Kikkarointia, tottista ja Romeon kuulumisia...

Sain H:lta lahjaksi Suunnon kellon. Merkki on Suunto Spartan Ultra 1.12. Sen lisäksi, että se on kello, se myös laskee askeleita ja kilometrejä, mittaa aikaa ja nopeuksia, piirtäen samalla karttaa sinne minne ikinä menenkin. Kaikkea tätä kerättyä infoa voi sitten myöhemmin katsella tietokoneelta ja halutessaan analysoida. Sen verran olen analysoinut, että aika paljon tulee liikuttua...

Tarkoituksena kun on oman kunnon kohottamisen lisäksi saada taas keväälle hyväkuntoinen ja jaksava pk-koira. Ajelen Myyn kanssa paljon kelkalla, H. hiihtää ja sitten vastapainona teen lenkkejä kävellen, jolloin liikunta on koiralle omaehtoisempaa ja askellajit vaihtuvat. Jäällä juoksuttaminen ei ole pohjan puolesta parasta mahdollista liikuntaa, varsinkaan jos lunta on vähän, joten tärkeää on myös huollattaa koira nyt hyvin. Ruokaa on myös lisätty. Toinen ruoka nappulaa ja toinen raakaa lihaa. Sen verran on tullut Myylle lihasta, että valjaat ovat vähän pienehkön oloiset.

Suurin osa lenkeistä tulee tehtyä luonnollisesti Myyn kanssa. Kävelylenkeille otan usein Romeonkin mukaan, mutta niin ikävä kun sitä onkaan myöntää, raitapoika ei enää oikein jaksa pidempiä lenkkejä. Niistä alkaa Mooren kanssa tulla sellainen pari, joille molemmille riittävät lyhyet nuuskuttelulenkit. Romeolle menee särkylääkettä nyt lähes päivittäin, koska muuten se on ollut aggressiivinen. Lääkkeellä se on leppoisampi, nukkuu paremmin ja pinna on selvästi pidempi. Jotain kipujahan sillä on. Kastraatiosta ei ole vielä kauan, joten voihan vaan olla, että toipuminen vie vaan vähän kauemmin aikaa kun ikääkin on. Katsellaan nyt rauhassa mihin suuntaan asiat menevät.

Pallo on vaihtunut Romeolla pehmeämpään.

Omista pojista kun ei Myylle enää oikein juoksuseuraa ole, mukaan on päässyt usein nuori ja terhakas Niilo-westie. Niilo on luonteeltaan varsin fiksu terrieri ja tulee hyvin juttuun Myyn kanssa. Se ei koskaan kuumu liikaa (kuten terriereillä joskus tapana on..) ja kunnioittaa selvästi isompaa ystäväänsä. Yhdessä juostaan ihan täysillä, vaikka ei muuten niin paljoa leikittäisikään. Puolin ja toisin on esitelty jo joitakin pieniä leikkiin kutsuja ja saatu ilohepuleita...

Edellisellä viikolla tottistreenejä ei ollut. Oltiin H.n kanssa talkoilemassa Liepeen koirahiihdossa ajanottajina. Paikka tosin ei ollut Liepeellä, koska kisat jouduttiin siirtämään Vaajakoskelle lupaongelmien takia, (olisihan tavan hiihtäjille ollut ihan hirveää, jos latu olisi ollut koirahiihtäjien käytössä pari tuntia, minkä ajan kisat aina kestävät... 😉) jossa kyllä olikin oikein erinomaiset olosuhteet kisata. Kylmä pakkaspäivä, mutta niin vaan saatiin ajat taas kaikille kisaajille. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin koirahiihto on kyllä varsinainen yleisölaji ja talven ehdottomasti paras koiratapahtuma!

Hallilla käytiin lauantaina. Toisin kun voisi luulla päivän liikutuista kilometreistä, Myy oli todella hyvässä mielentilassa ja keskittynyt. Aika paljon sitä kestää purkaa ilman, että se näkyy huonontavasti treeneissä. Ääntä ei ollut ollenkaan ja tehtiin lyhyet ja napakat treenit. mm. muistuteltiin vähän metristä ja paikkamakuuta...

Pikästä aikaa tehtiin nyt siis myös metrinen, joka saatiin myös kuvattua. Rohkeasti ja asenteella Myy hyppää, vaikka ponnistus lähteekin aika kaukaa... Asenne ratkaisee ja sitähän ei Myyltä puutu.

Palautushyppy enemmän ajatuksella. Ilmavat ja hyvät hypyt molempiin suuntiin. 

Paikkamakuuta on vahvistettu myös talven aikana. Paikallaoloajat eivät mitään superpitkiä ole olleet, koska painoarvo on nyt koko ajan hyvässä mielentilassa. Oikein hyviä paikkiksia Myy onkin nyt tehnyt! On tarkkaavainen, hiljaa ja asento pysyy. Kuolajojo roikkuu maassa asti. Myy tietää, että nämä ovat aina niitä superhyviä juttuja.

Tykkään kyllä tuosta Myyn ilmeestä millä se tänä päivänä töitä tekee! Teknisestihän Myy on taitava, eikä se virheitä juuri tee. Ääntely ja parempi keskittyminen on se osa-alue, joka vaatii töitä. Aika paljon olen saanut Myyhyn talven aikana lisää keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Kokonaisuus näyttää toisinaan jopa jo aika kivalta. Nyt on vaan pyrittävä pitämään näistä omista kriteereistä tiukasti kiinni silloinkin kun palataan kentälle, eikä antaa Myyn palata enää ääntely- ja häröilymoodiin. Toki kokeet ovat aina sitten oma juttunsa, mutta mielenkiinnolla odotan kyllä tulevaa. Onhan se toisaalta selvä, että silloin kuin kisakausi on kuumimmillaan, treenit jäävät väkisinkin melko vähiin. Kokeissa vahvistuu helposti myös se ei toivottu-käytös kun epäkohtiin ei päästä heti puuttumaan. Talvi on sitten sitä aikaa, jolloin näitä epäkohtia pääsee vasta kunnolla korjailemaan. Täytyy kuitenkin jatkossa pyrkiä siihen, että kokeiden välit ylläpidetään näitä talvella tekemiämme juttuja, jotta tekeminen oikeasti näyttäisi joskus myös hyvältä siellä kokeissakin. Myy on kyllä ihan paras treeni- ja kisakaverikin 💝.