Joulun aikaa

Talvinen piha

Ihanaa ja niin kovin rentouttavaa Joulun aikaa on saatu viettää taas kaikkien rakkaiden kanssa. 💝Pitkästä aikaa nyt on myös oikein kunnolla luminen talvi ja uskomattoman kaunista joka puolella! Puuttuu enää ne pakkaset, jotta järvetkin viimein jäätyisivät.

Aattona käytiin hallillakin. 

Myyn kanssa jatkettiin mm. keskittymisharjoituksia

Treenikaverit Niilo ja Roosa

Romeo pääsi tekemään rallitokoa Roosan ohjauksessa. Raitapoika oli kovin innoissaan ja yritteliäs.

Kontaktiharjoituksia

Tyypit paikkamakuussa

Jouluna oli myös oikein kivat kelkkakelit. Tapaninpäiväajelut Myykkösen kanssa..

Hyvää Joulua!

Vuosi 2017

Vuoden 2017 häppeningit alkavat olla pikku hiljaa takanapäin. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on ollut meille koiraharrastajan näkövinkkelistä katsottuna erittäin hyvä vuosi. Vuosi sitten kirjoittelin tähän tapaan:

Vuodelle 2017 toivoisin TERVEYTTÄ jokaiselle, Moorelle erityis-👍. Paljon kuntoilua, hyvä laumadynamiikka edelleen. Hausta tavoitteena HK2, jäljeltä JK1, agista ainakin niitä hyviä 0-ratoja ja sitten joku näyttely Myyn kanssa, josta tavoitteena saada se H, eli hullun hyvä. 😉

Porukka on pysynyt kutakuinkin terveenä (jos nyt näin voi sanoa kahdesta koirasta, joilla on ollut jo vuosia ollut säännöllinen lääkitys ja sairaudet) ja mikä tietenkin parasta - elossa! Sekään kun ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää, kun laumassa on kaksi veteraani-ikään ehtinyttä koiraa.

Terveys
Aloitetaan Mooresta. Moore täytti marraskuussa 11-vuotta. Mukavat 11-vuotisjuhlat saatiin taas viettää koko perheen voimin. Moore mennä porskuttaa omalla lääkityksellään ja ikäisekseen Moore on ollut melko pirteä ja iloinen koiravanhus. Väliin toki mahtuu huonojakin päivä, mutta niidenkin yli on päästy toistaiseksi särkylääkkein. Nappuloiden syöminen on osoittautunut viime aikoina haasteelliseksi nielemisen takia, joten Mooren ruoka koostuu pääosin puuroista. Lenkeillä Moore on hidas, mutta ei niinkään sen takia, ettei se jaksaisi kävellä vaan hajut pitää tutkia perusteellisesti. Hajujen "välit" mennään yleensä laukalla. Mooren päivittäisiin rutiineihin kuuluu yhä kissamainen ihmisten puskeminen ja sängyssä myllääminen. Iloisena ja innostuessaan se edelleen murisee ja mouruaa. Mooren kortisoliarvoja on seurattu säännöllisesti ja ne ovat pysyneet vakaina. Toivotaan, että sama meno jatkuu mahdollisimman kauan!

Romeolla on ollut vuoden varrella jonkin verran mystisiä iho-ongelmia, kirputtamista, tassujen- ja kyynärien nuolemista ja karvojen tukkoina repimistä, joiden perimmäistä syytä on selvitetty. Luusto kuvattiin ja mikään siellä ei selitä oireita. Kokeiluun otettiin pieni kortisonikuuri kun vaihtoehtona olisi ollut hermokipulääke. Kipu ja kutina kulkevat usein käsi kädessä ja ell.kin on joskus vaikea määritellä kummasta on aina kyse. Kortisonikuuri erittäin pienellä annoksella tehosi lähes heti ja ihon kalvaminen ja karvojen repiminen loppui kokonaan, eli Romeolla oli jonkinlaista iho-ongelmaa. Kuurin loputtua oireet kuitenkin palasivat ja sain puhuttua ell.ltä vielä toisen kortisonikuurin, jonka jälkeen tilannetta katsottiin uudelleen, koska oireet ikävä kyllä palasivat nytkin heti lääkityksen loputtua. Tällä kertaa kokeiluun lähti Cytopoint-injektiolääke, jonka pitäisi poistaa kutina ilman kortisonin ikäviä sivuvaikutuksia. Samalla otettiin maksa- ja munuaisarvot, crp- tulehdusarvo ja nämä kaikki olivat kunnossa. Romeo sai siis ns. terveen paperit mikä on tietenkin erittäin hieno juttu. Myös kutina tuntuu jääneen uudella lääkkeellä pois, joten toivotaan, etteivät oireet enää palaa ja Romeo saa elää jatkossakin vaivatta.




Myy on pysynyt myös terveenä. Pari pientä tälliä on tullut harrastuksissa ja niistä tulleita jumeja on hoidettu osteopaatilla ja hieronnalla. Eläinlääkäriä ei ole vuoden aikana kennelyskärokotuksen ottoa lukuunottamatta tarvittu.

Lauma

Lauman hyvät välit ovat yhä vain syventyneet tämänkin vuoden aikana ja ne ovat paremmat kuin koskaan. Myy arvostaa kovasti Mooren tekemää kasvohoitoa ja nuolemissessio tapahtuukin lähes päivittäin. Ne myös nukkuvat lähekkäin samassa sängyssä. Romeo ja Moore ovat yhä toistensa parhaimmat kaverit ja niillä on ihan omat omituiset juttunsa. Ennen näitä kahta koiraa, en olisi koskaan uskonut, että koirista voi edes tulla noin hyviä ystäviä! Kyseessä kuitenkin kaksi leikkaamatonta uroskoiraa, jolla vaan pari vuotta ikäeroa ja kokoerokin on melkoinen. Toisaalta niitä kiinnostavat ihan eri asiat (lelut ja leikit), eivätkä ne ole koskaan joutuneet kilpailemaan mistään keskenään. Moorella on omat juttunsa ja paimenilla omansa. Aivan loisto porukka.

Kuntoilu
Kuntoilusta on tullut niin luonnollinen osa elämää, ettei sitä oikein edes ajattele. Joka aamu tehdään H.n ja paimenten kanssa viiden kilsan lenkki ennen töihin lähtöä. Viikonloppuna metsälenkkejä mikäli treeneiltä/kisoilta ehtii ja kun harrastaa pk-lajeja, niin mestsässä tulee rämmittyä lähes jatkuvasti. Jos ei kisaa, niin sitten treenaa vähintäänkin jotain maastolajia. Kikkarilla ajoa olisi ollut kiva harrastaa syksyllä enemmän, mutta aika on ollut niin kortilla treenejen ja kisojen takia, joten nyt vasta jää aikaa enemmän näille harrastuksille. Kicksparkilla on jo tänä talvena huristeltu menemään.
Viime talvena oli niin vähän lunta, että kikkarilla pystyi ajelemaan koko kevättalven jäällä, joten toivotaan, että tähän päästäisiin ensi vuonnakin jos jäitä vielä järviin noin ylipäätään enää tulee.

Harrastuksista ja kisoista:
Pk-lajit: Ensimmäinen vuosi jolloin päästiin kunnolla kisaamaan (peräti kuuden kokeen verran) palveluskoirakokeissa ja saamaan samalla tärkeää kisarutiinia sekä koiralle ja itselleni. Ilman Myytä tämä ei olisi ollut mahdollista, joten on kyllä ollut etuoikeus saada omistaa terve koira, jonka kanssa voi harrastaa juuri sitä mistä eniten tykkää ja käydä myös niissä kokeissa. Tätä olen jo niin pitkään halunnut! Tämä kaikki vaatii koiraltakin tiettyjä ominaisuuksia, joten Kämäräisen Annaa pitää kyllä kauniisti kiittää siitä, että hän minulle tästä pentueesta aikoinaan vihjasi. Myös kasvattaja Niina Puputtia pitää myös kiittää loistavasta kisa- ja harrastuskaverista ja tietty kiitos kuuluu myös kaikille meidän kanssa treenaaville, erityisesti mahtavalle hakuporukalle. Ilman teitä, ei olisi meitä. Te vaan ootte ihan parhaita. 😍 Hyvä kepo on myös täysin korvaamaton. 💝

Myy osoitti tänäkin vuonna sen, miten hieno harrastuskoira se on. Energinen, iloisesti ja intohimolla tekevä koira, joka ei kyseenalaista, vaan tekee täysillä sille annetun tehtävän. Se nauttii eniten juuri silloin, kun se tietää tasan tarkasti mitä siltä odotetaan ja ohjaus on selkeää. Myy inhoaa epäselvyyttä ja epävarmuutta. Mitä enemmän luotan itseeni ohjaajana, sen paremmin Myy työskentelee. Meillä on hyvä suhde, joka kantaa ja voin luottaa koiraan. Aika monelta tuomarilta olen vuoden aikana kuultu sanat "iloisesti ja halukkaasti sinulle töitä tekevä koira, teillä on hyvä yhteistyö, -suhde..." ja nämä kommentit tuntuvat aina yhtä hyvältä ja tärkeältä kuulla ulkopuolisenkin sanomana. Äänteleehän se tottiksessa - tästäkin olen kuullut, mutta se onkin Myyn ainoa miinuspuoli. Muuten se onkin aika täydellinen paketti.

Tavoitteet
Kaikki vuodelle asettamani kisatavoitteet saavutettiin kirkkaasti ja mentiin niissä paljon ylikin. Jos joku olisi tullut vuosi sitten sanomaan, saatuamme HK1-koularin, että vuoden päästä Myy on yhtä ykköstä vaille käyttövalio, en olisi uskonut.

Alkukaudesta HK2 koulari (meidän tavoite) ja loppukaudesta uskaltauduttiin oikein arvokisoihinkin, eli hakuilun piirinmestaruuskisoihin, joista kotiin tuomisina piirinmestaruushopeaa HK3 ykköstuloksella. Jälkikokeesta napattiin vielä se viimeinen kauden tavoite, eli JK1 koulari loppukaudesta. Nälkää jäi sopivasti myös ensi kaudelle, kun jälkitreenit kulkivat loppukaudesta erinomaisesti. Kirsikkana kakun päällä, marraskuun hakukokeesta maastosta täydet 200 pistettä ja toinen HK3 ykköstuloksella! Käyttövalion arvo on yhden ykkösen päässä.

HK2-koulari kesäkuussa 

Keski-Suomen Piirinmestaruushopeaa 2017 HK3 ykköstuloksella syyskuussa 

JK1-koulari lokakuussa 

HK3, Maasto 200/200 p. marraskuussa ja toinen ykköstulos 

Näyttelymenestystäkin tuli kaikesta ennakko-odotuksista huolimatta, kun tehtiin ns. täsmäisku Harjavaltaan. Käyttöluokasta EH ja samalla tuli ehkä se kaikkein vaikein rasti suoritettua...

Koiran pesu unohtui ennen näyttelyä, mutta onneksi alkoi edes satamaan niin ei niin erotuttu niin räikeästi joukosta... 😜

Agility
Agissa alkuvuosi vielä oli melkoista nollajuhlaa ja iloittelua. Tarvittavat irtonollat SM:iin saatiin kasaan melko helpon oloisesti, mutta sitä tuplanollaa ei, joten siihen tyssäsi meidän SM-kisoihin pääsy. (Toisaalta saatiin toisaalla se HK2 samaan aikaan, joten se lohdutti.) Tämän jälkeen motivaation puute on näkynyt harjoittelussa koko vuoden enemmän tai vähemmän, joten joulukuussa tein päätöksen agin lopettamisesta tai vähintääkin pitkästä tauosta. Hiukan ristiriitaiset fiilikset jäi kun koira on osaava ja koulutuksellisesti taitava. Itselläni taas oli/on takki ihan tyhjä ja jonkinlainen loppuunpalaminen välittyi kaikesta tekemisestä. Alkujaan valitsin useamman lajin ajatuksella jos jokin ei suju, niin on ainakin vaihtoehtoja. Nyt tuntuu, että Myyltä sujuu laji kuin laji (positiivinen ongelma siis..), joten täytyy tehdä valintoja, jotta itse jaksaa, eikä treenaaminen tunnu liian kuormittavalta. Pk-lajit kiinnostavat tällä hetkellä agia enemmän ja haluan myös jo vähän säästää koiraa agin rasituksilta pk-uraakin ajatellen. Mittaukset, ensi jaksolle vaadittavat kisatyöt ym. tarvittavat toimenpiteet on tehtynä, jos se into ja halu palata lajiin, jostain kuin ihmeen kaupalla vielä löytyisikin jossain vaiheessa. Lisenssi- ja jaksomaksut, kahden päivän talkootyöt ym. vaikuttavat toki myös päätöksiin siltä osin, että pitää miettiä aina näin vuoden vaihteessa joko tai ei nyt kun pk-puolellakin on lisenssimaksu ja tietty sitä kaikkea muuta rahan menoa mitä riittää koiraurheilun ympärillä. Mielenkiintoa kyllä lisää pikku minien ja -maksien mukaan tulo ensi vuonna, sen vaikutukset lajiin, sertien saantiin ym. Joten jäädään agissakin kuulolle.

Lokakuussa päästiin treenaamattomuudesta huolimatta podiumillekin nollaradalla. Sij. 3/29.

Tavoitteet vuodelle 2018
Terveet koirat ja -ihmiset ja hui,.. uskaltaako sitä tänne edes laittaa. Sen PITI olla ensi vuodelle HK3, mutta kai se nyt sitten on FI KVA ja JK2... (toivottavasti näin pitkälle harva jaksoi lukea...)

hallilla & kuulumisia

Maastokausi on nyt sitten ohi näiltäkin leveyksiltä runsaan lumen takia ja tässä kohtaa vuotta talvitauko tuntuukin enemmän kuin tervetulleelta. Nyt pidetään taukoa kaikesta muusta tekemisestä paitsi tottiksista, joihin on viimeinkin aikaa pureutua kunnolla. Lämmin halli on varattuna nyt kerta viikkoon maaliskuulle, joten treenattua tulee ainakin säännöllisesti ja mukavan lämpöisissä olosuhteissa. Romeollekin on luvassa treeniä kun se pääsee tekemään rallitokoa R.n kanssa!

17.12. 1/11. Hallitreenit, joissa teemana hyvä mielentila ja keskittyminen:

• rauhoittumista ja kontaktia. Myy haki aktiivisesti kontaktia ja hakeutui itse perusasentoonkin ja oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Mielentila oli keskittynyt ja hyvä. Namipalkkaa sai enimmäkseen. Lussupalloa sai purra, kun ensin teki töitä hyvin ja keskittyneesti.
• keskittymistreenjä: namikäsi ylös, kontaktilla käsi laski, hamuilemalla tai kontaktin katoamisella nousi. Nopeasti oppi miten ruoka tulee suuhun. 
• liikkeelle lähtöjä. Päästiin liikkeelle ilman ääntä tällä kertaa melko helpon oloisesti. -"Nyt rauhassa" sanominen ja pieni, kevyt posken silitys ennen liikettä tuo malttia ja rauhaa tekemiseen. Mitään ei pääse tekemään äänen kanssa ja Myy alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mistä on kyse. 
• kuuntelu- ja keskittymistreenejä: (istu, maahan, seiso) ei kuunnellut. Istu oli maahan useamman kerran. Kaaviotta asiat eivät olekaan Myylle niin selkeitä. Ollaan ehkä vähän kaavoihin (pk-sellaisiin) kangistuttu näissäkin asioissa.  
• edestä sivulle siirtymiä. Tuli sivulle ilman ääntä.
• leikkiä (namin saalistusta) 

Lisäksi seuruutin vähän kun oli oikein hyvässä mielentilassa. Paljon vasemmalle kääntymisiä, koska edistää/painattaa.. sekä liikkeestä seisominen, joka oli hieno. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä, eikä ääntely ollut tällä kertaa ollenkaan ongelma.

Mauri ja Katla 

Samalla reissulla käytettiin tämmöinen hauska kaksikko lenkillä. Mauri malin kanssa sain peuhata vähän hallillakin... Oikein kiva pikku mies tämä Mauri olikin!

Ekat kelkka-ajotkin ovat Myyn kanssa takana ja oli kyllä mukavaa kun oli huippu luisto! Parempia jarruja kaipailisin kyllä tuohon vehkeeseen, sen verran vauhdikkaasti mennään... Romeolla on nyt ihan järkky karvanlähtö, kuten aina tähän aikaan vuodesta kun talvi tulee. Ensin pudottaa kaiken pohjavillan ja sitähän riittää, eli.. kyllä nuo ovat irtonaisia karvatuppoja. 😉

Kuvasta voisi päätellä, että tänä vuonna saadaan ainakin valkea Joulu!

Kauden viimeisiä hakutreenejä

Myyn pallomeri - tuunatut cuzit. 

Pikku joulujen, mukavan yhdessä olon ja syömingien merkeissä vietettiin tänään kauden ehkäpä jo viimeisiä hakutreenejä. Rataa tallattiin noin reilu 150 metriä. Myylle kolme maalimiestä ja käytössä taas irtorullat. Treenikaverit suunnittelivat radan, joten ei ollut tietoa maalimiesten sijainnista. Oikealta aloitin, koska Myy ei merkannut vahvasti kumpaakaan kulmaa. Myy kaartoi voimakkaasti aluetta eteenpäin käymättä etukulmassa, joten kutsuin pois ja laitoin uudelleen. Meni nyt paremmin kulmaan ja lähti aluetta eteenpäin. Katosi näkyvistä ja hetken odoteltua huutelin pois, ei kuitenkaan tullut. Se ei tule, jos sillä on haju, joten annoin touhuta ehkä vähän turhankin kauan. Toisaalta, tuskin se olisi sieltä huutelemallakaan tullut, joten siinähän sitten odottelin. Lopulta Myy tuli täyttä laukkaa keskilinjaa pitkin rulla suussa, joten se oli käynyt maalimiehellä. Mielenkiintoista oli lähteä näytölle. Myy vei - vieläpä keskilinjaa pitkin, lähes koko alueen mitan ja aloin jo epäillä tietääkö enää itsekään minne ollaan menossa... mutta tiesi se. Yhtä äkkiä se kurvasikin oikealle ylärinteeseen ja sitten puhkuttiin rinnettä ylös puoleen väliin, kunnes maalimies löytyi kaatuneen puun rungon takaa. Maalimies oli kolmonen, jolle olin antanut viimeisen maalimiehen parhaat herkut ja lelut... Hmm. Maalimieskin oli ihmeissään kun koira tulikin niin pian. Sitten palattiin lopusta takaisin alkuun. Hirveän ikävää oman kuntonikin kannalta, jos Myy olisi kokeessa juoksuttanut mua tällä tavalla. En tykkää. Vasemmalta ukko ylös jossain noin reilussa 50 metrissä. Kolmas maalimies myös vasemmalta noin reilusta sadasta. Onneksi loppu tekeminen oli ihan nättiä työskentelyä ja aluetta käytiin nyt hyvin läpi. Kaikki ukot ylös ja hyvät näytöt, joten eipä siinä mitään.

Tottiksessa tein lyhyesti mielentilaa kentällä. Myyllä oli aikasta vaikeeta, kun on tottunut ääntämään samaisella kentällä, jossa on käyty kokeissa. Saatiin kuitenkin pari onnistumistakin, josta pääsin palkkaamaan. Palkkaus nostaa virettä, vire taas lisää helposti ääntelyä kun turhaumaa tulee, joten melkoista tasapainoilua rauhoittaa koira välillä. Tärkein pointti tässä kaikessa on, että oma fiilis on koko ajan hyvä ja jaksaa olla kärsivällinen ja koiraa kannustava. Kyllä tämä hermoa kysyy, mutta ihan selvästi eteenpäin mennään, joskin hyvin pienin askelin.

Eka joululahjani - uusi huppari.

Hiljaa hyvä tulee..

Nyt on aloitettu tehokuuri tottiksen mielentilaan ja keskittymiseen ja olen kyllä iloinen ja vähän yllättynytkin siitä miten hyvin ja nopeasti Myy vastaa koulutukseen!

Kentälle meno: Tottis-sana rauhallisesti, josta Myy tietää mitä tehdään ja istu- käsky. Istu-käsky on hyvä siinäkin mielessä, ettei tyhjää hetkeä pääse syntymään. (Kantoluoto) Purutyyny (Myyn paras palkka) maahan parin metrin päähän koirasta. Itse koirasta noin metrin päähän ja odotellaan, että koira ottaa kontaktin itse. Kontaktista kehuminen ja rauhallinen sivu-käsky. Jos pienikin ääni sivulle tullessa, homma alkaa alusta, eli palautan koiran lähtöpisteeseen. Palautuksiahan tulikin alkuun lievästi sanottuna jokunen, joten tarvittiin kyllä melkoiset lehmän hermot... Jos sivulle tulo onnistuu hiljaa, kehuminen, pieni hiljaisuus ja palkalle pääsy ja ihan kunnon bileet, joissa koiran vietti saa nousta. Alussa Myy oli selvästi hämmentynyt uudesta toimintatavasta ja katseli herttaisesti mielummin lintuja tai ympärilleen kun ei tiennyt mitä siltä odotan. Nätistä sivulle tulostakaan kun ei herunnut palkkaa. Ei se reppana edes tiedä ääntelevänsä ja olisi ollut todella julmaa kieltää sitä siitä! Välillä silitin sitä rauhoittavasti rinnasta, jotta se jaksoi aina vaan yrittää. Lopulta saatiin se hiljainen sivulle tulo, josta pääsin palkkaamaan. Onnistuneiden toistojen myötä Myy alkaa pikku hiljaa oivaltaa asiayhteyden. Nyt se alkaa jo hakea kontaktia yhä aktiivisemmin, eikä meidän tarvitse pönöttää pakkasessa tuntitolkulla. Ääntä se tarjoaa yhä harvemmin ja onnistumisprosentti suurenee koko ajan. Samoja juttuja treenataan myös olkkarissa ruokakupilla, joten toistoja tulee.



On tehty kontaktiharjoituksia liikkeelle lähdöissä ja perusasennoissa. Kun Myy ottaa kotanktin kehuminen, hiljaisuus, kehu ja palkka. Väliin taas seuraa-käsky ja hiljaisuudella liikkeelle ja palkkaus. Liikkeelle lähdöissä on edetty jo aika kivasti siihen pisteeseen, että piippaus on hävinnyt kokonaan. Liinalla olen saanut pomppujakin käännöksissä vähemmäksi mikä ei siis liity ääntelyyn, mutta on toinen meidän iso ongelma. Aika herkästi huomaan tekeväni aiottua pidempi juttuja, kun asiat sujuvat hyvin, vaikka tarkoitus on tehdä nyt pelkkiä perusasioita hyvässä mielentilassa. Malttia on nyt valttia itselläkin, joten ei hoppuilla. Nyt vaan eri ympäristöjä; hallia, eri kenttiä jne. treeneille ja paljon näitä harjoituksia. Hallilla on tarkoitus aloittaa myös käy siihen-treenit, joissa rentoutumisella ja rauhoittumisella saa palkkaa.

Videon katsottuani oma tekeminen tarvii vielä paljon lisää selkeyttä ja rauhaa. Olen omassa tekemisessä turhan hätäinen ja epäselvä. Tarkoitus on rauhoittaa - ei villitä, koiraa. Jännitettä voisi muuten myös käyttää enemmän ja se toimii Myyllä. Mutta jatketaan harjoituksia ja yritetään oppia. Lopputulostahan ei vielä tiedä kukaan, mutta onpahan ainakin yritetty.

Kiitoksen paikka!

Kiitos Myy 💝, kiitos Jatti, sen ihanat koutsit (Aino 💝 ) ja treenikamut. Teitä tulee ikävä. Meidän aksailut päättyivät tänään. Sen verran oli haittaa pikku lämmöstä, että tänään piti jättää leikki kesken meidän vikoissa kisoissa. Hyvä agivuosi tämäkin oli. Tuplanollaa vaille jäätiin tänä vuonna SM-kisoista. Ehkä joskus vielä palataan tai sitten ei...

Kuva Tiina Karvonen 

Kuva Tiina Karvonen 

Hiljaisuus-projekti

Tästä se lähtee! Nimittäin koko talven kestävä Hiljaisuus-projekti tottiksessa. Ei hiota liikkeitä, vaan tehdään hyvää mieletilaa ja keskittymistä. Haukkuvaaran lämmin halli on varattu maaliskuun alkuun kerta viikkoon ja se viimeistään takaa sen, että säännöllistä treenejä tulee tehtyä.

Tänään käytiin taas vähän osaavampien silmien alla treenaamassa. Ongelma ei kuulema ole niin paha kuin mitä voisi luulla. Myyllä ääntely on opittu tapa, joka ei johdu millään tavalla hermoista tms. joten se on ihan pois koulutettavissa oleva juttu. Tultiin siihen tulokseen, että patukkaleikkiä ei myöskään kannata poistaa Myyltä kokonaan. Hyvästä työstä pitää kuitenkin tulla hyvä tili, josta koira myös palkkaantuu kunnolla. Miksi se ei saisi iloita silloin kuin tekee hienosti ja on hiljaa? Liikkeille lähdöissä ääni saatiin helposti esille ja näitä tehtiin paljon. Kontaktista kehu, seuraa-käsky ja jos äänteli, aa-a muistutus, eikä liikkeelle. Pääsi eteenpäin vasta kun oli äänetön. Palkkaus aina silloin kun on hyvin keskittynyt ja tietenkin hiljaa. Eli ihan näitä perusjuttuja. Paikallaan pönötys perusasennossa aiheutti turhaumaa ja sitä, että pälyili ympärilleen. Tässäkin kun Myy otti itse aktiivisesti kontaktin, kehuin ja kun kontaktiin tuli kestoa, palkkasin. Nyt vaan pitää olla todella kärsivällinen, eikä hötkyillä näiden asioiden kanssa. Treenikamulla, (joka nyt koutsaa meitä tässä ääntely asiassa), oli itsellään kovasti ääntävä mali, joka tänä päivänä on ihanan hiljainen ja työnteossa keskittynyt koira. Tämän koiran näkeminen valaa kyllä uskoa siihen, että ääntelystä voi oikeasti päästä eroon, mutta töitä se vaatii. Kahtotaan ny miten meidän käy!