nähdä mikä tuosta kasvaa!
- Hei, mä oon Caru! Pieni hurmurimies.
Caru ottaa ihmiseen kontaktia ja tulee kutsuttaessa lujaa luokse. Se on jo oppinut nimensä. Caru on päässyt tutustumaan jo mummolaan ja päiväkotiin. Hakumetsäänkin mennään mahdollisimman pian.
Valokuvien ottaminen Carusta ei ole helppoa. Pentu ei pysy yhtään paikallaan, vaikka sille sanoo, että pysy siinä. Höh, miten se ei pysy...? 😆 Sitä on jotenkin niin tottunut koiriin, jotka osaavat poseerata ja uskovat jotain. Tuleva työmäärä pennun kanssa huimaa, jos sitä yhtään pysähtyy ajattelemaan.
Uni voittaa vielä usein kesken leikin. Caru on hyväuninen ja nukkuisi aamulla pidempään, kuin mitä muu perhe.
Myy ja Romeo ovat suhtautuneet pentuun toistaiseksi melko neutraalisti. Niiden mielestä pentu on lähinnä ällöttävä, mutta sekin on tässä vaiheessa parempi näkökulma, kuin mitä syötävä. Olen ollut melko varovainen vielä, jotta laumautuminen tapahtuu rauhallisesti ja isot koirat saavat aikaa sopeutua muutokseen.
Niilo-westien kanssa on käyty metsässä. Niilo ei ole varma, onko Caru pupu vai koira...
Toivotaan, että Carulle tulee hyvä elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti