Kauden ekat hakutreenit!

Hakukausi on nyt sitten korkattu ja olihan ihan mahtava fiilis päästä takaisin niin kovasti rakastamani lajin pariin! Ihan uskomattomaltahan tämä kaikki vieläkin tuntuu. Mulla on yhä koira, jonka kanssa voin vielä ylipäätään harrastaa. Pian jo kisatakin. Myy on elossa ja se voi hyvin. Nukkuu sängyssä ja painautuu kainaloon telkkaria katsoessa. Seuraa joka paikkaan ja vahvistuu joka päivä. Maaliskuussa kaikki näytti todella huonolta ja nyt iloitaan taas hyvin menneistä treeneistä! Elämä vaihtaa suuntaa vähän turhankin nopeasti niin halutessaan. Ei auta kun mennä mukana ja toivoa parasta.  

Onhan se aika erikoinen ja pelottavakin tunne päästää koira ihan ensimmäisiä kertoja vapaaksi noin suuren leikkauksen jälkeen. Miettiä koko ajan miten sen paikat kestävät. Katsella kuinka se juoksee lujaa. Tarkkailla kivun merkkejä vielä pitkään vapaana olon jälkeen. Belgi kun ei ole luonnostaan mikään sellainen rauhallinen lönkyttelijä, vaan enempi sellainen on/off-koira. Eikä se näytä kipua. Myykin menee vapaana ollessaan hyvin usein täyttä laukkaa. Varsinkin nyt kun hihna on hidastanut sen menoa kuukauden päivät ja energiaa riittää loputtomiin. Myy teki irtipäästämispäätöksestäni lopulta kuitenkin hyvin helpon. Pieni pissalenkki ilman hihnaa ennen jälkeä. Myy karkasi riistan perään. Ei siinä voinut paljoa mitään. Pari sataa metriä se veti edes takaisin niin paljon kun siitä ikinä lähti. Ensin se juoksi riistan perään ja sitten kutsusta riemukkaasti takaisin. Oliko jälkeenpäin kipeä? - Ei yhtään. Päinvastoin. Selän jumitkin tuntuivat kaikonneen. No, onneksi leikkauksesta oli jo kulunut tässä vaiheessa jo melko hyvin aikaa. Viikko tämän tapauksen jälkeen päätettiin uskaltautua sitten jo hakumetsäänkin.

Myyn kohdalta hakutreenit aloitettiin maltillisesti kahdella maalimiehellä ja helpossa maastossa. Irtorullilla mentiin, jotta virhemahdollisuus olisi mahdollisimman pieni pitkän tauon jälkeen. Myylle etukulmista löydöt. Eka maalimies 50 metrissä ja toinen 30 metrissä. Maalimiehet hyvin piiloutuneina levyinä pressujen alla, jotta Myy muistaa varmasti käyttää nenäänsä katseen sijaan. Palkkana maalimiehillä rasioissa lihaa, jonka jälkeen vielä lelu + leikki. Leikissä oli toiveena, ettei vielä lelun heittoja (minimoidaan yhä nopeat äkkiliikkeet). Koira saa taistella ja voittaa lelun itselleen.

Myy oli arvatenkin innoissaan ja tästä johtuen oli "pienoista" keulimasta keskilinjalla... Luvan saatuaan Myy lähti suoraan etukulmaan ja juoksi pari metriä maalimiehestä ohi. Palasi kuitenkin takaisinpäin. Teki hetken töitä löytäen hyvin piiloutuneen maalimiehen. Toi hyvin rullan ja vei myös lujaa ja varmanoloisesti näytölle. Toinen etukulma myös suora. Hyvä rullan tuonti sieltäkin ja ilmaisu. Nyt on tarkoitus vahvistaa suoria pistoja ja saada taas hyvä rutiini hakutyöskentelyyn. Myy ei ole unohtanut mitään, sen verran kokemusta sille on jo kuitenkin kertynyt. Tästä on helppo jatkaa. Pientä viilailua vaan ja ollaan taas koekunnossa ja vaikka ateisti olenkin, sanon silti... jos luoja suo.

Ps. ... ja siis edelleen kaikki tehdään yhä maltilla, eli ei vielä todellakaan treeniä montaa kertaa viikossa, vaan pikku hiljaa tekemistä lisäten.