Offileirillä

Kasvattaja ja kasvatti

Off Line's leiri takana. Kaksi päivää treenattiin niitä "meidän lajeja" huippu hyvien koutsien ohjaamana ja tietty mukavassa seurassa. Taas on päätä tuuletettu vanhoista kaavoista - voisi kai sanoa, että oikein kunnolla ravisteltu. Viimeinen lause viittaa tottikseen ja Jari Kantoluotoon. En rupea Kantoluodon tottismuistiinpanojani mitenkään supertarkasti tänne kirjaamaan, vaan nostan esille asioita jotka nyt päälimmäisenä jäivät mieleen. Suosittelen kyllä ihan kaikille Kantoluotoa ja varsinkin vannoutuneille pk-puolen väelle.

Kantoluoto oli aika odotetusti hyvin erilainen kouluttaja kun mihin ollaan yleisesti totuttu, mutta ihan satavarmasti tuli sinne omaan työkalupakkiin Jarin toivomaa laajennusta ja paljon uutta ajateltavaa. Tykkäsin kyllä ihan tosi paljon! Alkuun oli vähän sellainen olo, että wtf... kaikki asiat Kantoluoto pisti ns. päälaelleen esimerkkinä vaikka se, miten tullaan tottiskentälle niin, ettei koiraa saa ns. viritellä mitenkään. Ei haukuttaa tai kertoa vihjesanaa. Eihän noin kuulu edes ajatella, saati sitten toimia pk-koiran kanssa?

Aikansa Jaria kuunneltua tuli kuitenkin vahvasti sellainen fiilis, että mies todella tietää mistä puhuu. Hänellä oli myös silmäänpistävän miellyttävä tapa kommunikoida koirien kanssa sen lisäksi, että hän samalla koulutti ohjaajaa. Koiran lukutaitoa miehellä on vaikka kaikille jakaa ja tärkein pointti ihan kaikessa oli hyvä suhde koiraan. Sitten kun vielä näki päivän mittaan mitä positiivisia vaikutuksia muutamalla aika pienellä asialla saatiin koiriin niin olin kieltämättä aika vaikuttunut. Ja niin oli moni muukin!

Jo heti alkuun Kantoluoto ilmoitti, ettei hän katso tekniikkaa vaan tarkastelee koiran tunnetilaa, virettä sekä koiran ja omistajan yhteistyötä. Tekniikka tulee kyllä myöhemmin kun nämä perusteet ovat kunnossa. Tärkeänä pointtina hän korosti, että koiralla on oltava aktiivinen halu työskennellä ohjaajan kanssa ja tekemisen tulee olla koiralle aina mielekästä. Kantoluoto nosti esiin myös sen, että hyvin usein myös koirat tekevät töitä pallolle/palkalle omistajan sijaan. Laumaviettiä tulee siis käyttää niin, että aina ensin ohjaajalta kehuminen, jonka jälkeen koira vasta pääsee palkalle. Muuten ollaan helposti tilanteessa, että koiralla pyörii pallon kuvat silmissä, eikä oikeasti edes näe omistajaa. Näitäkin koiria on tullut nähtyä pk-puolella ja tämä ihan omana huomiona. Tällaisen koiran kanssa ollaan heikoilla esim. kokeessa. Laumaa ei tule kuitenkaan käyttää noin muutoin koulutksellisesti väärin, eli jatkuva koiran puolittaisesta hyvästä suorituksesta kehuminen hämmentää koiraa. Koiran kehuminen tulee tehdä koulutustason mukaisesti suhteutettuna, eli silloin kun se suoriutuu sille haastavasta tehtävistä.

Kantoluoto sanoi myös, että koulutus tulisi tapahtua aina aloitettamalla koiran mukavuusalueelta. Tehdään koiralle joku helppo juttu, minkä se varmasti osaa. Sitten tehdään taas joku helppo, jonka jälkeen siirrytään varsinaiseen koulutukselliseen kohtaan, eli vaikkapa uuteen asiaan, joka koiralle halutaan opettaa. Tämän jälkeen tehdään taas jotain helppoa sieltä koiran mukavuusalueelta. Eli ei mennä ns. suoraan asiaan ja aloiteta sieltä mikä on koiralle vaikeaa. Mitään turhia välitiloja ei tulisi olla, jotta koiran tarkkaavaisuus saadaan koko ajan säilymään. Esim. perusasennossa koiralle voidaan antaa vielä istu-käsky, jotta saadaan koiran huomio pidettyä yllä. Konflikteista oli myös paljon puhetta ohjaajan ja koiran välillä ja yleisesti tämän stressaavuudesta koiralle. Mitä vähemmän koiralla on stressiä suhteessa omistajaan sen tasaisempi suorittaja se on. Vahva suhde on kaiken pohja.

Kantoluoto korosti, että tottiksessa yksi tärkein vaihe on kentälle tulo. Hommia ei tehtykään tällä kertaa niin, että ohjaaja esim. haukuttamalla nostaa koiraa tai antaa vihjesanan (kuten allekirjoittanut) tottista, tottista ennen kuin tullaan tottiskentälle, jotta koira saadaan sopivaan vireeseen ja halutulle toiminta-alueelle. Kantoluoto halusi saada koira hakeutumaan toiminta-alueelle aina itse niin, että se aktivoituu kentälle menemisestä ilman ohjaajan apua. Näin siitä tulee vahva suorittaja kokeessakin ja tunnetila on koiralla tällöin tasaisempi, eikä niin ailahteleva kuin edellä mainituilla tavoilla. Mitä vahvempi auktoriteetti ihmisellä on, sen paremmin koira hänen kanssaan toimii. Kieltoja voi ja tulee käyttää. Ylimielinen äänensävy riittää kertomaan koiralle milloin käytös on ei-toivottavaa.

No mitä me sitten tehtiin. Myylle (ja monelle muulle) tehtiin sitten sitä kentälle tuloa. Tottis-sanaa ei saanut käyttää, joten Myy oli odotetusti hämmentynyt, että mitäs nyt. Seisoskeli paikallaan, heilutteli häntää ja ihmetteli. Treenikamat on kyllä asianmukaiset, mutta mamma ei ole oma itsensä vaan ihan passiivinen. Kantoluoto sanoikin, ettei taida olla koiralle tuttu tilanne. Ei ollut, ei. Sitten Myy alkoi ottaa vähitellen kontaktia minuun. Korvat kun kääntyivät eteen, ja katse minuun, kehuin ja vapautin puremaan patukkaa. Otettiin kentälle tulo uudelleen. Taas Myy oli ihmeissään, mutta vähän lyhyemmän ajan kuin ekalla kerralla. Otti sitten kontaktin, kehuin ja palkkasin. Kolmannella kerralla aika oli jo selvästi lyhyempi, eli pääsin palkkaamaan yhä nopeammin kun koira aktivoitui pian.

Että mitähän vit***...

Kontaktin otto ja koiran kehuminen

... ja palkkaus.

Leikissämme Kantoluoto huomasi meillä viestinnällisen ongelman. Rauha-vaiheessahan Myy helposti irrottaa otteen kun sen kuuluisi tehdä juuri päinvastoin. Otettiin rauhaa väliin kun puri hyvin ja tehtiin pelkästään sivusta irrottamista. Kantoluoto "vei" lopulta koko koiran ja opetti Myylle parempaa puruotetta, joka paranikin lähes kertakäsittelyllä.

Paljon hyviä juttuja nousi myös kuuntelussa esiin ja silmä oppi nopeasti huomaamaan ne kohdat, johon Kantoluoto toivoi kiinnitettävän huomiota. Olisihan häntä voinut kuunella vielä koko iltapäivän, mutta ei auttanut kun jälkimetsä kutsui. Täytyy varmaan käydä kuulemassa vielä toistekin jossain.

Tottiksen jälkeen oli välissä ruokatauko, jonka jälkeen lähdettiin metsään jälkeilemään. Hyvä koutsi oli täälläkin - Taina Ylilammi on Tending-ihmisiä. Saatiin paljon hyviä vinkkejä jälkeen. mm. se, että jälkeen kannattaa tehdä koiralle paljon yllätyksiä sitä mukaan kun koiran osaaminen kasvaa. Jäljen tekijältä voi esim. "pudota" hanska, jonka koira löytää, tai kuten Myylle tehtiin, jäljentekijä voi "löytyä" itse jäljen päästä. Kaikenlaisista häiriöjäljistä oli myös puhe, mutta ne eivät meillä vielä ihan niin ajankohtaisia.

Myylle ei oltu tehty yhtään jälkeä sitten syksyn, joten oli mielenkiintoista nähdä miten se jäljeltä suoriutuu. Jäljentekijä oli vieras ja jäljellä oli vieraat kepit. Myylle tehtiin n. 500 metrinen jälki neljällä kepillä. Jäljentekijä jäi jäljen päähän, jotta koiralle odottaisi toivon mukaan lopussa mukava yllätys. Jana oli normimittainen ja jälki lähti oikealle. Jälki vanheni n. tunnin.

Jäljentekijä vilautti keppejä ja lähti mukamas metsään niin, että Myy näki tämän. Vein Myyn paikalta hetkeksi, jolloin jäljentekijä ehti mennä jäljen loppuun odottelemaan Myytä. Halusin Myylle jäljen tarkoituksella niin, ettei jäljentekijä ollut mukana jäljellä, jotta saisin täydellisen mahdollisuuden luottaa koiraan kun ei ainakaan voi kysyä, meneekö jälki varmasti tänne, jos epäusko iskee kuten aika usein tuppaa käymään.

Jana meni sitten kuitenkin ihan plörinäksi. Myy kurvasi reilusti vasemmalle ja otti takajäljen. Palautin janalle ja uusi lähtö. Myy nosti jäljen ja lähti voimakkaan määrätietoisesti ja sain jarrutella lujaa. Kädet hanskoista huolimatta ihan punaisina. Intoa ainakin oli. Pian tultiin ekalle kepille, jonka nosti hyvin. Lähes koko jälki mentiin hyvin lukuunottamatta ojassa viilentymistä/lotraamista, jossa Myyllä ajatus katkesi. Uudella jälki-kehotuksella nosti kuitenkin hyvin jäljen. Loputkin kepit nousivat varman oloisesti. Lopussa odotti sitten yllätys kun ojan pohjalle oli piiloutunut jäljentekijä cuzin kanssa. Hyvin malttoi jäljestää loppuun asti, eikä hakenut ilmavainulla loppua. Yllätys oli Myylle oikein mieluinen ja varmasti jälkimotivaatiota lisäävä tekijä. Hieno oli suoritus pitkän tauon jälkeen ja taas on itselläkin jälki-intoa vaikka kuinka. Saatiin janantekoon monta hyvää vinkkiä ja näitä olisi nyt tarkoitus aloitella, jotta saadaan se janakin kuntoon.

Pätkiä kuvattu tapahtumista, eli keppejen nostoilta ja jäljen lopusta, jossa jäljentekijä odottaa.



Ilta oli jo pitkällä kun lopulta päästiin takaisin majalle ja Vapun viettoon.

Huonosti nukutun yön ja aamupalan jälkeen suunnattiin sitten hakumetsään. Myyn kolme sisarusta (Ziva, Vimma ja Alli) olivat myös hakuilemassa ja oli kyllä paras hakuporukka ikinä jo tämänkin takia. :) Romeo-turisti pääsi tallaamaan aluetta, jotta silläkin oli hetkensä.

Myylle kokeenomainen treeni vieraassa maastossa ja vierailla maalimiehillä. Alkuun kaksi tyhjää, kaksi löytöä, yksi tyhjä ja lopuksi löytö. Tyhjille olisi saanut mennä suoremmin ja syvemmälle jo heti ensi lähetyksellä, mutta kaikki muut menivät aika lailla suunnitelman mukaan. Parasta oli, että Myy toimi varman ja määrätietoisen oloisesti. Sama vahva tempo jatkui radan alusta loppuun. Tyhjillä ei tullut ongelmia rullan kanssa ja maalimiehillä käytös oli erittäin korrekti. Joten ei voi olla kuin hirmu tyytyväinen siihen, miten toimii vieraassa maastossa ja -seurassa. Koutsi Mirva oli kovasti sitä mieltä, että kokeeseen vaan, maasto on Myyllä hyvässä kunnossa ja koira työskentelee tasaisen varmasti.

Hakutreenejen jälkeen majalle, jossa lounas. Iltapäivä jatkui sitten ns. puruilla, jossa Myylle tehtiin vietinvaihtoja. Saatiin ihan hyvää haukkuakin aikaiseksi kimityksen sijaan. Myy oli oikein päheen oloinen. :)

Kiva leiri kaikkinensa ja nyt sitten peukut pystyyn Niinalle ja Yodalle, jotka lähtevät Ranskaan edustamaan Suomea (ipossa) belgejen FMBB:hen.

Pikku Myy oli varsin tiukkana kun pääsi leikkimään J.n kanssa.

Niina puikoissa kun tolppa ei pysynyt paikoillaan.... 

>> LEIRIKUVAT