Tautatyötä tulevaa varten!

Mitä enemmän on omistanut koiria, sen ronkelimmaksi sitä käy, sitten kun tulee vuoro valita seuraava koira. En siis todellakaan ole ottamassa neljättä koiraa! Jostain syystä silti löydän itseni jatkuvasti tuijottamassa nettiä ja selailemassa tulevia pentuesuunnitelmia. Kyselyjäkin olen tehnyt vähän suuntaan ja toiseen. Luonnollisesti etsin belgejä. Tervua, gronttua tai malia. Yhdistelmä on se joka ratkaisee, ei karvan pituus tai -väri. Karvan verran parempi olisi tietenkin aina parempi. 😜 Belgejen luonteissa on todella paljon hajontaa, joten kovin on Myy jättämässä suuria saappaita seuraavalle belgille. Ehkä jopa liiankin suuria. Onneksi mitään ei tarvitse vielä löytää... Faktat ovat kuitenkin ne, että Myy täyttää seuraavaksi kuusi vuotta ja molemmilla pojilla alkaa olla jo aika paljon ikää. Tarkoitus kun ei ole, että Myy jäisi missään vaiheessa ilman koirakaveria.

Holskujakin olen katsellut. Tai oikeastaan siis ihan pelkästään sitä yhtä karvamuunnosta, eli tietty niitä karkkareita! Mielessäni jo päättänytkin keneltä kasvattajalta koirani otan, jos karkkariin päädyn. Tässä kaupuloita heittää rattaisiin se, ettei mitään kivaa ja itselleni sopivaa karkkari harrastuspentuetta ole ollut aikoihin näköpiirissä. Vanhempien sisaruksia erityisesti syynään tarkasti ja aika pitkälti teen myös päätöksiä sieltä saatujen havaintojen pohjalta suuntaan tai toiseen. Luonnetestit kiinnostavat osa-alueittain, tai jos vaikkapa luonnesyistä lopetettuja löytyy sisarussarjasta enemmän kuin yksi, päätös on silloin aika selvä. Turkkirotuna karkkari vähän mietityttää, koska olen nykyään todella laiska koirien turkinhoitaja. Karkkari on kuitenkin nypittävä rotu ja pinta-alaakin on paljon verratuna esim. näihin meidän terriereihin. Leikkitapa taitaa myös poiketa jonkin verran belgeistä ja pitkäkarva holskustakin. Olen kuullut, että karkkarit käyttävät leikkiessään paljon kroppaansa ja leikkivät vähän rotikka/bokseri-tyyliin. Myy mielestä leikkiminen on aina lähes juoksuhippaa, eikä sen päälle sovi hyppiä. Onko belgin paras kaveri kuitenkin sitten vaan se toinen belgi?

Sanotaan, että koiran tittelit eivät periydy, mutta minulle pentueen emän tai isän ja myös niiden sisarusten meriitit merkitsevät oikeastaan yllättävänkin paljon. Kertovathan ne jotakin myös kouluttajasta ja hänen aktiivisuudestaan, mutta pidän myös tuloksia (puhun nyt vaan pk-lajeista saaduista tuloksista) osoituksena koiran koulutettavuudesta, viettikestävyydestä, kuormituksen kestosta jne. Videot ovat myös suuntaa antavia ja esim. noilta leikitysvideolta näkee aika paljon myös koiran luonteesta. Parasta tietenkin olisi jos pääsisi tapaamaan molemmat vanhemmat kotioloissa ja treeneissä.

Taustatyöni jatkuu varmaan vielä pitkään... saa kuitenkin vinkata, jos hyvä belgi/holskuyhdistelmä osuu kohdalle, tai jos haluat myydä minulle pennun. 😉 Tulevalle pennulle odotukseni ovat, että se on avoin, sosiaalinen, rohkea, ahne, keskittymiskykyinen ja moottoria pitää olla. Arka, pidättyväinen, ei ihmisistä kiinnostunut pentu, ei ole minun valinta. Ulkonäöllä ei väliä, kunhan rakenne näyttää terveeltä ja rodun kohdalla lukee belgi... tai, no sitten se karkkari. Lajeina tulevallekin haku ja jälki.