Loppuloman kuulumisia

Heinäkuu lähenee loppuaan ja arkinen aherrus häämöttää jo nurkan takana. Loma on tehnyt todella hyvää ja taas jaksaa painaa uudella tarmolla. Kotona on tehty tänä kesänä pientä remonttia. Maalattiin terassi ja vaihdettiin terassin päälle uudet kattolevyt. Saatiin aikaiseksi ihan kiva kesäolkkari, jossa tuleekin vietettyä paljon aikaa.

Niilo-westie on käynyt myös kyläilemässä ja tutustumassa meidän koiriin. Tällä kertaa oli aika esitellä koiristamme Moore. Mooresta ja Niilosta tuli heti parhaat kaverit. Moore on sellainen Muumipappamainen isähahmo, joka on turvallinen ja reilu pentujen kanssa. Pari minuuttia Niilo tarkkaili Moorea kauhunsekaisesti, mutta Mooren sivulta toiselle vimmatusti vispaava häntä ja suuri lempeys sulatti pienen koiran jännityksen. Hetken päästä mentiin jo hepulirinkiä yhdessä pitkin pihaa. Moorekin innostui oikein tosissaan leikkimään ja juoksemaan! Pitkään aikaan en ole nähnyt sitä noin iloisena. Muistuiko Mooren mieleen jostain kaukaisuudesta jopa Nono? Näitä kun ei voi tietää. Kiva, että Moorellakin on (lähes) kokoistansa seuraa.

Sohvan alle oli pienen hyvä pujahtaa.

Nurmikollamme viilettää taas tällainen pari. Black and White. 

Ennen siirtymistä mökille, käytiin Myyn kanssa pari kertaa hallilla tekemässä aksaa. Ennen varsinaisia agitreenejä Myy poseerasi Tiinalle Jatin koirien valokuvaussessiossa. Ryhmäposessa oli useita koiria hallin edustalla ilman ohjaajia. Tällaista koirien keskellä oloa ei olla koskaan harjoiteltu, mutta hienosti Myy oli. Tehtiin myös muutamia esteitä Tiinan ottaessa kuvia.

Kuva Tiina Karvonen 

Treeneissä harjoiteltiin sylkkäriä ja jonkinmoinen läpimurtokin siinä saavutettiin. Tähän astihan sylkkäri ei ole toiminut, mutta nyt Myy luki hyvin ohjausta ja omatkin askeeleet olivat sinne päin. Hyvät treenit, joten hyvillä mielin elokuussa kisataan.

Kesälahjamme on tässä. Tuli hankittua uusi objetiivi Nikonin järkkäriin. 200-500 mm. Painoa putkella on 2,3 kg, joten ihan joka lenkille tuota tuskin tulee mukaan otettua. Tällä on nyt sitten otettu testikuvia ja ollaan oikein tyytyväisiä, vaikka painavahan tuo on ja aika helposti tärähtää kuvatessa.

Mutta joo. Treenejen jälkeen suunnattiin loppulomaksi mökille nauttimaan kesästä. Hellettäkin saatiin, vaikka en sitä varsinaisesti koskaan toivo. Oli ihana vaan olla ja laiskotella. Lukea, syödä hyvin, nukkua päikkäreitä, uida... Miettimättä edes treenejä tms.

Romeon kanssa vietettiin laatuaikaa ja yritettiin ottaa joku kaveriselfiekin. :) Tuo raitapaita on vaan niin ihana murunen. Varjoni ja oma höpsö nallekarhuni. Uitiin paljon koko porukka ja varsinkin Romeo oli melkoinen vesipeto. :)

Romeolta katoavat korvat kun se ui... jörrikästähän tulee varsin suloinen. :) 

Silmät kiinni ja menoksi...  

- Kaikki pois järvestä...! 

Ne vit** tottele! 

Hullut vesipelastajat.  : ) Romeo näykkii ja Myy raapii...

...plumps!  

Mitä ei kepin eteen tekisi?

Kameraakin testailtiin: 

Lomaviikko oli siis aika täydellinen. Jos nyt vähän pitää nurista, niin ilmalämpöpumppu oli ainoa mitä mökillä kaipasin. Hirsimökki lämpeni nopeasti helteellä. Koirat ovat tottuneet 19 asteen sisälämpötilaan ympäri vuoden, joten tuntui, että 22-25 mökin sisällä oli ihan liian kuuma ja varsinkin yöllä. Kuolisin varmaan, jos joutuisin asumaan kuumassa kerrostalossa. 

Tuli taas todettua mökilläkin todeksi lause, jonka olen kuullut joskus holskuista sanottavan, eli että ne paranevat vanhetessaan. Jotenkin Romeosta on tullut iän myötä kuin ihmisen mieli. Tuntuu, että se ymmärtää ihan hirveästi arkisia asioita ja sanoja. Sanoin sille yhtenä päivänä, että R. tulee sun kanssa kohta uimaan. En mitenkään niin - tuleekohan kohta joku- voimakkaammalla äänenpainolla, vaan sillai neutraalisti tokaisten kuten olisin ihmiselle puhunut. Mitä tekee Romeo? Se menee ikkunaan katsomaan mökkitielle ja alkaa odottamaan... (Tietenkin belgikin tekee saman, koska tietää jotain tapahtuvan ja se riittää sille... ) Romeo istui tuossa niin kauan kunnes auto ajoi pihaan. Aika liikkis. Sit joskus kun se juoksee metsässä kauaksi saatan sanoa, että ootas vähän, niin heti se tulee luo. Siitä on tullut sellainen mun vahva luottoeläin ja se on vaan jotenkin niin helppo. Valtavan viisas se on, vaikka tekeytyykin halutessaan vähän juntiksi... 

Mooren vointi on myös hieman askarruttanut. Pari kertaa kävi niin, että Moore oli loikkaamassa Romeon päälle sen nukkuessa sohvalla. Jotenkin se ei nähnyt/hahmottanut Romeota ja sitä, että sohva oli varattu. Romeo on resurssiagressiivinen ja sama temppu Myyltä, niin härreguud. Molemmat koirat olivat nyt vaan kovin hämillään sattuneesta vahingosta. Mooreltahan Romeo sietää mitä vaan, koska ystävyys nyt vaan on niin vahvalla pohjalla.

Moorea rasittivat myös mökin rappuset (Moore keventää etujalkojaan rappusissa liikkuessaan) ja se kalvoi jalkojaan sen verran, että jouduin antamaan parina päivänä särkylääkkettä. Oli puhetta, että pitää tehdä jokinmoinen luiska Moorelle, jotta rappusten nousu olisi jatkossa helpompaa. Tietysti lämmin ilma toi lisärasituksen Moorelle. Järveenhän se ei vapaaehtoisesti mene. Kuumimpana hellepäivänä R. kantoi Mooren veteen niin, että mahanalus kastui hyvin ja se sai kahlata rantaan. Loukkaantui reppana tästäkin niin syvästi, että pysytteli loppuajan R.stä kaukana. 

Metsässä riitti herkkuja mitä kerätä.  

Kuvassa uiskenteleva isokoskeloperhe oli seuranamme koko viikon. Linnut eivät pelänneet rannassa melskaavia koiria ja pysyttelivät rannan tuntumassa. Emo kaakatti varoitusääntä poikasilleen, mutta eivät juuri siirtyneet kauemmaksi. Kalastuskoulun ohella käytiin varmaan myös jotain - Varokaa tuollaisia otuksia-koulua.   

Helteen vähän hellittäessä loppuviikosta tehtiin paimenille esineruudut. Molemmille kolme esinettä. Romeo teki omanlaisensa kelpo suorituksen ja totuttuun tapaan nosti kaikki esineet. Myy samoin ja voi vitsi millä itsevarmuudella se taas työskenteli! Nosti esineet tosi nopeasti, eikä ruudussa tapahtunut yhtään mitään turhaa. Oli kyllä hieno!

Loppuviikosta H. teki Myylle n. 400 metrin jäljen neljällä kepillä. Janallakin oli jo pituutta. Jälkeä ajaessa tuntui, että Myy meni ihan hyvää vauhtia, mutta videolla näyttää sitten kuitenkin aika kaahottamiselta, joten rauhaa pitäisi saada lisää. Nosti janalta hyvin jäljen. Mukavampi oli ajaa kun ei ollut ihan liinan päässä (kymmenessä metrissä) niin kuin viimeksi. Kepit nousivat taas varman oloisesti ja kulmatkin Myy meni tarkasti. Paitsi yhden, jossa marjastaja oli käynyt paskalla... piti käydä haistelemassa ja lähes maistelemassa. :/ Koevalmis alkaisi olla jäljen osalta. Tämä kausi taidetaan pysytellä kuitenkin hakuilun puolella, mutta ensi keväänä viimeistään voisi yrittää. 

Ei auta. Loma loppuu ja arki alkaa, vaikka ei niin haluaisikaan. Haikein mielin hyvästeltiin mökki. 

>> kuvia

Tottista ja pentuja siellä, pentuja täällä..

Myyn kanssa tehty tottiksia. Pitkien kaavioiden sijaan (joita ei siis kovin usein tehdä) olen pyrkinyt yllättämään Myyn nopealla palkalla lyhyestä seuraamisesta ja kontaktista. Märkä maa on Myystä iso inhokki (hyttysten ja paarmojen lisäksi) ja sitähän nyt saa harjoitella kun vettä tulee taivaan täydeltä lähes joka päivä. Jäävissä tämä näkyy ja varsinkin maahanmeno on yäk kun on märkää. Vaadittu kuitenkin on ja homma toimii. Liikkeelle lähdöt ovat tavanomaista nopeampia johtuen paarmoista ja muista öttiöisistä, joita on nyt paljon. Tosi kiva fiilis on ollut tehdä tottista, kuten aina Myyn kanssa. On se vaan niin super kiva harrastuskoira. :) 

En tiedä onko tämä pelkästään tunne, mutta tuntuu, että tällä hetkellä pentuja on kaikkialla. Niitä tulee kuin sieniä sateella ihan jokaiselle. - No tuleeee! Hakuryhmäänkin tupsahti lähes samaan aikaan malinois- ja gronttupentu. Malinois on vieläpä Myyn velipuoli ja tällä ihanuudella on sama isä kuin Myyllä! Ei siis mikään ihmekään, että heti rakastuin. En myönnä, että sairastaisin millään tavalla pentukuumetta, eikä seuraavaa koiraa ole tulossa pitkään aikaan! Pakko kuitenkin sanoa, että malipennuissa on kuitenkin jotain niin sydämeen käypäistä, että allekirjoittanut on ihan sulaa vahaa näiden edessä...

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lähes ihanteellinen. Yksi hyvä ja terve harrastuskoira ja kaksi maailman parasta seurakoiraa. Myyssä riittää mistä ammentaa, eikä harrastusrintamalla tekeminen ja eteneminen ole kuin itsestä kiinni. Koiralta eivät rahkeet lopu, joten nyt nautitaan työn hedelmistä ja tulevista uusista haasteista.

Parasta lomaa!

Viime päivät on vietetty ihanaa ja niin rentouttavaa mökkilomaa! Samoiltu metsissä, syöty hyvin, kalasteltu (saamatta kalaa), nukuttu päikkäreitä, saunottu ja uitu... Välillä satoi, välillä paistoi. Yleensä silloin aina satoi kun sadevaatteet roikkuivat mökillä naulakossa ja oltiin metsässä. Muutama lähes helteinenkin päivä mahtui joukkoon.

Koko jengi on polskutellut paljon myös järvessä, vaikka vettä on tullut taivaaltakin.

Aamuisin on suunnattu metsiin. Moorekin on ollut matkassa ja jaksanut hienosti.

Romeo vaanii laumaan palaajaa... 

..hyökkäys, 

liukas luikku lujahtaa karkuun. 

Ihanaa ja rentoa yhdessä oloa. Päiväkahvit laiturilla. 

Turkin kuivatusta tuulessa ja auringossa.

Suomen suvea... välillä "vähän" satoi. 

Takkatulen lämmössä käytiin kuivattelemassa.

Jalkapallon kisakatsomo. Portugali vs. Ranska. Ronaldon kohtalo ei kiinnostanut Romeota...

Kauniita iltoja ja upeita auringon laskuja. 

Myy oppi hyppämään laiturilta veteen. Tyyli ei ole ihan yhtä hieno kuin mitä naapurin Doris lapukalla, (joka osaa koota jalat hienosti alleen ja tasapaino pitää), mutta selvää kehitystä tuossakin  viikon aikana tapahtui... Myös Romeo oppi hyppäämään laiturilta, vaikka kuvatodistetta ei saatu.

Älkää edes kysykö mitä tässä tapahtuu. Uusi Actionkamera lähdössä jäljelle. Sikäli mikäli henki kulkee. 

Tehtiin Myylle kilometrin mittainen jälki neljällä kepillä. Jana hyvä kun jarrutin ihan täysillä. Metrin verran tarkasti takajälkeä ottaen sitten varman oloisesti oikean suunnan. 10 metrinen uusi jälkiliina ei tunnu vielä oikein omalta ja tuntuu, että koira menee liian kaukana jos kulkee liinan päässä kuten olen mejässä tottunut. Jatkossa ajan lähempänä koiraa, jotta koiran lukukin on helpompaa. Kaikki kepit nousivat, joten siinä mielessä jälki oli mitä ilmeisemmin ihan hyvä. Pari kertaa Myy kuitenkin kadotti jäljen, toisella kertaa nosti jäljen itse. Toisessa kohtaa jouduin auttamaan vähän suuntaa. mikä ei ole koskaan hyvä koska tuo epävarmuutta. Jäljen tapahtumia kuvattu uudella kameralla. Alkuperäinen kuva oli selkeä, mutta netti pilaa kyllä aika huolella lopputuloksen... Musiikista ei kannata välittää, lipsahti väärä biisi...



Romeolle tehtiin oma esineruutu kolmella esineellä. Nosti hyvin kaikki kolme esinettä takuuvarmaan Romeo tyyliin.  Kolmas esine oli hyttysmyrkkypurkki ja vähän hankala kantaa, mutta hyvin toi senkin.

Viikkoon mahtui Myylle myös kaksi lyhyttä janatreeniä kahdella kepillä. Toinen jana lähti oikealle ja toinen vasemmalle. Janat eivät olleet täysimittaisia, mutta idea on saada Myy lähtemään suoraan. Tämä toteutuikin hyvin. Molemmat janat olivat hyvät ja Myy nosti myös molemmat kepit. Toisella jäljellä ohitti ensin ensimmäisen kepin, mutta palasi sitten itsenäisesti ja hyvin määrätietoisesti nostamaan kepin. Nyt alkaa tuntua siltä, että jälkikisojen korkkauskin voisi olla jossain vaiheessa ajankohtaista. Takajäljille ei olla aikoihin lähdetty.

Ennen mökiltä kotiutumista saatiin mökille tuoreita mansikoita ja kakkutarvikkeet. Väsäsin meille vielä nopeen synttärimökkikakun. Kiitos onnitteluista. :)

Loma jatkuu ja vielä on tulossa onneksi toinenkin mökkiviikko ennen loman loppua.

>> kuvia