Onpa ollutkin jotenkin harvinaisen upea talvi täällä keskisessä Suomessa! Paljon lunta ja pakkastakin sen verran, että jäälle uskaltaa jo mennä. Enempää ei juuri voi toivoa. Kevättalvi on kyllä mukavaa aikaa koiran omistajankin näkövinkkelistä. Ei olla edes treenitty, vaan pidetty taukoa kaikesta muusta paitsi kuntoilusta. On liikuttu paljon koirien kanssa. Metsässä ja jäällä. H. on myös hiihtänyt Myyn kanssa ja minä kelkkaillut.
Romeo on toipunut hyvin kastroinnista ja päässyt palaamaan takaisin normielämään meidän kaikkien onneksi. Kauluria pidettiin tasan viikko, jonka jälkeen kenenkään hermo ei enää kestänyt sitä yöllistä heräilyä kolinan takia. Romeo ei koskaan oppinut omia ulottuvuuksiaan kaulurin kanssa ja sillä oli koko ajan varsin epämukava olo. Aina se törmäili johonkin. Loppuajasta oli jo aggressiivinenkin, kun ei päässyt nuolemaan tassuja tai kirputtamaan itseään, jos jostain kutitti. Jotain housusydeemiä olisi voinut ehkä kokeilla, mutta luulen Romeon tuntien, että jos se olisi päässyt käyttämään hampaitaan, se olisi repinyt housut hetkessä rikki. Kauluria ei sille kyllä jatkossa enää tule. Oli kyllä juhlavaa nukkua hyvin ensimmäinen yö viikkoon.
Metsässä on ollut kaunista. Valoa ja varjoja. On yritetty saada näitä näkymiä purkkiin, mutta kyllähän se vaan niin on, että nettilaatu latistaa kaiken varsin hyvin.
Vastapainoksi metsässä samoilulle, Myy on saanut olla myös H.n hiihtokaverina..
... kun me poikain kanssa tuumaillaan ja nautitaan rauhallisesta menosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti