tiistai 1. tammikuuta 2019

Uuteen vuoteen!

Vuosi sitten kirjoittelin blogiin tähän tapaan:
Uusi vuosi alkoi varsin ikävissä merkeissä. Myy pelästyi omalla pihalla rakettia, jonka jälkeen loppu yö meni voimakkaasti läähättäessä, täristessä ja selvästi pelätessä. Tilanne olisi ollut vältettävissä jos en olisi päästänyt koiria nopealle pissille omalle pihalle, kun ulkona oli yhdeksän aikaan ihan hiljaista... Koirat olivat syöneet luita, juonneet paljon vettä ja ajattelin, että niitä pissitti. Ihan vaan nopsaan käyvät kuseella ja sitten heti sisälle, mutta juu kun, ei! Yksi vinkuraketti siihen, niin sehän oli sitten Myylle siinä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja harmittaa ihan tosi paljon. Romeohan ei ollut asiasta moksiskaan, mutta Myy valitettavasti oli. Tiedossa on siis jatkossakin ikäviä vuoden vaihteita.

Tuolloin blogitekstin otsikkona oli osuvasti Idioottiomistaja ja kuten jo tuolloin vahvasti arvelinkin, jatkossa luvassa olisi ongelmia. Varauduin Myyn tulevaan pelkoon varaamalla ajan eläinlääkärille. Tulimme siihen tulokseen, että mitkään feromonihaihduttimet ym. ilman reseptiä saatavat pelkotuotteet tuskin auttaisivat riittävästi. Päädyimme kokeilemaan sileogeeliä, josta lääkärillä oli kertoa paljon myönteisiä kokemuksia.

Ohjeessa neuvotaan aloittamaan lääkitys jo hyvissä ajoin ennen rakettejen arvioitua ampumisaikaa, mutta päätin kuitenkin katsoa ensin josko pärjättäisiin ilman tuota lääkettä. Seitsemään saakka mentiinkin ihan rauhallisesti musiikkia kuunnellen ja tvtä katsoen. Koirat lepäilivät ja olivat kaikki rauhallisia. Ulkoa kuului pari kovempaa paukkua, joihin Myy reagoi. Se nousi nopeasti ylös, häntä koipien välissä tuijottaen huolestuneesti ulko-ovelle. Sen jälkeen se alkoi kävellä ympäriinsä alkaen myös voimakkaasti läähättää ja täristä. Myös kuolaa alkoi erittyä runsaasti ja sydämen syke selvästi nopeutui. Siinä vaiheessa annettiin ensimmäinen annos sileogeeliä, joka lääkkeen ohjeen mukaan tuli siis jo liian myöhään. Rauhoittumista ei tämän jälkeen juuri tapahtunut, vaan melkeinpä päinvastoin. Tässä vaiheessa olin valmis haukkumaan jo koko lääkkeen. Seuraava annos annettiin heti kahden tunnin päästä. Nyt muutos oli selkeä. Myy jopa nukahti meidän väliimme sohvalle. Se selvästi rentoutui nyt hyvin, vaikka ääniä kuului ulkoa yhä voimakkaammin. Tämän jälkeen Myy ei enää koko illan aikana pelännyt samalla tavalla kuin mitä alkuillasta, vaan oli huomattavasti rennompi. Kello oli tässä vaiheessa yhdeksän. Yhdeltätoista annettiin viimeinen, eli kolmas erä geeliä. Videolta näkee hyvin miten se Myyhyn vaikutti. Myy näytti aika känniseltä, mutta pelkoa se ei tuntenut, vaikka paukkuja ulkoa yhä kuuluikin. Lääkkeen vaikutus tuollaisena oli lyhytaikainen ja hetken päästä koira oli jo lähes normaali. Vähän väsyneempi, mutta ei kuitenkaan yhtään pelokas. Ehdottomasti meiltä kyllä suositus tälle sileogeelille, jos jotakin lääkettä pitää koiran rakettipelkoon käyttää.



Poikien uusi vuosi meni kuten se on mennyt aina ennenkin. Alla oleva kuva kertonee kaiken. Hyvää vuotta 2019!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti