keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Vuosi 2017



Vuoden 2017 häppeningit alkavat olla pikku hiljaa takanapäin. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on ollut meille koiraharrastajan näkövinkkelistä katsottuna erittäin hyvä vuosi. Vuosi sitten kirjoittelin tähän tapaan:
Vuodelle 2017 toivoisin TERVEYTTÄ jokaiselle, Moorelle erityis-👍. Paljon kuntoilua, hyvä laumadynamiikka edelleen. Hausta tavoitteena HK2, jäljeltä JK1, agista ainakin niitä hyviä 0-ratoja ja sitten joku näyttely Myyn kanssa, josta tavoitteena saada se H, eli hullun hyvä. 😉
Porukka on pysynyt kutakuinkin terveenä (jos nyt näin voi sanoa kahdesta koirasta, joilla on ollut jo vuosia ollut säännöllinen lääkitys ja sairaudet) ja mikä tietenkin parasta - elossa! Sekään kun ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää, kun laumassa on kaksi veteraani-ikään ehtinyttä koiraa.

Terveys
Aloitetaan Mooresta. Moore täytti marraskuussa 11-vuotta. Mukavat 11-vuotisjuhlat saatiin taas viettää koko perheen voimin. Moore mennä porskuttaa omalla lääkityksellään ja ikäisekseen Moore on ollut melko pirteä ja iloinen koiravanhus. Väliin toki mahtuu huonojakin päivä, mutta niidenkin yli on päästy toistaiseksi särkylääkkein. Nappuloiden syöminen on osoittautunut viime aikoina haasteelliseksi nielemisen takia, joten Mooren ruoka koostuu pääosin puuroista. Lenkeillä Moore on hidas, mutta ei niinkään sen takia, ettei se jaksaisi kävellä vaan hajut pitää tutkia perusteellisesti. Hajujen "välit" mennään yleensä laukalla. Mooren päivittäisiin rutiineihin kuuluu yhä kissamainen ihmisten puskeminen ja sängyssä myllääminen. Iloisena ja innostuessaan se edelleen murisee ja mouruaa. Mooren kortisoliarvoja on seurattu säännöllisesti ja ne ovat pysyneet vakaina. Toivotaan, että sama meno jatkuu mahdollisimman kauan!




Romeolla on ollut vuoden varrella jonkin verran mystisiä iho-ongelmia, kirputtamista, tassujen- ja kyynärien nuolemista ja karvojen tukkoina repimistä, joiden perimmäistä syytä on selvitetty. Luusto kuvattiin ja mikään siellä ei selitä oireita. Kokeiluun otettiin pieni kortisonikuuri kun vaihtoehtona olisi ollut hermokipulääke. Kipu ja kutina kulkevat usein käsi kädessä ja ell.kin on joskus vaikea määritellä kummasta on aina kyse. Kortisonikuuri erittäin pienellä annoksella tehosi lähes heti ja ihon kalvaminen ja karvojen repiminen loppui kokonaan, eli Romeolla oli jonkinlaista iho-ongelmaa. Kuurin loputtua oireet kuitenkin palasivat ja sain puhuttua ell.ltä vielä toisen kortisonikuurin, jonka jälkeen tilannetta katsottiin uudelleen, koska oireet ikävä kyllä palasivat nytkin heti lääkityksen loputtua. Tällä kertaa kokeiluun lähti Cytopoint-injektiolääke, jonka pitäisi poistaa kutina ilman kortisonin ikäviä sivuvaikutuksia. Samalla otettiin maksa- ja munuaisarvot, crp- tulehdusarvo ja nämä kaikki olivat kunnossa. Romeo sai siis ns. terveen paperit mikä on tietenkin erittäin hieno juttu. Myös kutina tuntuu jääneen uudella lääkkeellä pois, joten toivotaan, etteivät oireet enää palaa ja Romeo saa elää jatkossakin vaivatta.




Myy on pysynyt myös terveenä. Pari pientä tälliä on tullut harrastuksissa ja niistä tulleita jumeja on hoidettu osteopaatilla ja hieronnalla. Eläinlääkäriä ei ole vuoden aikana kennelyskärokotuksen ottoa lukuunottamatta tarvittu.

Lauma
Lauman hyvät välit ovat yhä vain syventyneet tämänkin vuoden aikana ja ne ovat paremmat kuin koskaan. Myy arvostaa kovasti Mooren tekemää kasvohoitoa ja nuolemissessio tapahtuukin lähes päivittäin. Ne myös nukkuvat lähekkäin samassa sängyssä. Romeo ja Moore ovat yhä toistensa parhaimmat kaverit ja niillä on ihan omat omituiset juttunsa. Ennen näitä kahta koiraa, en olisi koskaan uskonut, että koirista voi edes tulla noin hyviä ystäviä! Kyseessä kuitenkin kaksi leikkaamatonta uroskoiraa, jolla vaan pari vuotta ikäeroa ja kokoerokin on melkoinen. Toisaalta niitä kiinnostavat ihan eri asiat (lelut ja leikit), eivätkä ne ole koskaan joutuneet kilpailemaan mistään keskenään. Moorella on omat juttunsa ja paimenilla omansa. Aivan loisto porukka.

Kuntoilu
Kuntoilusta on tullut niin luonnollinen osa elämää, ettei sitä oikein edes ajattele. Joka aamu tehdään H.n ja paimenten kanssa viiden kilsan lenkki ennen töihin lähtöä. Viikonloppuna metsälenkkejä mikäli treeneiltä/kisoilta ehtii ja kun harrastaa pk-lajeja, niin mestsässä tulee rämmittyä lähes jatkuvasti. Jos ei kisaa, niin sitten treenaa vähintäänkin jotain maastolajia. Kikkarilla ajoa olisi ollut kiva harrastaa syksyllä enemmän, mutta aika on ollut niin kortilla treenejen ja kisojen takia, joten nyt vasta jää aikaa enemmän näille harrastuksille. Kicksparkilla on jo tänä talvena huristeltu menemään.
Viime talvena oli niin vähän lunta, että kikkarilla pystyi ajelemaan koko kevättalven jäällä, joten toivotaan, että tähän päästäisiin ensi vuonnakin jos jäitä vielä järviin noin ylipäätään enää tulee.

Harrastuksista ja kisoista:
Pk-lajit: Ensimmäinen vuosi jolloin päästiin kunnolla kisaamaan (peräti kuuden kokeen verran) palveluskoirakokeissa ja saamaan samalla tärkeää kisarutiinia sekä koiralle ja itselleni. Ilman Myytä tämä ei olisi ollut mahdollista, joten on kyllä ollut etuoikeus saada omistaa terve koira, jonka kanssa voi harrastaa juuri sitä mistä eniten tykkää ja käydä myös niissä kokeissa. Tätä olen jo niin pitkään halunnut! Tämä kaikki vaatii koiraltakin tiettyjä ominaisuuksia, joten Kämäräisen Annaa pitää kyllä kauniisti kiittää siitä, että hän minulle tästä pentueesta aikoinaan vihjasi. Myös kasvattaja Niina Puputtia pitää myös kiittää loistavasta kisa- ja harrastuskaverista ja tietty kiitos kuuluu myös kaikille meidän kanssa treenaaville, erityisesti mahtavalle hakuporukalle. Ilman teitä, ei olisi meitä. Te vaan ootte ihan parhaita. 😍 Hyvä kepo on myös täysin korvaamaton. 💝

Myy osoitti tänäkin vuonna sen, miten hieno harrastuskoira se on. Energinen, iloisesti ja intohimolla tekevä koira, joka ei kyseenalaista, vaan tekee täysillä sille annetun tehtävän. Se nauttii eniten juuri silloin, kun se tietää tasan tarkasti mitä siltä odotetaan ja ohjaus on selkeää. Myy inhoaa epäselvyyttä ja epävarmuutta. Mitä enemmän luotan itseeni ohjaajana, sen paremmin Myy työskentelee. Meillä on hyvä suhde, joka kantaa ja voin luottaa koiraan. Aika monelta tuomarilta olen vuoden aikana kuultu sanat "iloisesti ja halukkaasti sinulle töitä tekevä koira, teillä on hyvä yhteistyö, -suhde..." ja nämä kommentit tuntuvat aina yhtä hyvältä ja tärkeältä kuulla ulkopuolisenkin sanomana. Äänteleehän se tottiksessa - tästäkin olen kuullut, mutta se onkin Myyn ainoa miinuspuoli. Muuten se onkin aika täydellinen paketti.



Tavoitteet
Kaikki vuodelle asettamani kisatavoitteet saavutettiin kirkkaasti ja mentiin niissä paljon ylikin. Jos joku olisi tullut vuosi sitten sanomaan, saatuamme HK1-koularin, että vuoden päästä Myy on yhtä ykköstä vaille käyttövalio, en olisi uskonut.

Alkukaudesta HK2 koulari (meidän tavoite) ja loppukaudesta uskaltauduttiin oikein arvokisoihinkin, eli hakuilun piirinmestaruuskisoihin, joista kotiin tuomisina piirinmestaruushopeaa HK3 ykköstuloksella. Jälkikokeesta napattiin vielä se viimeinen kauden tavoite, eli JK1 koulari loppukaudesta. Nälkää jäi sopivasti myös ensi kaudelle, kun jälkitreenit kulkivat loppukaudesta erinomaisesti. Kirsikkana kakun päällä, marraskuun hakukokeesta maastosta täydet 200 pistettä ja toinen HK3 ykköstuloksella! Käyttövalion arvo on yhden ykkösen päässä.


HK2-koulari kesäkuussa 


Keski-Suomen Piirinmestaruushopeaa 2017 HK3 ykköstuloksella syyskuussa 


JK1-koulari lokakuussa 



HK3, Maasto 200/200 p. marraskuussa ja toinen ykköstulos 



Näyttelymenestystäkin tuli kaikesta ennakko-odotuksista huolimatta, kun tehtiin ns. täsmäisku Harjavaltaan. Käyttöluokasta EH ja samalla tuli ehkä se kaikkein vaikein rasti suoritettua...


Koiran pesu unohtui ennen näyttelyä, mutta onneksi alkoi edes satamaan niin ei niin erotuttu niin räikeästi joukosta... 😜


Agility
Agissa alkuvuosi vielä oli melkoista nollajuhlaa ja iloittelua. Tarvittavat irtonollat SM:iin saatiin kasaan melko helpon oloisesti, mutta sitä tuplanollaa ei, joten siihen tyssäsi meidän SM-kisoihin pääsy. (Toisaalta saatiin toisaalla se HK2 samaan aikaan, joten se lohdutti.) Tämän jälkeen motivaation puute on näkynyt harjoittelussa koko vuoden enemmän tai vähemmän, joten joulukuussa tein päätöksen agin lopettamisesta tai vähintääkin pitkästä tauosta. Hiukan ristiriitaiset fiilikset jäi kun koira on osaava ja koulutuksellisesti taitava. Itselläni taas oli/on takki ihan tyhjä ja jonkinlainen loppuunpalaminen välittyi kaikesta tekemisestä. Alkujaan valitsin useamman lajin ajatuksella jos jokin ei suju, niin on ainakin vaihtoehtoja. Nyt tuntuu, että Myyltä sujuu laji kuin laji (positiivinen ongelma siis..), joten täytyy tehdä valintoja, jotta itse jaksaa, eikä treenaaminen tunnu liian kuormittavalta. Pk-lajit kiinnostavat tällä hetkellä agia enemmän ja haluan myös jo vähän säästää koiraa agin rasituksilta pk-uraakin ajatellen. Mittaukset, ensi jaksolle vaadittavat kisatyöt ym. tarvittavat toimenpiteet on tehtynä, jos se into ja halu palata lajiin, jostain kuin ihmeen kaupalla vielä löytyisikin jossain vaiheessa. Lisenssi- ja jaksomaksut, kahden päivän talkootyöt ym. vaikuttavat toki myös päätöksiin siltä osin, että pitää miettiä aina näin vuoden vaihteessa joko tai ei nyt kun pk-puolellakin on lisenssimaksu ja tietty sitä kaikkea muuta rahan menoa mitä riittää koiraurheilun ympärillä. Mielenkiintoa kyllä lisää pikku minien ja -maksien mukaan tulo ensi vuonna, sen vaikutukset lajiin, sertien saantiin ym. Joten jäädään agissakin kuulolle.


Lokakuussa päästiin treenaamattomuudesta huolimatta podiumillekin nollaradalla. Sij. 3/29.


Tavoitteet vuodelle 2018
Terveet koirat ja -ihmiset ja hui,.. uskaltaako sitä tänne edes laittaa. Sen PITI olla ensi vuodelle HK3, mutta kai se nyt sitten on FI KVA ja JK2... (toivottavasti näin pitkälle harva jaksoi lukea...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti