Myyn kanssa tehty tottiksia. Pitkien kaavioiden sijaan (joita ei siis kovin usein tehdä) olen pyrkinyt yllättämään Myyn nopealla palkalla lyhyestä seuraamisesta ja kontaktista. Märkä maa on Myystä iso inhokki (hyttysten ja paarmojen lisäksi) ja sitähän nyt saa harjoitella kun vettä tulee taivaan täydeltä lähes joka päivä. Jäävissä tämä näkyy ja varsinkin maahanmeno on yäk kun on märkää. Vaadittu kuitenkin on ja homma toimii. Liikkeelle lähdöt ovat tavanomaista nopeampia johtuen paarmoista ja muista öttiöisistä, joita on nyt paljon. Tosi kiva fiilis on ollut tehdä tottista, kuten aina Myyn kanssa. On se vaan niin super kiva harrastuskoira. :)
En tiedä onko tämä pelkästään tunne, mutta tuntuu, että tällä hetkellä pentuja on kaikkialla. Niitä tulee kuin sieniä sateella ihan jokaiselle. - No tuleeee! Hakuryhmäänkin tupsahti lähes samaan aikaan malinois- ja gronttupentu. Malinois on vieläpä Myyn velipuoli ja tällä ihanuudella on sama isä kuin Myyllä! Ei siis mikään ihmekään, että heti rakastuin. En myönnä, että sairastaisin millään tavalla pentukuumetta, eikä seuraavaa koiraa ole tulossa pitkään aikaan! Pakko kuitenkin sanoa, että malipennuissa on kuitenkin jotain niin sydämeen käypäistä, että allekirjoittanut on ihan sulaa vahaa näiden edessä...
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lähes ihanteellinen. Yksi hyvä ja terve harrastuskoira ja kaksi maailman parasta seurakoiraa. Myyssä riittää mistä ammentaa, eikä harrastusrintamalla tekeminen ja eteneminen ole kuin itsestä kiinni. Koiralta eivät rahkeet lopu, joten nyt nautitaan työn hedelmistä ja tulevista uusista haasteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti