Tapaus Romeo

Meidän koirilla 9-vuotta on jonkinlainen rajapyykki. Siinä kohtaa käydään taistelua jäädäkö henkiin vai kuolla.

13.2 Romeon vointi romahti odottamatta. Tietenkin juuri silloin tapahtuu kaikenlaista yhtä aikaa, eikä enää tiedä mikä johtuu mistäkin. Myyn kanssa tuli kova tälli jäällä, jonka seuraksena R. lensi kyljelleen. Tätä ennen oli Romeon asiat kuitenkin jo menneet outoon suuntaan. Viikonloppuna Romeolla alkoi istuminen olla vaikeaa ja lopulta R. lakkasi istumasta. Häntä oli syvällä koipien välissä, koira oli apean, sairaan ja hyvin vihaisen oloinen. Ei juonut eikä syönyt. Hipaisu aiheutti voimakasta murinaa ja R. murisi myös meille ihmisille. Leikkaushaavaa ei voinut katsoa, koska en viitsinyt purettaa itseä, kun ei ollut kunnon kuonokoppaakaan. Raivo oli jotain ihan ennennäkemättömän suurta. Romeo ilmentää kipua voimakkaalla aggressiolla ja kun kipulääke ei auta, ollaan hankaluuksissa. Ensin yritetään purra ja heti seuraavaksi nuolaistaan poskesta kuin anteeksi pyytäen. Ymmärrän, että kipu on todella kovaa kun koira käyttäytyy noin ja pakko oli vaan jotenkin ymmärtää rakasta ystävää. Ensimmäistä kertaa oli vähän sellainen fiilis (jollaista en olisi koskaan uskonut tuntevani), että omaa koiraa aavistuksen jopa pelkäsi. Ei nyt sillai kovin tosissaan, mutta R. on kuitenkin melko uskottava jos on tulossa päälle... Annoin Rimadylia suurimman mahdollisen määrän, jolla ei kuitenkaan mitään vaikutusta, eikä tilanne helpottanut. Toiset koirat piti pitää myös erillään, koska tilanne oli kaikille hyvin stressaava. Myy yritti tuttuun tapaan uida liiveihin Romeon murinasta huolimatta ja peli piti viheltää poikki ennenkö tulee ruumiita. Selvää oli, ettei näin voi jatkua.

Illalla eläinlääkäriin. Kuonokoppa laitettiin päähän ensimmäiseksi ja sitten päästiin tutkimaan. Hännän koskettaminen sai koiran huutamaan kivusta. Lanneranka oli myös hyvin kosketusarka ja takapää voimaton. Silmät olivat lasittuneet ja Romeo tärisi kauttaaltaan. Leikkaushaava siisti ja oikein hyvin parantunut. Ei siis mitään tulehdusta nähtävillä. Verikokeet, crpit ja luustokuvat kaikki ok... Eläinlääkäri lupaa konsultoida Tampereen ell. Kalliota. Jotain neurologista epäillään, mutta vaatii melkoista salapoliisityötä selvittää mikä Romeota vaivaa. Magneettikuva voisi kertoa jotakin. (Maksaa reilu 1000 euroa...) Romeo saa klinikalla kipupiikit opioidia (temgesic), kortisonireseptin ja lähdetään kotiin. Kotona on luonnollisesti ihan tokkurassa, väsynyt ja hämmentynyt.

14.2 Seuraavana aamuna (ei ole saanut vielä tässä vaiheessa kortisonia, koska opiadilääkitys) Romeo istuu pää roikkuen, apean ja hyvin sairaan oloisena. Ei syö, eikä juo. Pakko kuitenkin lähteä töihin ja jättää se päiväksi kotiin. Pelottaa, mikä tilanne on kun palaan kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Vastassa on kaksi koiraa. Myy ja Moore. Romeo makaa kauempana, heiluttaa vaisusti häntää kun puhun sille. Ei nouse ylös. Lopulta nousee. Takapää on hutera, eikä pysy oikein pystyssä. Pää roikkuu. Annostelen kiireellä lääkkeet. (kortisonin ja kilpparin) Kannustuksella ja kehuin saan lääkkeet menemään. Annan ruokaa, jota alkuun vaan nuolee osaamatta niellä. Lopulta alkaa syömään ja syö kupin tyhjäksi. Lisään kuppiin piimää, jonka latkii kaikki. Tämän jälkeen käy seisomassa takapihalla. On jotenkin kovin hämillään kaikesta, ei tee tarpeita tms. H.n tullessa kotiin kävelee vastaan. Heiluttaa häntää ja ottaa käden hennosti suuhun. Näyttää illalla kuitenkin vähän virkeämmältä. Istuminen onnistuu. Koko päivän olen odottanut ell. soittoa, jota ei tule.

15.2 Aamulla R. seisoo yhä apean näköisenä, eikä selvästikään ole mielellään lähdössä ulos. Otan kuitenkin Mooren ja Romeon ja mennään yhdessä lyhyelle kävelyllä. R. yrittää pissiä, mitään ei tule. Naapurin hoffi tulee vastaan. R. innostuu vähän pörisemään, jonka jälkeen ruopii vähän maatakin. Pissaa uudelleen ja nyt pissaa tulee paljon. Raikas ilma piristää Romeota ja loppulenkistä menee jo reippaammin. Kotona annan lääkkeet ja tarjoan taas Mooren "elvytysruokaa"; riisiä, lihaa ja lihalientä (paljon nestettä). Syö hyvällä ruokahalulla ja juo lopuksi piimää. Näyttää vähän pirteämmältä, mutta on yhä väsynyt.

Iltapäivällä vastassa on kolme koiraa. Romeo ensimmäisenä. Se ottaa käden suuhun ja näyttää selvästi piristyneeltä. Annan koirien ulkoilla hetken takapihalla. Käytän Myyn kikkarilenkillä (9 km) ja sen jälkeen vien pojat köpöttelemään jäälle. Toinen on sairas ja toinen on vanha tai oikeastaan molemmat ovat vanhoja ja sairaita. Mennään hiljaa kävellen. Otan Romeolle frisbeen mukaan, koska se on Roon lempilelu, jota on mukava mälvätä ja kantaa. Josko se vähän piristää. Ei ole aikomustakaan tietty sitä heitellä. Kovasti Roo tykkäisi leikkiä ja vaikuttaa paljon paremmalta. Kortisoni selvästi auttaa. Pissaa tulee tosi paljon. Eläinlääkäri ei soita, eikä klinikka vastannut soittoihin päivällä. Turhauttaa ja vähän nyt meni pisteet meidän vakkaripaikkaan...

16.2 Romeon kunto kohtalaisen hyvä. Vähennän kortisonia puolella tabletilla, koska annostus on ollut todella suuri. Ruokahalu on nyt hyvä. Saan klinikalle yhteyden. Eivät ole saaneet Tampereen ell. kiinni, joten tilanne yhä sama. Lupaavat soitella heti kun saavat lisätietoa asiaan, jos nyt sitten saavat. Kerron Romeon voinnista ja sovitaan, että kortisonilla jatketaan. Kortisonista saattaa tulla Romeon loppuelämän lääke.

Työpäivän jälkeen Romeo on lähes normi ihana itsensä. Saa rapsuttaa ja pusuja tulee. Tällä erää tämä oli toivottavasti tässä. Voi kun jotain selviäisi ja tietäisi mikä Romeota vaivaa!