jaksaa, jaksaa..

Myyn sairasteluiden jälkeen sairastuin itse viikon flunssaan. Ei tunnu muuten yhtään niin pahalta kuin koirien sairastelut. Mistä lie johtuukaan? Olen lueskellut nettiä, katsonut elokuvia ja -sarjoja enemmän kuin mitä ehkä koskaan ennen. Taso laskee koko ajan mitä enemmän aikaa on. Aikaa on ollutkin ihan jotenkin loputtoman paljon, kun ei ole mitään treenejäkään. Niinhän siinä sitten helposti käy, että olen ajautunut myös selailemaan pentuilmoituksia... 😎 Pari mielenkiintoista belgiyhdistelmääkin olisi nyt tarjolla, että vink, vink vaan... Karkeakarvaisia holskujakin olen katsellut, mutta valitettavasti karkkareiden jalostus näyttää painottuneen tänä päivänä enemmän näyttely kuin käyttöpuolelle. Eipä meille neljättä koiraa tule, mutta ainahan sitä voi haaveilla ajankuluksi.

Onhan tämä oikeasti ihan tosi outoa! Olla treenaamatta mitään, kun kentät ja metsät suorastaan huutavat meitä puoleensa! Kolme koiraa, mutta yhdelläkään ei voi treenata. Haun Sm-kisoihin oltaisiin Myyn kanssa tarvittu vielä yksi tulos, jotta pääsykriteerit olisivat täyttyneet. Olisi ollut niin siistiä ainakin yrittää edes tavoitella Sm-paikkaa. Toukokuun lopulla olisi ollut sopivasti hakukoekin tässä lähellä. Pari kuukautta leikkauksesta on jo tuolloin takana, mutta pitäisi vähän saada treeniäkin alle.

Puuron paisteluiden ohessa, ollaan päästy Myyn kanssa jo kuitenkin ihan kunnon lenkeille. Tämä auttaa jo kovasti jaksamaan. Vielä en uskalla Myytä irti laskea, mutta pitkässä flexissä saa jo poukkoilla. Viikon päästä leikkauksesta tulee kuluneeksi kuukausi. Toipuminen on sujunut nyt hyvin ja varmasti Myyn hyvä peruskunto auttaa asiaa. Myy on sopeutunut varsin hyvin uuteen, rauhalliseen elämäänsä. Kunhan se saa vaan olla lähelläni, niin kaikki on silloin hyvin Myyn maailmassa. Tottahan se taas nukkuu sängyssä ja niin liki kuin mahdollista. Se on kyllä paikkansa siinä ansainnut. 

Myyn ruokailu näyttää vakiintuneen noudattamaan tiettyä kaavaa. Tutuilla nappuloilla, puuroilla ja lihoilla mennään jatkossakin. 

1. Aamu: 1 1/2 dl nappulaa tai puuroa, johon lisätty lihaa. Kumpaa annan, riippuu siitä kuinka kiire on töihin. 
2. pv (töistä tullessa): välipalaksi laktoositonta raejuustoa tai pikku annos puuroa
3. ilta: 2 dl nappulaa.

Varmaan annoskokoja vähän vielä kasvatellaan, kunhan aktiivisuuskausi kunnolla alkaa.

Romeo ja Moore voivat molemmat myös hyvin. Moore jaksaa viihdyttää aina vaan. Liharuoan jälkeen se saa ihan AINA takuuvarman juoksuhepulin. Varauduin tähän ensimmäistä kertaa kameralla ja sitten vaan odottelin. Moore söi rauhassa lautasensa tyhjäksi. Sitten se kivettyi patsaaksi. Hetken päästä se asteli arvokkaasti vesikupille. Mulkoili kulmakarvojen alta mua ja kameraa. Sitten kun en ollut varustautunut kameralla, se ralli tietenkin heti alkoi. Kyllä elämä olisi paljon ilottomampaa ilman tuota skottia.

Oon aina puhunnut, että mökimme sijaitsee erämaassa, vaikka onkin keskisessä suomessa. Nyt tästä on ihan oikeat todisteet. Riistakamera kuvasi mökimme pihassa ahman!