Jälkeä & jumppaa

Kesä tuli kun varkain ja hellettäkin saatiin jo heti näin alkukesästä! Mieli palaa jo ihan täysillä mökille, mutta pakko malttaa vielä. Siellä kun ei voi mitenkään enää himmailla Myyn kanssa. Koirat riekkuvat siellä aina ihan täysillä ja se vaan kuuluu asiaan... On järveä, metsää ja laituria missä pomppia. Pari viikko vielä ja sitten on vaan pakko antaa Myyn mennä ja luottaa siihen, että paikat jo kestävät.

Mooren kanssa aamulenkillä  

Kesäolkkari pesty ja otettu taas käyttöön

Veteraanipoikien kuulumisia ei ole täällä hetkeen ollutkaan. Eipä sillä, että niille oikein mitään erityistä kuulukaan, mikä on vaan hyvä asia. Molemmat pojat elävät leppoista ja huoletonta elämää. Niin totta tuo sanonta, että onnekas on hän, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden. Ovat ne jo niin helppoja, hassuja ja omanlaisiaan tuossa iässä. Pahaa tekee aika usein kun lukee ilmoituksia, joissa jo vähän iäkkäämmät koirat etsivät vielä uusia koteja. 

Moorella on nyt lyhyt kesätukka ja pappa mennä porskuttaa tomerana kuten kuvistakin näkyy. Romeo on oma rakas ja ai, että samalla niin rasittava itsensä... Omaa pihaa pitää vahtia nykyään ihan kaikelta ja vahtivietti on vaan iän mukaan voimistunut. Sillä on edelleen maailman rumin koiran ääni ja se tykkää mölytä ja uhota. Tottelee kyllä ihan heti kun multa menee hermo ja kipittää kiltisti käskystä sisälle. Kipeä se ei ole myöskään ollut. Romeo syö hyvin, kellii paljon ja viihtyy paljon ulkona pihatuijan alla rennosti makoillen ja samalla vahtien. Mitä enemmän pojille on tullut ikää, sen huonommin ne käyttäytyvät. Romeokin on oppinut kerjäämään ja Moore on jo sellaisella levelillä, että se on todella röyhkeäkin välillä... mutta mitä sitten?

Nam... 

Nyt on aloitettu Myyn päivittäiset jumppatuokiot fyssarilta saatujen ohjeiden mukaan! Jumpan tarkoitushan on nyt siis vahistaa Myyn syvälihaksia sekä saada kroppa toimimaan taas täysipainoisesti leikkauksen jälkeen. Puoliero on vielä melko suuri. Ristikkäisissä jalannostoissa takavasen ja oikeaetu tuntuu kannatellessa kevyeltä, kun taas vastaavasti takaoikea ja vasenetu nostossa, Myy helposti nojaa muhun ja se on Myylle hutera puoli. Jännä nähdä mitä säännöllisellä jumppaamisella saadaan aikaiseksi ja missä vaiheessa tämä puoliero tasoittuu.

12.5 tehtiin Myylle 510 metrinen jälki viidellä kepillä. Jana tällä kertaa oikein kiva. Lähti suoraan. Tarkasti takajäljen huolellisesti noin metrin verran, jonka jälkeen vaihtoi varmanoloisesti suuntaa. Kehuin. Eka keppi aika alussa ja Myy touhotti yli, vaikka jarruttelin... Jäljesti aika rauhassa ja huolellisenkin oloisesti, mutta myös tarkastellen aika paljon jäljen sivuja. Jostain syystä peräti kolme keppiä jäi nousematta. Vika ja kolmas saatiin vaan ylös. Viereisellä maatilalla leviteltiin samaan aikaan paskaa pellolle, liekkö sieltä tulleet paremmat hajut tai joku riista häiritsi...