Miten aika meneekään vauhdilla! Myykin täyttää jo kuusi vuotta! Edelleen se on iloinen, kaikkia rakastava tättähäärä, mutta on siitä löytynyt se totisempikin puoli. Nykyään Myy on meidän talouden Prinsessa ja koiralaumassa ylimpänä. Poikien yhä vanhetessa siitä on tullut pikku hiljaa hyvin omanarvonsa tunteva narttu, jota pojat katsovat parhaimmaksi väistää, jotta sopu säilyy laumassa. Muutamia kertoja on käyty aika tiukkojakin keskusteluja siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Laumassa, toisin kuin Romeo, Myy ei juurikaan varoittele, vaan se pölläyttää tarvittaessa salamannopeasti. Syyksi riittää hyvä haju lenkillä, vastaantuleva rähisevä koira tms. tilanne, jossa kierrokset nousevat. Tilanteet pitää osata nykyisin ennakoida, jotta harmeilta vältytään. Enimmän aikaa lauma toimii kuitenkin yhä saumattomasti yhteen ja koiria ei ole koskaan onneksi tarvinnut millään tavalla erottaa työpäivien ajaksi tms.
Parhaina puolina Myyssä on edelleen se loputon tekemisen halu ja tarve miellyttää. Se on aina ihan yhtä innokas tekemään, se jaksaa loputtomasti toistoja ja sen kanssa on vaan aina ihan huippua treenata. Sillä on todella vahva saalisvietti, jota on oikeastaan aika helppo nykyisin hyödyntää koulutuksessa, kun tietää mitä "nappia" painaa. Parhaimmillaan Myy on treenikentällä ja toisaalta myös kainalossani. Myy on tarjonnut jo nyt todella paljon hienoja elämyksiä koiraharrastusrintamalla ja yhä ollaan tällä jännittävällä matkalla kohti uusia seikkailuja! Niistä jännittävämmät ovatkin oikeastaan vasta edessä päin: toukokuussa belgien rotumestaruudet ja elokuussa Lahdessa Sm-kisat! Hyvin nöyränä lähdetään katsomaan kuinka meidän käy, jos vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pysytään elossa ja terveinä. Tuskin maltan odottaa mitä tämä vuosi tuokaan tulleessaan!
Paljon onnea pikku Myy. 💝
 |
| Myyn ensikohtaaminen... kaurapuuroa vähän naamassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti