sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Ylikunnossa?



Niin hienoa talvea pitää, mutta sen verran on ollut taas kaikenlaista harmia ja huolta koirarintamalla, ettei kivasta säästä oikein osaa edes nauttia. Romeon tilanne ehkä vähän helpotti, mutta jotta ikävät asiat pysyvät vakiona, sairastelijoiden joukkoon liittyi nyt sitten Myykin.

Aloitetaan nyt sitten vaikka Myystä. Kaikki alkoi kun koira joka pissaa lenkillä aina vaan sen yhden kerran, alkoi pissata useita kertoja ja juoda tavanomaista enemmän. Alkuun vaikutti varsin selvältä virtsatulehdukselta. On ollut kylmää ja kaikkea. Ei muuta kuin pissanäytettä lääkäriin. Lääkärissä pissa todettiin puhtaaksi, samoin viljely ja siitähän alkoi mielikuvitukseni jyllätä. Mistä sitten on kyse? - Munuaissairaus, diabetes ja mitä niitä nyt on... Ei kai vaan Myykin ole sairas? Huoli, suru ja toisaalta myös jo vähän väsymys tähän koirien jatkuvaan sairasteluun. Ensin Moore, sitten Romeo ja nyt vieläpä Myy. Aina saa käydä eläinlääkärissä jonkun koiran kanssa. Kuolevat varmaan kaikki nyt kerralla. Pahimman tunnekuohun mentyä ohi, aloin jo vähän epäillä itseäni... Juoko se sittenkään enempää kuin ennen? Muutkin koirat juovat nyt vähän enemmän kun on pakkasta ja lämmitys isommalla. Pissaako se nyt sitten niin usein? Ehkä se vaan merkkaa tai jotain nyt vähän enemmän. Ehkä vaan ylireagoin ja päätän antaa asian olla seuraavaan päivään ja yritän olla murehtimatta, kunnes.... Aamulla meidän sänky on märkä. Myy on pissannut alleen nukkuessaan. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Jotenkin aivan käsittämättömän hirveä tunne! Sillä on siis vähintään jotain virtsankarkailua tai jokin sairaus kun se ei pysty pidättelemään. Ei saa olla totta. Kaikelta putoaa pohja. Seuraavan yön Myy on kuiva ja luulen, että oli vaan tämä kerta, eikä se toistu. Se on syönyt lunta tai jotain. Mutta ei, seuraavana yönä runsas pissa tulee taas nukkuessa ja jo puolilta öin, vaikka ulkona on käyty viimeksi puoli kymmenen aikaan illalla. 

Ei auta kun mennä taas lisätutkimuksiin eläinlääkäriin, jossa otetaan nyt verikokeita ja ultrataan virtsarakko. Myyn virtsarakosta ei löydy mitään poikkeavaa. Ei kiviä, eikä kiteitä ja anatomia normaali. Verestä oteen laaja verenkuva, josta katsotaan mm. munuainen, maksa, sokeri, ja tulehdusarvot. Eläinlääkäri heittelee arvauksia. Addisonin tauti tai jotain muuta alkavaa sairautta...tuskin pelkkää virtsankarkailua, koska kyse ei ole tiputtelusta, vaan rakko tyhjenee yöllä kokonaan. Juomisesta on puhetta, enkä osaa arvioida juoko Myy "liikaa". Myyn kokoiselle koiralle (23,7 kg) on kuulema vielä täysin normaalia juoda kaksikin litraa vettä päivässä ja niin paljoa se ei todellakaan juo. Saadaan Propalin-resepti mukaan. Myyn nukkumapaikka vaihtuu pois makuuhuoneesta ja meidän sängystä. Kaipaan jo niin kovasti sen hennolta hieltä haisevia varpaita viereeni ja en tiedä kumpi meistää kärsii tällä hetkellä enemmän... Pariin seuraavaan yöhön ei liity pissailua. Makuuhuoneen koiraportin takaa kuuluu hentoa Myyn itkuininää läpi yön, eikä kukaan nuku hyvin.

Verikokeiden tulokset tulevat perjantaina. Kaikki muut arvot ovat viiterajoilla, paitsi munuainen ja crp jotka molemmat ovat ihan aavistuksen koholla. Tämä menee kuulema vielä ihan normaaliuden piikkiin, joten ei pitäisi olla onneksi mitään hälyttävää. Kontrolli kuitenkin viiden viikon päästä, jolloin katsotaan pissa, munuainen ja crp uudelleen vielä varmuuden vuoksi. Hyvää on, että kaikki Myyn tähän asiaan liittyvät oireet ovat nyt kadonneet, eikä pissavahinkoja ole enää tullut. Propalin-lääkettä virtsankarkailuun emme aloita kun vaan kaksi vahinkoa on tapahtunut, eikä Myy juo tai pissaa enempää kuin ennen. Myy on päässyt takaisin sänkyyn nukkumaan ja vitsi, miten se on taas mukavaa. Jäädään kuitenkin kuulolle. 

Kavereiden kanssa tuli puhuttua palautusjuomista mitä annan Myylle raskaimpien lenkkejen jälkeen. Aa... no ne palautusjuomat. Nutriplus geliä lisäravinnoksi, piimävettä, rasvaista lihaa, hyvälaatuista nappulaa, nutrolin öljyt jne. - Tarvitaanko vielä jotakin lisää? - Eikö nämä riitä? - Ei, jos koiraa treenataan kuin huippu urheilijaa. Googletan ylikunnosta artikkeleita ja sitten törmään sattumalta tällaiseen juttuun. Bingo! Voisiko kyse olla Myyn tapauksessa myös tästä? 


ja nostaisin artikkelista erityisesti esiin tämän:

Läpivirtsaaminen

Ehdottomasti yleisin vakavista ylirasitusoireista on ns. läpivirtsaaminen tai jopa asidoosikseen meneminen. Sen huomaa siitä, että koira harjoituksen tai kilpailun jälkeen virtsaa huomattavan paljon, joskus jopa alleen. Silloin koiran suolotasapaino on mennyt sekaisin. Se juo enemmän ja enemmän virtsaten yhä tiheämmin, jolloin se “huuhtelee” elimistöstään koko ajan enemmän suoloja pois. Munuaiset eräällä tavalla menevät sekaisin ja saavat lihaksista vapautuvista elektrolyyteistä vääriä signaaleja, jolloin koko eloimistö joutuu Pahan Oravanpyörään. Lääkkeenä käytetään lepoa, ruuan rasvaprosentin nostamista ja valkuaisen määrän vähentämistä sekä palautumisaineita (elektrolyyttejä). Elektrolyytit kuuluvat kovassa treenissä olevan koiran ja kilpailijan perusaineisiin. Elektrolyyttejä annetaan aina ennen suoritusta ja sen jälkeen.
Lievemmät tapaukset ovat hoidettavissa itse, mikäli kykenee arvioimaan virtsan väristä koiran tilaa sekä seuraamaan kuivumista. Niin kauan kun virtsa on kellertävää, niin ollaan aika turvallisessa tilanteessa, mutta veden virtsaaminen vaatii jo toimenpiteitä. Verimäisyys, tumma punainen väri, on syy soittaa välittömästi lääkärille. Asidoosi vaatii aina ja poikkeuksetta eläinlääkärin hoitoa – yleensä nesteyttäminen ja elektrolyytit riittävät – sillä tila tappaa hoitamattomana nopeasti. Greyhoundilla on veren hematokriitti harrastuksen ja rodun erikoistyypin takia luontaisestikin niin lähellä kriittistä, että se ei kestä rajua kuivumista. Muilla roduilla asidoosiin joutuminen on vielä huolestuttavampaa, koska niillä silminnähden tulleet oireet juoruavat jo huomattavan vakavasta tilasta. Jos koira joutuu juomisen ja lisääntymisen virtsaamisen kierteeseen, niin ensimmäiseksi kannattaa ottaa yhteyttä osaavaan harrastajaan. Se ei nykyään enää välttämättä tarkoita kasvattajaa, koska Suomesta löytyy jo turhan paljon kasvattajia, jotka eivät edes hallitse elektrolyyttien annostamisen alkeita.
Kilpailun jälkeen kriittisin hetki on juottaminen. Koiralle on tarjottava riittävästi nestettä, mutta se ei saisi päästä ahnehtimaan. Vatsa täynnä vettä on veren kaivamista koiran nenästä.

Paskaomistaja-fiilis jos olen päästänyt koiran tuohon kuntoon! Helmikussa ollaan todellakin lenkkeilty paljon ja fyysisesti kuormitettu koiraa. Olen kuvitellut, että kyllä perusterve, hyväkuntoinen, parhaassa iässä oleva belgi jaksaa tekemämme lenkit ja on palautunut riittävästi ennen seuraavaa reissua. Lepopäiviäkin on kuitenkin ollut välissä useampia... Kaksi eri eläinlääkäriä, jonka kanssa olen tästä asiasta keskustellut, pitävät ajatuksiani hyvinkin mahdollisena syynä Myyn oireisiin ja juuri ylikuntoon liittyvinä asioina. Onneksi pissa on kuitenkin ollut koko ajan keltaista, jolloin tapaus on ollut lievä ja oireita ovat jo hävinneet kun ollaan palauduttu nyt ihan kunnolla. Hyviä palautusjuomia on jo kaapissa ja jatkossa mennään enemmän maltilla. Voin sanoa, että kokemus on aika pelottava. Tiedä sitten miten nuo sudet ja muut villieläimet tuolla luonnossa pärjäävät kun niille ei tarjota näitä palauttavia... 



Sitten tämä toinen... Mitäpä kuuluu Romeolle? Toisaalta hyvää, toisaalta huonoa. Kipu on saatu hallintaan kortisonilla ja aggresiivisuus on poissa. Kaipaamani kultainen Romeo on tullut takaisin. Kortisonia ajetaan nyt mahdollisimman alas koiran vointia seuraillen. Kukaan ei tiedä mikä Romeota loppujen lopuksi vaivaa, mutta oireet on saatu pois ainakin hetkellisesti. Kuten kuvastakin näkyy, Romeo ei ole entisellään. Ihan kun toinen puoli kasvoista olisi vähän halvaantunut? Borrelioositesti seuraavaksi jos oireet palaavat. Romeo syö hyvin ja tekee etupäässä Mooren kanssa pikku lenkkejä. Myyn kanssa on pidetty lenkeistä taukoa, koska Romeo ei kestä Myyn rajuja leikkejä ja koirakeilausta mitä Myy innostuessaan tekee. Eniten mietityttää kuitenkin Romeon käytös, joka ei jotenkin sovi tilanteeseen. Lenkillä (lyhyellä) saattaa tulla yllättän istumaan jalkoihin. Peppu mun jalkojen päällä ja katse kaukaisuuteen. Istuu ja ihmettelee. On jotenkin hämmentynyt. Aivan kun ei tietäisi missä ollaan tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Olkkarissa tulee "pyytämään" kovasti jotain, mutta ei tiedä itsekään mitä. Ei ole menossa vaikkapa ulos ja on vaan jotenkin kovin hämmentynyt omasta käytöksestään.  Yritetään nyt vaan jotenkin ymmärtää toisiamme ja mennä päivä kerrallaan. Yksi toivoa antava ja tavallaan parantumisen merkki on nähty. Ensimmäinen sisällä kelliminen kastraation jälkeen. 


Tervein meidän koirista on viime aikoina ollutkin vähän yllättäin Moore. Moore on ottanut tavakseen piristää meitä hassuttelemalla. Se saa päivittäin ruoan jälkeisiä villejä ilohepuleita. Puskee partaansa mattoon ja sinkoilee paikasta toiseen niin, että matot on kasassa. Jos menet ruoan kanssa istumaan sohvalle se syöksyy kuin ohjus vierellesi. Jäälläkin se juoksee kovaa ja iloisesti. Kiva katsoa miten se yhä nauttii elämästään, eikä kipulääkkeitäkään ole nyt tarvittu. Turkki on niin tiivis, ettei vanhaa tunnu edes kovin helposti palelevan. 


Myylle ostin pakkasilla Rukan softsell tossut ja totesin ettei se niitä tarvitse... Tossut eivät pysy jaloissa ja jumeja tulee takuuvarmasti jos tuollaista strutsikävelyä niiden kanssa pidempään tekee... Palautin tossut ja ostin vaihtariksi Myylle pannan. Vähän bling blingiä pitää tytöllä olla.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä Romeolle! Näin sen kuvia toisesta ryhmästä, ja jäin miettimään tuota kasvojen halvaantumista ja outoa käytöstä. Sillä näyttäisi muutamassa kuvassa olevan tuo vasemman puoleinen silmä verkkokalvon pohjalta täysin samea, joten voisiko olla ettei se näe silmällä kunnolla? Jo edesmenneen koirani sokeutuminen alkoi juuri noin, että valokuvista näkyi ettei silmän pohja ole samanlainen kuin toinen. Mutta tokikaan näistä valokuvista ei mitään diagnooseja tehdä, toivotaan että Romeo kuitenkin tervehtyisi!

    VastaaPoista
  2. Romeo kiittää saamistaan tsempeistä! :) Hmmm... Romeon silmät tutkittiin kyllä nyt ihan rokotuksen yhteydessä, eikä niissä ollut huomauttamista. Lampulla toki vaan katsottiin, eikä muuta silmätutkimusta tehty. Tiedä näitä sitten. Omaan silmäänkin vasen silmä on näyttänyt jo pitkään epäilyttävältä, mutta tosiaan ainoastaan valokuvissa. Livenä se on ihan normaalin näköinen, jo vähän vanhan koiran silmä. Näön huonontumista en ole ainakaan itse huomannut.

    VastaaPoista