PAHA 2, Hämeenkyrö

Lauantai aamu 5.20 ja vettä sataa kaatamalla. Ei muuta kun suunta kohti Häämeenkyröä ja siellä järjestettävää hakukoetta. Päätettiin käydä katsomassa miten Myy toimii vieraalla kentällä, uusissa maastoissa ja -olosuhteissa. Avoimenluokan koularia lähdettiin tietty myös kovasti tavoittelemaan, mutta vaikka se jäikin tälläkin kertaa saamatta, reissu oli monilta osin onnistunut. Saatiin paljon uutta ja tarvittavaa kokemusta, jota ei saa muuten kuin kokeissa käymällä. Tällä hetkellä meidän taso on juuri tämä mikä kokeessa näkyi. Avoinluokka vaatii maastojen osalta vielä enemmän kun mitä me tällä hetkellä osataan. Maastoon tarvitaan vielä paljon lisää treeniä - erityisesti ohjaajalle alueen läpi käymiseen ja koirallekin lisää varmuutta. Ohjaaja voi helposti sössiä ihan kaiken, vaikka koira jo paljon osaisikin.

Tottis - hallittu kaaos. :)
Aika kaaottinen alku. Myy oli sellaisella hyvin iloisella tättähäärä tuulella... Kaikkia olisi pitänyt moikata, häntä pyöri villinä ympyrää siruntarkastuksessa ja kaikki oli vaan niin iha-naaaa. Niin paljon uusia ihmisiä jotka olivat jääneet Myyltä ihan näkemättä. Mielentila kentälle mennessä ei ollut siis ollenkaan se mitä hain valmisteluista huolimatta. Mikä se semmoinen keskittyminen on...?

Kenttä oli Myylle vieras. Ilmoon mennessä piti nuuhkaista pari kertaa ohimennen kentän tuoksuja, jota Myy ei tee koskaan. Oli sellainen kutkuttava fiilis, ettei koira ole ihan lapasessa... Pariksi saatiin kolmosluokan kultainen noutaja. Arpa laittoi meidät paikkamakuuseen ensin ja voin sanoa, että kyllä vähän jännitti miten tättähäärä kykenee rauhoittumaan paikkamakuuseen... Toisaalta luotin siihen, jospa se vaikka kokoaisi siinä itsensä ja työmoodi siitä parantuisi. Paikkamakuu menikin yllättävän hyvin ja arvosanaksi siitä erinomainen. Liikkeissä pyrin pitämään oman pään kasassa, enkä antanut Myyn häröilyn häiritä. H. sanoikin jälkeenpäin, että hän ihan ihaili sitä miten sain vedettyä kaavion läpi, vaikka näki selvästi, että isoja vaikeuksia oli. Ekaan ampumiseen saakka Myy ei ollut seuraamisessa ollenkaan mukana, tämän jälkeen vähän paransi tekemistään. Seuraaminen oli Myyksi huonoa. Pomppuja ei ole koskaan vielä ollut noin paljon. Koko ajan itsellä sellainen fiilis, ettei paketti pysy kasassa. Tuntui vielä paljon pahemmalta mitä sitten loppujen lopuksi videolta katsottuna näytti. Jääveissä Myy alkoi olla jo vähän paremmassa mielentilassa. Istumista on harjoiteltu viime kokeen jälkeen paljon. Viime kertaisessa koitoksessa Myyhän seisoi (pomminvarman) istumisen ja vastaavasti istui seisomisen. Seisomista ei ole tehty nyt treeneissä ollenkaan. Myy istui nyt hyvin. Maahanmenossa jouduin taas sanomaan painokkaasti ja rumasti, koska vaarana on, että hyvin märkä maa voi saada prinsessan kieltäytymään maahanmenosta. Luoksetulossa tuli vähän vinoon ja sivulle siirtymisessäkin kiekaisu. Seisominen oli ihan huippu! Pompusta suoraan paikalleen jäänti ilman liikahdustakaan. Noudot sitten sitä samaa skeidaa luovutusten osalta mitä ne aina ovat. Paitsi, että luovutukset ovat vaan pahentuneet. Kiekaisut alkavat myös olla tosi häiritseviä sivulle tulossa. Äänettömiä siirtymiä ollaan kyllä nyt treenattu, mutta tämä ei näkynyt vielä millään lailla koetilanteessa. Näistä tuomari ihan ansaitusti rokotti reilusti. Eteenmenossa näkyi vielä kokemattomuus. Ei oikein osannut lähteä vieraalla kentällä suoraan, ennakoi käskyä ja kaarsi paikkamakuu paikan suuntaan. Josko siellä reunassa olisi palkka. Liikevirheitä ei kuitenkaan eteenmenon lisäksi tullut, joten kaikesta huolimatta tottiksesta ropisi pisteitä 85. Ihan oli kiltti tuomari.



Esineruutu
Myyn paras ruutu ikinä! Lähetin ruudun vasemmasta kulmasta. Kaartoi lopussa vähän ruudun keskiosaa päin josta nosti nopeasti esineen. Lähetin samasta paikasta uudelleen, koska nurkka oli yhä tarkastamatta. Meni suoraan ja nosti nurkasta toisen esineen. Kaksi pistoa ja kaksi esinettä. Aikaa meni varmaan minuutti. Pisteitä 28/30. Yksi piste lähti luovtuksesta ja toinen pehmoesineen pienestä mälväämisestä. Hyvä Myy!

Henkilöetsintä 
Jaa-a. Mitäs tästä sanoisi, muuta kun, että ei ihan mennyt niin kuin strömsössä. No, aloitetaan. Ensinnäkin. Jo heti alueelle mennessä iski hämmennys. Luulin, että maasto alkaa niin päin kun miten tuomari ym. henkilöstö siellä seisoivat, eli alue on suoraan edessä. Sitten sanottiin, että alue alkaakin tuonne vasemmalle. Kulmat olivat jotenkin tosi erikoisesti mun silmään. Maasto oli polveilevaa rinnemaastoa, eikä näkyväisyyttä alueelle ollut nimeksikään. Pitkään piti vaan katsoa, että miten hakualue oikein maastossa kulkee. Myy ei näyttänyt ottaneen hajua etunurkista, joten päätin aloittaa vasemmasta kulmasta. Myy irtosi hyvin kulmaa kohti, mutta aika pian näin sen viilettävän kaukana edessä maastossa. En kutsunut pois, koska määrätietoisuudesta päätellen oli hajulla. Se tulikin sieltä lopulta rullan suussa. Hyväksyin näytön ja lähdettiin tuomari perässä näytölle. Myy vei päättäväisesti eteenpäin ja oltiin varmaan jossain lähes sadassa metrissä kunnes kota tuli näkyviin. Ensimmäinen maalimies oli löytynyt. Näyttö ok. Sitten piti palata takaisin alkuun ja lähetin Myyn oikeaan etukulmaan. Upposi hyvin ja tuli ilman rullaa. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä ok. Sitten alkoivat ne vaikeudet. Lähettelin pistoille ja Myy etsi hyvin. Olin varma, että tekee valeen kuumalla piilolle, joten päätin jättää lähettämättä tähän kohtaan ja tässä tein sen suurimman mokan. Älä ikinä oleta ja luule tietäväsi koiraa paremmin! Luulin ja oletin, että piilo oli siellä missä se ei sitten oikeasti ollutkaan. Myy toi rullan, jota en hyväksynyt, vaikka se tuli maalimieheltä koska oletin, että tulee kuumalta piilolta... Myy hämmentyi ja loppujen lopuksi vei sitten sinne kuumalle piilolle, jonne sen myös selkeästi lähetin. Yksi maalimies löytyi vielä kaiken tämän sähläyksen lisäksi, josta Myy sai täydet pisteet. Koko rata oli siis varsinaista hätäilyä ja sähläystä ohjauksen osalta. En hahmottanut rataa ja pistoja tuli tehtyä miten sattuu. Vähän lohdutti kun muutkin sanoivat, että kyseinen rata on vaikea hahmottaa. Tuomari kehui koiraa ja sanoi, että ohjaaja kaipaa vielä paljon harjoitusta maaston lukemiseen. Vieraat maastot ovat itselleni aina olleet vaikeita hahmottaa varsinkin jos keskilinja mutkittelee, kuten se tuolla teki. Asioita helpottaisi jos koira tekisi suorat pistot ja nätit laatikot, eikä nappaisi hajua syvältä alueelta. Koiraa ei voi kuitenkaan moittia. Kun se saa hajun, sen tehtävä on mennä suorinta tietä maalimiehen luo.

Yhteispisteet kokeesta 214 p.

Oli kiva käydä tuloksettomuudesta huolimatta kuitenkin kokeilemassa kuinka koira toimii uusissa olosuhteissa. Vikalista on haettu talveksi ja ei kun uutta matoa ehdottomasti koukkuun kokeiden osalta, kunhan nyt treenataan välissä ihan kunnolla kaikkia osa-alueita. Kiirettä uusiin kokeisiin ei ole. Ei olla valmiita vielä. Mennään vasta kun ohjaaja osaa, eikä sotke koiran tekemisiä. Tottis nyt oli mitä oli, mutta luotto siihen, että Myy suorittaa tarvittavat liikkeet huonossakin mielentilassa on nyt vahva. Ääntelyä oli vieraalla kentällä ihan liikaa, eikä keskittymisestä ollut tietoakaan, joten paljon on vielä töitä tehtävänä. Myyllä olisi ollut ihan realistiset mahdollisuudet saada hyvä tulos maastosta ilman ohjaajan säätämisiä... Hakuilu ei ole helppoa, mutta kuka sitä tekisikään jos se sitä olisi? :)