Elokuinen aktiiviviikonloppu

Ilma viimeinkin vähän viileni! Käytiin viikonloppuna mökillä viettämässä aktiiviviikonloppua. Kumpanakin aamuna kierrettiin viiden kilometrin lenkki erämaassa. Koirat saivat olla koko matkan hihnoitta ja nehän nauttivat.

Karhua ei nähty onneksi tälläkään kertaa, mutta kumpanakin aamuna törmättiin metsässä supikoiraan. Suhiseva, puhiseva ja hyvin kiukkuinen pieni supikoira piti isolla egollaan koirat loitolla, eikä sitä häiritty sen enempää. Ihan viehättävä otus, joka on ihan pelkästään ihmisen virheen takia yksi vihatuimpia eläinlajeja, jota lahdataan säälimättömästi. Se kun ei itse ole millään lailla syyllinen tähän... 

Mökkirannassa riitti joka päivälle riemua. Vesi on nyt todella matalalla ja rantaviivaa oli näkyvillä enemmän, kuin mitä ehkä koskaan. Laiturin päässäkin vettä oli vaan noin 30 cm, joten sai kahlata lähes selälle asti, ettei maha ottanut uidessa pohjaan. 😜 Myy varsin otti kaiken saatavilla olevan ilon irti leveästä hiekkarannasta. 

Paimenista oli kiva kaivaa rantaa isoja kuoppia ja juosta edes takaisin järvessä ja rannassa. 

Moorekin nautti omalla tavallaan, vaikka paimenten rantakarkeloihin se ei osallistunutkaan. 

Lauantaina tehtiin Myylle neljä janatreeniä ja sunnuntaina kolme. Eka janatreeniä meni vähän mönkään jonkun maassa olevan luun takia, mutta kuusi janaharjoitusta meni sitten ihan niin kuin pitikin. Myyllä alkaa viimeinkin olla fokus edessä ja se osaa lähteä suoraan! Sunnuntaina otin yhden kepinkin mukaan. Nyt voisi alkaa pikku hiljaa vaikeuttamaan treeniä, vaikkapa siten, että alkuun yksi helppo, väliin vähän haastavampi, ns. normi jana ja taas helppo.

>> Näitä treenejä tehtiin (klick) 

Ei sitten millään olisi halunnut pakata kamppeita ja lähteä mökiltä...