Missä mennään tottiksissa?

Hallitreenit ovat nyt siis alkaneet ja vähän sellaisilla ristiriitaisilla fiiliksillä. Isot linjat ovat kunnossa joo, mutta niin paljon olisi vielä töitä tuon mielentilan ja ääntelyn takia. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja sitten sitä taas saa jostakin jonkinlaisen kipinän jatkaa tuossa samassa suossa rämpimistä... ääntely on kyllä niin syvältä, että jos mun seuraava koira inahtaakin niin se kyllä... kuolee! vitsivitsi. 

Tässä vähän mitä ollaan viime aikoina tehty.

•  "Auki ohjaukselle"-treeniä. Pointtina, että koira keskittyy, kuuntelee ja pyrkii aktiivisesti hakeutumaan perusasentoon jo heti treenikentälle tullessa. Käytännössä helppo harjoitus. Heti ja aina kun koira hakeutuu ilman vihjettä perusasentoon (alussa voidaan antaa apu kädellä), se palkataan esim. heittämällä nami maahan ja tätä tehdään toistoina monta kertaa, jotta koira saa paljon vahvistetta oikeasta paikasta. Jos koira jää haistelemaan maata tai ei tarjoa sivulletuloa pienillä avuillakaan, se viedään kentältä pois. Kentän ulkopuolella sille voidaan näyttää herkkuja ja vähän hetsata sitä, jonka jälkeen se tuodaan takaisin kentälle ja kokeillaan uudelleen mitä koira tarjoaa. Jos perusasento ei ole riittävän hyvä (väljä, vino), voidaan vähän kehua ja vapauttaa koiraa ilman palkkaa ja tehdä sama uudelleen. Pidetään kriteeristä kiinni. Samaa harjoitusta voidaan tehdä myös lelulla. Myy oppi idean nopeasti, mutta se ei kuitenkaan tuntenut mitään valtavan suurta tarvetta ponnistella, joten Myyn tekeminen oli vähän sellaista teen, teen jos tässä ei nyt kerran mitään muutakaan kivaa tapahdu...  Vatsa on nopeasti täynnä, joten miksi ponnistella? Tässä treenissä Myy oli/on myös yllättävän herkkä ympäristön ärsykkeille johtuen siitä, ettei se ole käskyn alla. Tuolla kuuluu tapahtuvan jotain jännää/hauskempaa? Ehkä se ei vaan ole kunnolla auennut ohjaukselle? Korri kyllä suositteli Myylle sitä, että se pitää välillä kylläännyttääkin ruoalla, koska se tekee myös paljon ilman palkkaa. 
• Aloluokan tokoliikkeet. Ne olisi hallussa ja hyvällä mallillakin, mutta entäpä jos Myy innostuu kokeessa kovasti ääntelemään? Tämä vähän hillitsee noita koeilmojen lähettelyä, eikä ilmoa ole vielä tähän päivään mennessä lähtenyt. Toinen juttu mitä mietin on, että sotkeeko se nuo käskyt sitten tottiksessa jne. Ehkä jossain vaiheessa tai sitten ei. 
• kuuntelutreeniä; istu, maahan, seiso.. Erottelu on Myyllä yllätävänkin vaikeaa, kun asioita vähän sotkee. Myyn mielestä järjestyksen tulisi olla aina tuo sama ja sitten se on joka kerta alkuun, että miten niin nyt muka pitää istua?? 
• kontaktiharjoituksia ja luopumista, joita tehdään namilla ja lelulla. Näissäkin harjoituksissa kaipaisin Myyltä jotenkin ennemmän sellaista syvää rauhaa ja levollisuutta. Levottomuus ja sähläys jotenkin paistaa kaiken näennäisesti kauniin läpi mun silmään, vaikka Myy keskittyykin hyvin tehdessä. Hmmm. Ehkä tämä oma ajatteluni perustuu sille, etten vaan jotenkin tykkää koiran ilmeestä silloin kun sille "vaan" heitetään nakkia naamaan, jostain ns. helposta jutusta. Lelupalkkauksessa Myy on kivalla ilmeellä, mutta se taas vaatii ehkä vähän enemmän muuvveja, joten vahvistetiheys ei ole niin suuri. 
• Sitten on tehty myös ihan sitä perustottista. Oon käyttänyt paljon maapalkkaa ja se toimii Myyllä hyvin. Myy syttyy tästä taas ihan toisella tavalla, kuin mitä noista muista treeneistä. Se tekee kivan vietikkäästi ja suurella innolla. Ääntelyyn olen heti puuttunut, eikä se hallissa ole ongelma. Eteenmenoakin on päästy tekemään kun on saatu olla useampi kerta isolla kentällä ja se on edelleen Myyn suuri suosikki. On saanut juosta lelulle, enkä tiiä yhtään pelaako hallinta sitten kun sen aika on... 😜 Seuraaminen on aika kivaa ja jäävät toimivat. Ei mitään huolta huomisesta, jos vaan tuota ääntelyä ei olisi. 
• Pitoharjoituksia on tehty myös kapulan kanssa ja irroitusta ei ole otettu kuin viimeksi kokeessa. Ote on ehkä jonkin verran parantunut.

Mutta ei auta kun tahkoa vaan ja toivoa, että eteenpäin menoa tapahtuisi tässä talven aikana. Viime talvena oltiin näiden mielentila- ja vireasioiden suhteen jo aika hyvällä mallilla, mutta sitten tuli tuo vatsalaukunkiertymäleikkaus ja pitkä sairasloma, jonka jälkeen kaikki alkoi taas vähän niin kuin alusta. Koekausikin oli jo täydessä vauhdissa, kun palattiin uudelleen kehiin. Mutta pikku hiljaa!

Ps. Mikä jännintä, myös tulevat pentusuunnitelmat ovat jo ihan, ihan pikkuisen liikahtaneet eteenpäin! 😍