Ruskakoirat Ylläksellä

 
Viime vuotiseen tapaan tehtiin taas ruskaretki Ylläkselle. Valittiin sama paikka mikä viime vuonnakin oli, koska Ylläs paikkana on vaan niin mieleinen meille. Äkäslompolossa on hyvät ja monipuoliset palvelut ja laajat patikkareitistöt, joista löytyy hyvin valinnanvaraa jaksamisen ja mieltymysten mukaan. Viimeksi asuttiin Ylläsjärvellä ja tällä kertaa mökkimme sijaitsi Äkäslompolon puolella, aivan Kuertunturin juurella. 

Tällä kertaa sää ei täysin suosinut meitä varsinkaan loman alkupuolella. Sakea sumu haittasi näkyvyyttä aamuisin tuntureilla ja vesisateeltakaan ei vältytty. Toisaalta sadekin on vaan pukeutumiskysymys ja mitään suunnitelmia ei sään vuoksi muutettu. Loppuviikkoa kohden ilma lämpeni kahteenkymmeneen asteeseen ja sää oli päivisin hyvin kesäinen ja aurinkoinen. 

Ekana päivän kierretiin Kesänkijärven kierros. Netin mukaan Kesänkijärven kierros on helppo, hieman vajaan kuuden kilometrin mittainen kävelyreitti. Kierros kulkee Kesänkijärven ympäri upeissa tunturimaisemissa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kesänkijärveä reunustavat aarnimetsät, purot ja rehevät lähteiköt.

 

Tämän ja seuraavan kuvan nappasin viime vuoden Ylläs postauksestani, koska nyt kyseinen tunturi oli täysin sumun peitossa, eikä sitä näkynyt ollenkaan. 

Ritiläsiltaa on jonkin verran eri reittejen varrella. Koirat kulkevat niillä halutessaan hyvin. Martta kulkee paljon myös sillan vieressä. 

Reitit ovat usein sorapolkuja ja niitä on koirien kanssa kiva kulkea. 

Vettä ei tarvinnut koirillekaan kantaa, ellei kipua korkealla tuntureille. Puroja on paljon matkan varrella. 

Kesänkijärven reitin varrelta

Kesänkijärvellä oli uusittu pitkospuut. Martta hyppi mielummin suossa, kuin käveli pitkoksilla. 

Maisemat ovat kauniit ja tunnelma taianomainen

Kaikenlaisia siltavirityksiä mahtui matkan varrelle. 

Seuraavana päivänä kuljettiin Tuomikurun reitti. Netissä kerrotaan, "Tuomikurun kierros nousee Yllästunturin ja Keskisenlaen metsänrajaan. Reitti nousee kodalle, jossa kulkijan palkitsee kaunis näköala Ylläsjärven kylään ja Kittilän Kumputunturiin. Kodalta reitti laskeutuu puronvartta pitkin kuruun ja vehreään lehtomaiseen tunturimetsään. Polku vie erämaakahvilalle ja sieltä lähtöpisteeseen. "

Meille sattui tällä kertaa sankka, sumuinen sää, vesitihkuinen keli ja näkymät nollassa, joten piti vaan muistella miten upealta sama paikka näytti viime vuonna. Hakusanalla "Ylläs" löytyy kuvia tästä blogista viime vuoden reissulta.

Reissukoirat tauolla. 

Virtaavia puroja on paljon. 

Paras reitti maisemiltaan oli kuitenkin Kellokas luontokeskus - Kesänkijärvi - Kellostapuli- Varkaankuru - Luontokeskus -reitti. 

Tämä reitti oli meille uusi ja tästä vahva suositus reittivalinnaksi! Rakkakivisen Kellostapuliun osuus oli vaikuttava näky ja muutenkin maasto oli hyvin monipuolista ja vaihtelevaa. Rakkakivitunturit olen aiemmin kiertänyt kaukaa peläten koirien kynsivammoja. Tällä reitillä rakkakivien keskellä mutkitteli kuitenkin pieni sorastettu polku, jota pitkin koirat yllättävänkin näppärästi osasivat kulkea ja vahingoilta vältyttiin. Jos olisi näyttänyt pahalta, olisi takaisin kääntyminen ollut vaihtoehto. 

Reitti alkoi kauniilla metsäosuudella, jolle kuvat eivät tee oikeutta. 

Varkaankurua. Puhdas ilma, solisevat purot, metsän tuoksu ja muuten täydellinen hiljaisuus. 

Hakuharrastaja voi vain haaveilla tällaisista hakumaastoista. 

Ruskakoiria piti tietenkin kuvata. 

Tästä alkoi rakkakiviosuus... 

Tunnelmallinen, taianomainen ja hieno paikka, harmi vaan, että sumu peitti näkyvyyttä. 

Hienosti koirat seurasivat mutkittelevaa sorapolkua rinnettä ylöspäin. 

Rakkakiveä oli n. 500 metrin matkan.

Carukaan ei poikennut polulta porojen perään. 😅

Selvittiin rakkakivistä, tauon paikka. 

Maaruskaa oli jonkin verran. 

Reitti kulki kahden tunturin välissä. 

Pyörät oli myös mukana reissussa. Mies ajeli Kukastunturilla sähköpyörällään ja minä ajelin kikkarilla Äkäslompolossa Martan kanssa reilut viisi kilometriä. Martan kanssa oli taas kiva ajaa, se oli hienosti kuulolla. 💖Keräsin hieman rohkeutta ja lopulta uskaltauduin ajamaan myös Carun kanssa kikkarilla poroista huolimatta. Meno oli hurjaa alussa, mentiin vielä töyssyistä ja kivistä maastoreittiä. Viimeistään nyt tuli selväksi, että fätti on täydellinen kulkupeli epätasaiseen maastoon. Pomput ja töyssyt eivät tuntuneet missään, meno oli mukavaa, kaveria lainatakseni; "..kuin bussissa matkustaisi. "😆

Hyvin meni Carunkin kanssa ajelut, vaikka Carulta katoaa korvat porojen takia ja yhteys siihen yksinkertaisesti vaan katoaa. Porot oleskelivat mökkimme autotallissa ja ikkuoiden alla, joten onhan ne näille etelän koirille melkoinen houkutus ja stressinaihe. 

"Joko mennään, tuolla voisi olla...."

Mökiltämme, joka sijaitsi aivan Kuertunturin juurella pääsi mukavasti läheiseen kangasmaastoon tekemään parin kilometrin lenkin ja tästä tuli meidän vakkarilenkki ilta- ja päiväkieppejä varten.

Muutama kuva vielä Kuertunturin juurelta koirista. 

Hyvä loma. Kiitos Ylläs, olit taas hyvä meille. 💖